Nimi: Kiemura (virallista nimeä en ole keksinyt, tulee ehkä aikanaan)
Ikä: Aikuinen. Teknisesti tehty 2014, jos oikein ymmärrän.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Albiino.
Muuta: Kiemura kuuluu sellaiseen 'alasarjaan', joka sisältää näköjään kärsineitä albiinoja, labrarottia. Kaikilla näillä on joku vaikea vaurio tai jotain vierasesineitä iskettynä kudokseen. Kiemuralla täksi vierasesineeksi koitui oikeaan silmäkuoppaan isketty iso naula. Haava vuotaa kokoajan, ehkä koska rotat muutenkin nyrhivät kaikki haavat auki yleensä eli kaiken maailman leikkausoperaatiot ovat ehdottomasti vältettäviä asioita. Kiemura on myös pieni naaras, ja kuuluu Herd of Madness -laumaan (kerään sinne Punaraudan seuraan about kaikki itsensä rikkoneet peukkurit).
Luonteesta sen verran, että oletan labrataustaisuuden opettaneen Kiemuran yliherkäksi pelkuriksi, joka saa sätkyjä ja pelkää kosketuksi tulemista. Puree ja rääkyy, kun sattuu tai pelottaa. Historiansa on mahdollistanut sen, ettei tämä osaa olla laumassa hyvä tyyppi, vaan vetäytyilee mieluusti johonkin piiloon murehtimaan lärviinsä iskettyä metallinpalaa. Ehkä tällä on tutkittu niinkin turhanpäiväisiä juttuja kuin vaikka sitä, miten eläin reagoi tai mitä aivoissa tapahtuu, kun niihin kulkeutuu tieto kivusta ja sen aiheuttajasta, vierasesineestä kallossa. Ehkä on yritetty selvittää, voiko rotta turtua siihen että sillä on naula naamassa. Ehkä on tutkittu, miten jatkuva, voimakas kipu ja tulehdus vaikuttavat eläimen kykyyn nukkua ja sen jälkeen sitä, miten se vaikuttaa esimerkiksi vastustuskykyyn. Täysin turhanpäiväistä ja maalaisjärjellä selitettävää tutkiskelua, joka ei palvele oikeasti ketään.
Ja sitten teknisestä puolesta. Pienuus on ihan sattumaa, muttei mikään huono juttu. Naulan merkitys korostuu, kun se on iso; leikkasin sen hopeanvärisestä korupiikistä ja iskin tälle silmään. Rotan kuivuttua maalasin haavaan verta akryyliväreillä, ja yritin saada tuloksen näyttämään siltä kuin että rotta olisi itse räpeltänyt ja pyyhiskellyt haavaa. Tuoreemman veren kohdalla veri on kirkkaampaa, kun taas jo kuivahtanut on koppuraista, mattaa ja tummaa. Lopuksi lakkasin naulan juuren, että veri näyttäisi märältä oikeassa kohdassa.
Yksi parhaista asioista on ehkä se, että Kiemura inspiroi meikää tekemään toisen, pidemmälle viedyn naulanaamarotan, Naluansijan. Olen vähän väliä pohdiskellut, että jos tekisin näistä hahmoja, niin ehkä ei tulisi heti vastaan toista samanlaista, etenkään Naulanaijan kohdalla. Ja tarkoitan nimenomaan hahmona enkä pelkkiä kuvia ja aiheita.
 |
| Vihreä sävy ja punainen silmä, hyvä yhdistelmä. |
 |
| Pikkuterraariossa, jonka olen räpeltkänyt kasaan kokonaan omin käsin. |
Kiemura on kuvauksellinen, mutta tuon naulan kanssa on vaikea keksiä oikeaa tarkennuskohtaa. Tarkentaako siis naulan päähän vai haavaan, vai rotan silmään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.