Blogin tarkoitus

Sormirotta on blogi peukkureista, pienistä peukaloni kokoisista rottafiguureista. Itse rotista löytyy tietoa niille varatulta sivulta.

Eipä tätä nyt äkkiseltään sen kummemmin keksi selittää kuin että halusin erillisen blogin, jonne julkaisen ainoastaan peukkureihin liittyviä juttuja, kuvia ja tietoa. En kehtaa täyttää näillä toisia blogejani, joten omansa oli paikallaan. Vaikka pääpainon pitäisi olla kaiken maailman hörhöämisellä, pohdiskelulla ja vaikka rotanteko-ohjeiden jakelemisella, on käytäntö tuonut ilmi että suurin osa blogiin käyttämästäni ajasta kuluu vain rottayksilöiden tietopostauksien tekemiseen. Sitten kun kerkiän ja jaksan, ja kun tulee juttuja mieleen, teen jostain oikeasta aiheestakin tekstejä.

Sormirotta on tehty alunalkaen peukkureiden takia, mutta tänne on tulossa tietoa myös nukeistani ja kaikesta niihin liittyvästä. Nukkeni ovat kahta lukuunottamatta itse tekemiäni, eikä kukaan niistä ole ihminen; toistaiseksi kaikki ovat rottia, paitsi yksi (joka on kissa), siihen saakka kunnes joskus laajennan lajikirjoani.  

-----

VAROITUKSET
Sormirotat ovat söpöjä, simppeleitä ja harmittomia, mutta se on vain niiden ulkokuori. Mielikuvitukseni on ylivilkas ja tykkään keksiä kaiken maailman stooreja ja elämäntarinoita, joten kaikilla yhtään omalaatuisemmilla yksilöillä on yleensä luonteet ja omat taustatarinansa.

Mitään ikärajoja en osaa määrittää, joten luette ja kyyläätte omalla vastuulla. En usko, että itsekään olisin mitään ongelmia päähäni saanut vaikka olisinkin jotain tälläistä penskana lukenut. Tahdon kuitenkin pelata varman päälle ja huomauttaa, ettei blogin sisältö välttämäti miellytä...

Pidän raadollisista aiheista taiteessa, joten jos kuvottavien teemojen liittäminen söpöihin silkki- ja helmimassaotuksiini tuntuu vastenmieliseltä, niin ei tätä ole pakko lukea. En kehtaa sensuroida sellaista, mitä oikeastikin saattaa tapahtua; tämän takia haluan, että jos julkaisen kärsineitä eläimiä joilla on raaka elämä, niin se saa tulla teksteissä ja tekeleen olemuksessa ilmi. Peukkureista löytyy myös yksi erittäin sisäsiittoinen perhelauma, jonka kaltaisia systeemejä on joskus myös ihmislaji harjoittanut; melko vähän, mutta on kuitenkin. Liika geenipoolin kavennus ei ole millekään eläinpopulaatiolle terveellistä, vaikka juuri sillä tavalla on saatu aikaiseksi esimerkiksi valtava määrä koirarotuja (josta on sitten seurannut niitä perinnöllisiä sairauksia).

80% peukkureista on silti perussiivoa porukkaa.

Nukkien osalta varoitan vähän samasta asiasta; yhdellä niistä on nippu fyysisiä vammoja ja nauloja (korupiikkejä) riesanaan, ja jotkin nyt vain ovat rumia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.