Tajusin tässä, etten ilmeisesti ole aiemmin tehnyt postausta tai edes sivua, jossa esittelisin peukalorottien asumuksia. Voisin aloittaa kertomalla koko homman historiasta.
Samalla saan syyn varoittaa, että jos masentava tai eläimenpidon epäkohtia käsittelevä taide tai fiktio ei miellytä, niin en suosittele lukemaan.
 |
| Vilho ei ilmeisesti pelkää kissoja? |
Koko sen ajan kun olen halunnut ja tehnyt peukalorottia ja vastaavia pikkuötyköitä pienoismaailmoihini, olen tietysti halunnut niille myös häkkejä tai terraarioita, lajista riippuen. Rotta on eläimenä sellainen ettei sille sovi terraario tai edes terraarion ja häkin yhdistelmä, eikä edes häkki jossa olisi kolme umpinaista ja yksi avoin sivu. Ilmanvaihto on todella niin tärkeää ja rottien keuhkot todellakin niin herkät. Kuitenkin, koska minulta meni niin kauan löytää oikeat ainekset ja tekniikat häkkien tekemiseen, tyydyin pitkään laittamaan niitä esim. läpinäkyvistä pumpulipuikkorasioista tehtyihin terraarioihin. Niissä ei ollut mitään verkkoa tai ritilää missään kohtaa, edes kannessa.
Tuosta huolimatta ihan ensimmäinen peukkurikämppä oli kuitenkin häkki. Itse asiassa kasasin sen hyvissä ajoin jo ennen minkään varsinaisen peukkurin pykääntymistä. Se oli tietenkin hyvin kokeellinen, eikä lopputulos ollut pätkääkään sitä mitä oikeasti olisin toivonut.
Pohjalaatikko on ilmakuivuvaa massaa ja tehty jonkun neliskanttisen rasian kannen ympärille. Häkkiosa on kiinteästi laatikossa kiinni ja tehty metalliverkosta, jota ei oltu hitsattu. Koko höskä on kiinteä, koska rautalangat kulkevat massan ja muovikannen väliin eivätkä siten voi irrota. Häkin loota on maalattu siniseksi jollain jo valmiiksi pilaantuneella akryylimaalilla, ja maali on suojattu lakalla.
Ongelmana on tietenkin se miten vaikeaa tuon verkon työstö oli, kun langat eivät olleet oikeasti kiinni missään ja heiluivat holtittomasti. Välillä ne myös pistivät sormiani, ja etenkin koukut (kääntelin lankojen päitä jotta koko roska kestäisi jotenkin kasassa) osaavat olla hyvin petollisia. Kuvien perusteella ompelin tätä kasaan jollain hyvin ohuella kuparilangalla(?), ehkä tilkitäkseni railoja joista voisi kuvitella rotan mahtuvan läpi.
Rumuutensa ja muiden vikojensa ansiosta häkki sai nimekseen Jailcage; se ei näytä minkään kodilta vaan ennemmin vankilalta.
(Tässä kohtaa voi jo varautua tarkempiin kuviin ja sepostuksiin mistä varoitin postauksen alussa.)
Jos nyt katsotte tuota häkkiä, osaatteko sanoa miten sen luukku avataan? En tiedä osaisinko itse, jos en olisi omin näppineni tätä hirvitystä kasannut. Se täyttääkin kymmenen vuotta ensi keväänä...
Luukku on tosiaan ihan naurettava, mutta en oikeasti voi muuta kuin syyttää materiaalia siitä. Hitsattu jyrsijäverkko on ihan helppoa työstettävää, kun vertaa tuohon. Olenkin sittemmin purkanut noita hitsaamattomia verkonpaloja (niitä on lojunut ympäriinsä) pelkiksi rautalangoiksi, joista teen solkia ja muita metalliosia pienoismallihevosten varusteisiin.
Yksi syy siihen kun sepostan näin tarkasti Jailcagesta on kai se, kun siitä ei näy tehdyn mitään kunnon koostetta aikana kun se oli uusi. Suurin osa myöhemmistä häkeistä tai terroista ei tule saamaan näin tarkkaa kuvausta.
 |
| Vakioasukkaan nenä. |
Sisustuksena tässä kauhumökissä on jokin valkoinen kankaanpala, sininen cernit -massainen kori, vesipullo ja kuiviketta (puusilppua). Lisäksi häkissä on paljon papanoita, mikä on aika selkeä merkki lemmikkijyrsijän laiminlyönnistä. Massakori toimittaa olevinaan ruokakipon virkaa, mutta ruoka on lennellyt ympäriinsä ja sen sijaan siinä kestää hyvin ainoastaan irtosilmä. Silmä on joskus ollut Askon (nukke) vanhan version päässä, mutta ei kestänyt kuopassaan joten sai sitten muuttua rujoksi vitsiksi.
 |
| Teipistä, läpinäkyvästä muovista, rautalangasta ja liimasta ei voi tehdä uskottavaa vesipulloa, se tuli selväksi hyvin varhain. En vieläkään tiedä mistä ja miten niitä tekisi, enkä haluaisi pölliä toisten ideoita. |
Häkin ensimmäinen ja edelleen ainoa asukas on Neulatyyny, mustasta Cernit -massasta tehty nakurottapoika. Se on muovailtu vuonna 2011, mutta maalit se sai niskaansa vasta vuonna 2013, jolloin maalasin kaikki muutkin jotka väriä sillä hetkellä tarvitsivat.
 |
| Kylläpä minä tätä paljon kuvasinkin ennen kuin olisi kannattanut. |
 |
| Ihminen on Schleichin valmistama. Ja minua kiehtoo edelleen ajatus siitä, että jossain fiktiossa voisi esiintyä ylisuuria rotiskoita. (Ja sellaisten taluttelu valjaissa tai pannassa olisi eläimelle riskittömämpää kuin normaalikokoisten rottien.) |
Nakurotat eivät oikeasti voi olla noin mustia, mutta fiktio on fiktiota, ja tuon ajan muovailuni tuppasivat olemaan hyvin spontaaneja. Neulatyyny on täynnä arpia ja se on onneton, minkä lisäksi sillä on pinkki kaulapanta josta se on köytetty ketjulla kiinni häkkiinsä; minähän mainitsin tuon että häkin rotankestävyys olisi ihan surkeaa tasoa. Pinkki panta on esimerkki ristiriidoista, joita tuppaan tarinoihini tunkemaan, eli tässä tapauksessa eläintä on pidetty huonosti mutta sillä on silti "sievä" panta kaulassaan, ikään kuin todisteena kuvitteellisen omistajansa kokemasta tunnesiteestä.
Olen tiedehörhö ja tykkään mätämunatarinoista, joten keksin silloin aikoinaan että Neulatyynyn omistaja on joku ääliö joka käytti rottaansa kotikutoisiin tutkimuksiin. Siinä syy sen arpikokoelmalle. En tosin ole tähän päivään mennessä keksinyt kuka nukeistani olisi Neulatyynystä vastuussa... Ja nyt sain päähäni, että minun pitäisi tehdä kaikista vanhoista cernittirotistani silkkimassaiset uusintaversiot.
 |
| Tämä on kuvattu suurennuslasin läpi. |
 |
| Neulatyynystä on enimmäkseen vain huonoja kuvia, ja parempia on vaikea ottaakaan. Sanon tämän nyt siksi, koska kokeilin päivittää rotan kuvat joskus kun olin jo oppinut käyttämään kameraani entistä paremmin ja... No, Neulatyynystä tuli silti lähinä rupuja kuvia. Eli voin luokitella sen hankalaksi kuvauskohteeksi. Plä plä plä. |
Muutkin polymeerimassarottani olivat tuolloin jo tehtyinä, ja mm. Korsto, joka on näistä isoin, kiipeili Neulatyynyn häkissä aina. Muut parveilivat ympärillä. Täytyy sanoa, että jos Korsto oli omana aikanaan järkäle, niin ei ole enää, se taitaa hyvinkin olla keskimääräisen peukalorotan kokoluokkaa (ainakin jos vertaa vanhempiin moisiin).
 |
| Katolla Pulla, sivulla Korsto, edessä Neulatyyny ja Ano. |
Vielä häkistä... Olen heivannut enimmät vanhat terrat ja häkit pois Rottahuoneesta, siis säilytykseen, mutta Jailcagen haluaisin pitää osana minihuoneistoa. Harmi kun sille ei ole enää tilaa siellä, ja toisaalta en pysty keksimään miksi noin riskaabeli häkki ja kipeä rotta olisivat paikassa jossa eläimiä kohdellaan asiallisesti. Harmi kun en voi tehdä useampaa pienoishuonetta, enkä edes keksi valokuvatarinaa johon voisin lavastaa jonkun huoneen ja sijoittaa Jailcagen sinne.
 |
| Jailcage sai esittää vankilaa yhdessä pöljässä valokuvastoorissa, jossa esiintyy Mintmen. |
Terraariot tulivat vielä samana vuonna 2014, itse asiassa tiedosto väittää niitä järjestyneen useitakin. Katsotaan niitä seuraavassa osassa.
