Mutelikko

Värin ja kutsumanimen ansiosta meinasin nimetä tämän rotan Mutakakuksi. Sitten siitä piti tulla Mudcake. Lievät korniudet muuttivat tilanteen lopulliseen muotoonsa, se on sanaleikki englannin kielellä.

Nimi: Sekamelskan Madcake "Mutelikko"
Ikä: Valmistui 9/4/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Mustanruskea neonpahkuroilla (pinkki ja keltainen) ja mustalla iholla. Silmät punaiset.
Muuta: Yksi parhaista mitä olen viimeaikoina tehnyt. Kaiken lisäksi värikin kelpaa - no, se on tumma kuranruskea otus jolla on musta iho ja punaiset silmät! Eikä äkkiseltään kai tajuaisi sitäkään, että rotassa on neonvärejä. Ne muokkaavat mustan tummanruskeaksi.

Mutelikkoon ei saa koskea, se napsii hampaalla. Eikä se viitsi tutkia etukäteen onko napsittava asia sormi vai karkki, se haukkaa joka kerta yhtä kovaa, vaikkei mikään aggre olekaan. Se on vaan ahne ja kosketusarka.

Muut maininnat, luova osuus. Varusteet, sukulaisuus, jne. Mihin laumaan ja sarjaan kuuluu. Kiitos neonväristen nyppylöidensä, Mutelikko on niinikään myös Sekamelskalainen. Kuten melkein kaikki muutkin mitä olen viimeisimmäksi tehnyt... Ei vaan jaksa ajatella mitään uskottavaa isompien aivotöiden seassa.

Järkkärimomentti ja erilaisten taustavärien kokeilu... Vaaleanpunainen ei toimi minun kuvillani. Mietin ihan oikeasti, että miksi ei.

Pitäisi päästä kuvaamaan tätä järkkärillä ja sen himmennetyllä salamalla... Ennen sitä en voi sanoa juurikaan Mutelikon kuvattavuudesta.
PÄIVITYS// Taas kerran tuli todettua, miten tärkeitä hyvät kuvat ovat. Latasin 6/5/17 uudemmat kuvat, ja totesin, että ihan vakavissaan kuvaan kyllä salamalla - värit eivät kenkkuile samalla tavalla kuin ilman salamaa. Olin myös kirjoittanut että tällä olisi oranssit silmät, mikä ei pidä paikkaansa kun nyt möllöttelee noita kuvia!

Vaahto

Vaahdon nimeämisessä kului liikaa aikaa, mutta sentään kutsumanimi tuli mallarikollegalta. Virallisen nimen yskäisin just sekunti sitten ennen tämän julkaisua, koska halusin siitä jotain Jaffaa muistuttavaa.

Nimi: Sekamelskan Hiilihappo "Vaahto"
Ikä: Valmistui 9/4/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex dumbo.
Väri: Punertavanoranssi turkki ja iho, silmät mustat. (Teknisesti sekoitus neonpinkkiä ja neonkeltaista helmimassaa.)
Muuta: Tämänkin pitäisi sopia nukelle syliin, nojailemaan, kuikuilemaan. Yleensä ajatus on parempi kuin toteutus, kun näistä on kyse...

Miksi dumbot näyttävät minusta aina helpoilta lemmikeiltä? Koska eihän se mikään itsestäänselvyys ole. Mutta Vaahto on hyvä lemmikki.

Vaahdon kuuluisi eksyä muita useammin kuviin, missä peukkurit eivät vedä pääroolia; se sopisi rekvisiitaksi. Tai no... En ehkä oikeasti roolittele ketään näin, mutta on kiva että edes pari rottaa oikeasti tehdään myös kuvausmahkuja ajatellen, nimittäin näitä on ärsyttävän vaikea saada sopimaan yhtään mihinkään. Vaahdon asento on juuri siksi urpo jos sitä kuvaa sellaisenaan; se tarvitsee jotain, mihin nojata. 

Vaahdolla on Palasokerin kanssa poikasia, jotka muuttivat kaverilleni.

Onneton muokki.

Harvassa ovat nämä rotat joita ei järkkärillä saa esille...

Vaahto ja Palasokeri. Kuvasin automaattisalamalla, koska se on ainoa keino saada neonvärit toistumaan valokuvissa oikein.

Kuvattavahan tuo on, mutta kuten näkyy niin taas tämäkin kuvapino kuuluu siihen kakkasatsiin. Järkkärimomentteja odotellessa...
PÄIVITYS// 6/5/17 lisäsin parempia - vaan ei täydellisiä - kuvia, jotka on otettu salamalla. Taustapaperi on sininen ja sen ansiosta rotta erottuu hyvin. 

Palasokeri

Tämä olikin helppo nimetä, kerta sen värimaailma perustuu johonkin jo olemassaolevaan.

Nimi: Palasokeri
Ikä: Valmistui 9/4/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonkeltainen pinkein täplin ja tummanpunaisella iholla. Punaiset silmät.
Muuta: Yritin muovata tälle sellaisen asennon, että se nököttäisi hyvin jonkun olalla. Toteutus valitettavasti ontuu luvattoman paljon, mutta kyllä rotta olalla kestää kun varovasti laittaa ja käsittelee.

Ei selkeästi ole niin tumppu kuin nimikkonukkensa. Tämä rotta on nimittäin luonteeltaan rauhaisa ja helppo, siinä missä sen isäntä on rasittava sekä väriltään että käytökseltään.

Sokeripala -nimisen nuken nimikkorotta. Väri ja kaikki ovat suunnilleen samat, molemmat ovat jopa rexejä - ainoa selkeä ero ruumiinmuotojen ohella on se, ettei Palasokerilla ole harjaa. Periaatteessa tämän kuuluisi olla yksi Sekamelskan rotta, mutta toisaalta, en halua lokeroida jokaista peukkuria jonkun nimen alle.

Palasokerilla on jälkeläisiä ainakin Vaahdon kanssa, nimittäin "neonsiskokset", jotka muuttivat Kavelle. Älkää nyt kysykö miten kaksi rexiä tuottaa sileitä ipanoita, minä en tiedä. Ehkä Sekamelskojen genetiikka toimii eri systeemillä kuin ns. oikean väristen rottien...

Kuvattu kesällä 2019. Palasokerin väri on oikeasti näin räikeä ja silmiä käristävä...

Siinä ne ovat - Sokeripala ja Palasokeri.

Palasokeri ja Vaahto.

Tuota naarasta on ihan pirun vaikea saada näyttämään järkevältä kuvissa, kun se ei pysy pystyssä...

Ukko ja akka.

Tein näitä neonörkkejä vähän silläkin ajatuksella, että on jotain minkä kuvaamisen kanssa tapella. Noita värejä kun on hyvin vaikea saada näkymään kuvissa oikein. Lisäksi huomaan nyt että vaikka Palasokeri ei olalla hyvin pysy niin käsvarrellahan se nakottaa varsin vakaasti, mahdollisesti pehmeiden materiaalien ansiosta. (Nukke ei näytä kuvissa niin hyvin nivelletyltä kuin se oikeasti on - sain siitä hirmu dynaamisia kuvia kerran kun kuvailin valokuvatarinan!)

Punatassu

En ala selittämään tuota nimeä.

Nimi: Sekamelskan Punatassu
Ikä: Nuori.Valmistui 9/4/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, standard.
Väri: Musta punaisella iholla ja sinertävänvalkoisilla silmillä (vasen valkoisempi kuin oikea).
Muuta: Tagipilvestäkin tulee ilmi, että tämä on rimanalitus. Joka kerta, kun peukkurin raajoista tulee liian suuret ja ne menevät noin muodottomiksi, kyse on jatkossa rimanalituksesta. Nimikin on paljon nätimpi kuin tyyppi, jolle sen annoin. Yritin tehdä tätä kävelyasentoonkin, mutta... No, katsokaa itse, se näyttää enempi merimakkaralta kuin kävelevältä jyrsijältä. Ainoana kiinnostavana juttuna pidän silmiä; Punatassulla ne eivät ole tyypillisesti silkkimassaa vaan kaksi sinisestä helmimassasta riivittyä helmeä. Löröstä mustasta massasta, jonka pitäisi ottaa muut massat tahmaavan hyvin vastaan, huolimatta Punatassun simmut eivät ole tarpeeksi syvällä kallossa. Lisäksi tämä on hyvin pieni, joten oletan sen olevan nuori kun mittasuhteetkin vähän siihen viittaavat. 

Luulin jo, etten jaksa kohta kehittää luonnekuvauksia rivirotille, mutta väärässähän sitä oltiin. Punatassu alkoi näyttää masentuneelta! Mahtaa olla silmissä vikaa sillä, ehkä ne ovat kipeät? Se sitten vaikuttaa henkiseen jaksamiseen ja sitä myötä kaikkeen muuhunkin. Eli mikään riemukas hilluja ei tämä rotisko ole.

Punaisten tassujensa (ja outojen silmiensä) takia Punatassu kuuluu tietysti Sekamelskoihin, joskaan ei kuulu kunnolla joukkoon sielläkään.

Tämä on paras kuvakulma, koska raajat eivät näy.

Kuvauksellinen se ei ainakaan ole. Rimanalitukset eivät yleensä nimittäin ole, vaadin laatua ennen kuin nautin kunnolla siitä tallennusprosessistakaan.
PÄIVITYS// Uusia kuvia lisätty 6/5/17, niistä värit näkee just oikein. Tai no, musta ja punainen nyt ovat helppoja värejä.