lauantai 30. huhtikuuta 2016

Rivirotat postattu, seuraavaksi tulee jotain muuta

Kuten otsikko sanoo. Sain rivirotat jokseenkin julkaistua. Kauhea homma on ollut! Mietin kyllä, että alanko julkaista tässä blogissa myös muita kuin peukkureita, mutta se asia odottakoon. Olen tehnyt ajan kanssa muutamia muita rottamalleja, enimmäkseen ilmakuivuvista askartelumassoista, jotka eivät siis ole sukua silkkimassalle muussa kuin kuivumisessaan.

Katsotaan asiaa sitten sadan vuoden päästä, kun ehkä saan nuo maalattuakin. Keskenkeräisyys ahdistaa tyyppiä, joka ei osaa jatkaa mitään mikä on jäänyt kesken...

Mutta joo, tässä vaiheessa ilmoitan että seuraavaksi ovat vuorossa Rottahuoneen "alasarjat" ja muut vähän tiukemmilla kriteereillä tehdyt rottajengit. Näihin kuuluvat Corpsepaintterit, Mintmen, Monochromatic's -hoodedit ja ehkä jotain muutakin. Mintmenin jäsenet ovat sitten vaikeasti vaurioituneita ja täynnä verihaavoja (plus että ainakin valtaosa niistä on täysin häiriintyneitä mieleltään), joten tämä on pieni varoitus niille joiden mielestä helmimassaliha on iljettävä käsite. En viitsi sensuroida mitään. Varoitukset ovat tavalliseen tapaan postausten alussa sitten, joten en usko ettei niitä tule joku tajunneeksi.

Corpsepaintterit ovat yksi papukansan yhtenäisimmistä laumoista.

Rottahuoneen isäntäväelle, siis Breyer -ratsastajanukeista kustomoimilleni (yllättäen) rotannaamaisille hepuille teen joskus myöhemmin joko omat postauksensa tai sivun tuonne yläpalkkiin.

Muita eläimiäkin on jonkun verran, onneksi... Aina välillä tulee joku rottayliannostus itsellenikin siis, uskokaa huviksenne. Tuntuu ettei elämässä ole hetkellisesti mitään muuta, vaikka olen oikeasti myös kissa- ja hevosihminen. Pidän myös matelijoista paljon, ja miniatyyriakvaariokin olisi hauska askarteluidea. Tunkisin sinne mieluusti vaikka hummerin tai barracudan, heh. Mitkään peruskalat ei oikeen kiehdo.

Uusia sivujakin saattaa olla tulossa, tai siis niitä on ollut kesken jo kauan aikaa. En vaan tiedä onko kaikissa mitään järkeä... Niinkuin vaikka nämä alasarjat/laumat/populaatiot, jotka koostuvat tietyn määritelmän mukaisuutta tavoittelevista yksilöistä. Yksi sivu kertoo vain näistä ja yritän siinä valottaa myös sitä, miksi teen tätä. Kirjoitin sen sivun siksi, etten joudu selittämään joka otuksen kohdalla erikseen, mitä vaikka Paintterit ovat tai miksi Mintmenin tyypit ovat sellaisia kuin ovat. Tieto voisi löytyä helposti yhdestä paikasta.







Toisaalta, mitäpä sitä itse itselle selittelemään omaa intohimoisuuttaan...?

Naulansija

* Varoituksen sana taas tähän väliin. Tällä peukkurilla on teräviä metalliesineitä ympäri kroppaa. *

Nimi: Roots Of The Nails "Naulansija"
Ikä: Aikuinen. Muovailtu 2014.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta. Harjallinen.
Väri: Albiino.
Muuta: Naulansija lienee yksi järkyttävimmistä peukkureista. Äitini ei ainakaan tykännyt sen näkemisestä, heh. Rotassa on keskeistä sen raadollisuus, eli viisi metalliosaa, joilla se on lävistetty. Lisäksi sillä on harja. Tekovaihe oli haastava, ensinnäkin piti saada rotta kuivumaan oikein ja sitten vielä pidettyä se niin että se pysyy kintuillaan ilman mitään tukea kuivuttuaan. Tämä osuus onnistui! Lisäksi sain liimattua tuolle harjankin antamaan vähän enemmän luonnetta.

Joku ehkä huomasi, kenties jopa jo aiemmin, että vastustan eläinkokeita. Tiedän kyllä, ettei ihan tämäntyyppisiä näkymiä välttämättä ensiksi vastaan tulisi jos eläinkoelabroissa kävisi, mutta se ei tee kokeista yhtään sen helpompia katsoa eikä se todellakaan muuta niitä pätkääkään eettisemmiksi, hyväksyttävämmiksi. Niistä ei tule koskaan hyväksyttäviä. Lajina kesyrotta on hyvin yleinen ja paljon käytetty koe-eläin, ja olen todennut, että kaipa se on juuri se eläimen älykkyys, sosiaalisuus ja monet valitettavan samanlaiset piirteet ihmislajiin, mikä on tehnyt siitä niin suositun kohteen tieteessä. Aivotoiminnan ei pitäisi olla mikään oikeutus käyttää toista lajia toisen hyväksi... Eikä siinä ole mitään yllättävää, että rotat ovat empaattisia otuksia jotka osaavat tukea kavereitaan ja omaisiaan, kun niillä on joku huonosti. Se on normaali, hyödyllinen ominaisuus laumaeläimelle - siis mm. ihmisille, koirille ja hevosille, niin myös rotille ja monelle, monelle muullekin lajille. Eikä vain laumaeläimille vaan kyllähän esimerkiksi kissatkin tuntevat empatiaa ja niillä on oma tapansa käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa, ja osa niistäkin on todella sosiaalisia vaikkei kissa sinällään olekaan laumaeläin.

Kenenkään ei tarvitse yrittää puolustella eläinkokeita. Olen lukenut aiheesta vaikka kuinka paljon ja katsonut netistä videoita, puntaroinut asiaa mielessäni ja pyrin välttämään kaikkea turhaa, mihin on tuhrattu jonkun toisen lajin edustajan terveys ja pahimmillaan tuhottu sen koko elämä. On totta että eläinkokeilla on saatu tietoa, mutta itse koen että se tieto pätee parhaiten vain siihen lajiin, jolla asiaa on tutkittu tai jos tutkittava asia on yleispätevä. Ihmistä se ei automaattisesti auta. Kokeisiin käytetty ihminen on vapaaehtoinen, rotta ei, eikä se rotta osaa "arvostaa" sitä että "sen kuolema voi pelastaa useita ihmishenkiä". Oikeasti eläinkokeissa tapetaan ihan järkyttävät määrät elukoita täysin turhaan. Lukemani perusteella suurin osa kokeista on täysin hyödyttömiä, ja niitä tehdään monesti vain siksi koska eihän nyt kukaan kerro kilpailijalle, miten tämä ja tuo aine vaikuttaa, joten lääkefirmat tutkivat asiat itse auttamatta toisiaan. Ja tappavat siinä sivussa (keskiössä!) todellakin älyttömän paljon toisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, kuten vaikka niitä rottia.

Ennen yhtä videota en osannut uskoa, että rotilta leikellään vatsanahkoja auki sörkittäväksi vielä niiden ollessa osittain tajuissaan. Luulin vaan, että kuvittelu on mielikuvitukseni ansiota, mutta noin todella tehdään, jos ei nyt kaikkialla niin ainakin jossain. Eli niitä Googlesta löytyviä kuvia, missä on valkoinen rotta aukaistuna ja tassut lävistettynä kiinni puulevyllä... Niin niissä se rotta saattaa olla oikeasti hengissä. Videoiden perusteella niiden kipuja ei oltu kai lievennetty mitenkään. Saisiko ihmiselle tehdä noin? Jos tekisi, ja se olisi vahinko, siitä varmaan saisi korvauksen ja ihminen voisi itse ymmärtää sen olleen inhimillinen moka, mutta joku rotta ei ajattele ihmisistä niin. Sille se tilanne on kauhea, oli se miten moka tahansa. Toisaalta, tuskin kukaan tekisikään niin että naulaisi ihmisen raajoistaan pöytään kiinni, aukaisisi sen vatsan ja sitten vielä kuvailisi sitä samalla kun sisuskalut on levitelty kauniisti pitkin ja poikin.

Tämä maailma tekee virallisetkin asiat oikeasti surkeammin kuin antaa ymmärtää. Mikä hemmetti ihmisiä riivaa? Miettikää, jos hevoset tutkisivat omaa terveyttään hiirillä ja rotilla? Eikö se kuulostaisi vähän oudolta... Löydän rotasta ja hevosesta paljon yhtäläisyyksiä, enemmän kuin rotasta ja ihmisestä, enkä siltikään usko että hevoslaji hyötyisi jyrsijätutkimuksista jotka sovellettaisi niihin.

Miksi eläinkokeisiin liittyvissä uutisissa ei koskaan näytetä kuvia siitä itse tilanteesta, missä sitä uutisen aihetta on tutkittu? Kaikki kuvat näyttävät studiossa otetuilta, eläimet puhtailta ja niin edelleen. Kuvana saattaa olla vain yksittäinen valkoinen rotta, joka on nostettu mitättömän kokoisesta kopperostaan puhtaalle pöydälle tepastelemaan. Kokeessa kärsinyt eläin ei näyttäisi siltä - eikä kukaan haluaisi toivottavasti tukea mitään sellaista tiedettä, joka toisi julki sen miltä ne kokeiden suorittamiset oikeasti näyttävät ja millaisia kärsineet rotat ovat herättyään. Rotta on saaliseläin, joka pyrkii peittämään kaiken kipunsa ja kärsimyksensä mahdollisimman hyvin ja pitkään. Rotta voi tuoda kipunsa ilmi vasta kun on jo liian myöhäistä auttaa (valitettavan ikävä asia lemmikkirottatalouksissa). Noissa eläinkoevideoissa näkemäni rotat ovat olleet selkeästi tuskaisia, joten niiden olo on voinut olla vielä monen monta kertaa kamalampikin kuin ulospäin näkyy.

Olen penkonut tätä aihetta sitten niitä suomenkielisiä eläinoikeussivustoja pitemmälle, koska suomeksi ei löydy tarpeeksi tietoa. Yleensä moni sivusto vaan selittää samat asiat kertaalleen uudestaan eikä mitään uutta tietoa liiku. Jollekin tavalliselle tallaajalle eläinkoeteema ei varmaan merkkaakaan mitään, mutta itse aiheesta kiinnostuneena rottafanaatikkona haluan ottaa tästä selvää tietää, miten asiat oikeasti ovat. Siihen ei tarvita pelkästään konkreettista todistusaineistoa, vaan pelkällä ajattelullakin pääsee pitkälle (logiikka, moraali, etiikantaju).

Naluansijalla on siis kaksi naulaa iskettynä naamaan, ja niiden kärjet näkyisivät sen kitalaesta läpi tulleina, jos suun aukaisisi. Tietenkään sitä ei voi suoraan nähdä kun on tuollaisesta simppelistä massaeläimestä kyse, mutta jos tekisin vaikka realistisen kokoisen version tästä ja sille aukaistun suun, silloin ne näkyisivät. Luulisin, että naulat on laitettu rotan päähän sen ollessa tajuissaan ja silmien oltua ensin täysin normaalitilassa. Tuska on taatusti tehnyt sen elämästä täyttä hulluutta. Lapojen väliin on pistetty koukku, todennäköisesti kirurgisesti ja selkärankaa suoranaisesti rikkomatta (miten se muuten enää kävelisi?), liimaamalla koukun paikalleen. Koukku on ollut varmaan kätevä rotan hallitsemisessa, kun siitä on saanut otteen... Lantion luihin on upotettu kaksi metallipiikkiä ilman sen ihmeempää syytä. Näiden juttujen jälkeen haavat on vain jätetty olemaan, ja jollain tuurilla Naulansija on jatkanut tuskan kanssa tappelua päädyttyään jotenkin eroon entisestä ammatistaan koe-eläimenä. Verenvuoto on ollut itsestäänselvyys (ja osittain maalasin ne tälle vain siksi, koska pidän niin paljon raadollisesta taiteesta).

Oikeastihan metalliosat ovat korupiikkiä, haavat akryylimaalia kera kiiltävän lakan ja harja on viskoosikarvaa (tarkoitettu nukkekotinukkien hiuksiksi). Ainekset ovat siis loppupeleissä hyvin simppelit. Idea Naulansijaan tuli Kiemurasta, jolla on vain yksi, lyhyt naula toisessa silmäkuopassa.











































Tämän tekstin teossa menikin tosi pitkään... Toivon myös ettei tuossa eläinkokeesta kertovassa litaniassani ole liikaa asiavirheitä. Saatan muistaa asioita väärin (vaikka koskien niitä uutisten kuvia), mutta pääsääntöisesti pyrin siihen että nämä jutut perustuvat siihen mitä itse olen käsittänyt ja netistä oppinut ja nähnyt.

Rääpäle

Tässä tulee nyt toinen Deboiren pojista. Kuvat ja jutut eivät ehkä ole kauneimmasta päästä... Mistä tiedän ihmisten sietotason?

Nimi: Mignon de Deboire "Rääpäle"
Ikä: Poikanen. Teknisesti tehty 2015?
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, karvaton (hairless).
Väri: Punaiset silmät ja näemmä pigmentitön iho. Tarkemmat värinmääritykset mahdottomia.
Muuta: Voi sitä hupihetkeä, kun päätin että nyt muovaan Kasvainkimmalle (Deboire) ne penskat. Niitä tuli kaksi, koska poikasia on hiton vaikea muovata, ja tietysti tämä on niistä toinen. Määrä on ihan OK koska Deboire on saanut kuitenkin liian monta poikuetta elämänsä aikana eikä ole ollut koskaan kovin terve. Sekä emolla että pojilla on silmänympäryksissä Derwent Inktense -kynillä ja kiiltävällä lakalla tehtyä porfyriiniä (rottien kyynelneste ja räkä on punaista, ja sen eritys on runsasta kun ne ovat sairaita tai stressaantuneita).

Rääpäleestä tuli vähän tavallisempi kuin veljestään Ruostosta, enkä näe tälle niin voimakasta persoonallisuuttakaan. Johtuukohan se punaisista silmistä, ne kun eivät ole kovin persoonalliset? Niistä voisi vähän päätellä geneettistä väritystä, kerta ihokin on väritön. Ei silti niin vaalea kuin Deboire -mammalla... Punarauta on kuitenkin hyvin tumma nakurotaksi, ja sillä on punaiset silmät mustin pupillein, joten mitä hyvänsä olisi odotettavissa (ottaen huomioon ettei Punaraudan väri ole realistinen!). Rääpäle saattaa kantaa jotain tummaa muunnosta, kuten emonsakin, eikä Ruosto eroa väriltään paljoa veljestään myöskään.
Anatomisesti näyttää siltä että tämä poika on vähän pyöreä, en tiedä miksi mutta on saattanut saada ravintoa paremmin kuin veljensä. Taipumus on voinut tulla vahvana isältä, joka on melkoinen ruislimppu rakenteeltaan.

Deboire -emo ruukussa.

Tuo ihme pöpelö on joku lihatäytteinen ruisleivos...

Ruosto -veikka kököttää nurkassa.












Se on aika söpö, joo... Harmi vaan ettei Rääpäleen elämä ole ollut kovin kummoista, pelkkää emoon nojailua vaan ettei maailma kaadu niskaan.

Tämä teksti (kuin myös Deboiren ja Ruoston vastaavat) on myös ollut kesken jo vaikka kuinka kauan... Mietin vaan, että jos en saa aikaiseksi lisää tekstiä niin sitten en, julkaisen sellaisella tekstimäärällä kuin kykenen! Vaikken taaskaan osaa kirjoittaa. Joka tapauksessa, oli jo aikakin saada nämä julkaisukuntoon, olkoonkin etten ole varma kirjoitanko kaiken ihan oikein mitä asioihin tulee (nakurotat... niitä useita erilaisia ja niiden terveys ja periytyminen vaihtelee vähän sen mukaan minkätyyppinen naku on kyseessä). Päätin nyt kummiskin heittää nämä blogiin asti ettei jumitu tuonne luonnoksiin ihan turhaan.