Tökkii tökkii

Kuten otsikko sanoo, mutta asia koskee nimenomaan bloggaamista. En saa mitään aikaiseksi kun en jaksa kirjoittaa juttuja, joita pitäisi. Eikä etenkään Sormirottaan tule ikinä keksittyä suoranaisia aiheita.

Mutta mietin, että miksi... Kun hyvää ajantappoahan tämänkin pitäisi olla. Miksi en jaksa? Muidenkin blogieni kanssa on tökkinyt hyvän aikaa... Miksi en jaksa kirjoittaa tietoja simppeleille rotille, joista en ole melkein mitään tainnut blogiin sanoakaan vaikka juuri nämä eivät ole todellakaan uusia? Julkaisematta jääneitä vain. Laumallinen.

Mercilessejä... Yksi emoista teinipenskan kera.

Ehkä se on juuri se syy, kun kyseinen lauma koostuu hyvin samanlaisella kaavalla tehdyistä rotista: sinisiä standardeja. Suurin osa niistä saattaa näyttää siltä, että ne voisivat esittää yhtä rottayksilöä monen sijaan. Tällä on tarkoituksensa, joo, mutta niiden tyyppien blogittaminen on asia erikseen... Pohdin jo, että tekisin kyseiselle laumalle yhden ison tekstin jonne iskisin kaiken kerralla. Ketä kiinnostaa lukea niiden tietoja, kun kaikilla olisi samat perusasiat mainittuna? En minäkään nauti niiden perustietojen kirjoittamisesta, kun tyyppejä on oikeasti niin älyttömän paljon.

Hemmetti, sehän oli hyvä idea. Piruako minä niitä kaikkia alan erikseen postaamaan. Tosin samalla ajetaan karille siinä, että haluaisin jokaiselle rotalle löytyvän oman sivun. Katsoo sitten niin, että jos alan luennoimaan liikaa satuja yksilöistä, niille kannattaakin sitten tehdä omat tekstinsä.

Eli Merciless -lauma ei päädy blogiin ihan salamavauhtia nyt ainaskaan. Sitä odotellessa tekisi mieli postata muutamat oikeasti uudet pois alta.

Örmy

Yhdistelmänimet eivät yleensä ole hyvä juttu, mutta joskus mikään muukaan ei kelpaa. Tälle osui sopivan värinen saksankielinen termi. Se tarkoittaa mansikkaa. Lempinimi on väriltään harmaa, mikä ei yhtään rottaan sovi eikä edes sen luonnetta kuvaa, mutta koska se on nimenomaan lempinimi nii olokuu mikä on.

Nimi: Sekamelskan Erdbeere "Örmy"
Ikä: Aikuinen. Tehty loppuun 20/8/16.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Red/capped, silmät tummanpunaiset. Toinen korva on muuta ihoa tummempi.
Muuta: Ihan kiva tekele... Itseasiassa tosi kiva jopa. Harvemmin olen tehnyt kerällä nukkuvia (tai havahtuneita) uroksia ja vielä harvemmin olen jaksanut panostaa siihen että ihonväri vaihtuu sen mukaan missä kohtaa kuviota ruumiinosa on. Ei Örmylläkään ole punaisella alueella tuo oikea korva, mutta koska se on sitä lähellä, halusin silti tehdä yhden erivärisen korvan. Muuten jäisi tulos vähän tylsäksi? Söpöhän tämä on kuin mikä.

Erdbeere ja Örmy kuulostavat mielestäni suht kovilta termeiltä, sillai että ne yhdistettynä söpöön rottaan muodostavat absurdihkon kokonaisuuden. Mielikuva on, että kyseessä pitäisi olla jotain isoa ja kovaluonteista, mutta mitäpä mitä. Erdbeerehän viittaa tuohon värilliseen naamaan, se on punainen ja siten 'mansikkainen'. Voin nyt myöntää, että unohdettuani termin merkityksen ja muistellessani sitä taas, luulin oikeasti nimenneeni tämän joksikin sotilaaksi tai jotain. Phehe. Tuollainen unelias sylirotta se on.

Sekamelskan Erdbeere ei väreiltään osu mihinkään realistiseen kastiin, joten siksi se on Sekamelskan. Kaikki karkkieläimet kuuluvat sinne.

Kuvattuani tätä järkkärillä, voin todeta että kameranruokaa se kyllä on.

Voipannu

Se on keltainen pahimmassa mahdollisessa sävyssä, joten se ei herätä minussa mitään mielikuvitusta. Termi 'voi' kyllä pomppaa mieleen, mutta niin tekee aina kaikki vaniljasta virtsaankin, kun yritän keltaisia eläimiä nimetä. En ehkä vaan osaa.

Nimi: Sekamelskan Voipannu
Ikä: Aikuinen. Tehty loppuun 20/8/16.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex dumbo.
Väri: Keltainen/badger, iho vaaleanpunainen ja silmät mustat.
Muuta: Tehdessäni Voipannua kerkesin jo suunnitella, että tästä tulee taas yksi imettävä rotta... En sitten taas tiedä. En jaksa alkaa muovaamaan sille pirpanoita tällä hetkellä, koska mittakaavat ja mittasuhteet. Mutta jahka se emoksi muuntuu, jos muuntuu, niin olkoon sitten ensimmäinen(?) imettävä rex jonka olen muovannut. Minkähän takia päähäni ei tule mielikuvia muista moisista?

Luulisin tämän olevan varsin rento, luottavainen ja kesy naaras. Ja aika unelias myös.

Joo, tosiaan nuo alimmat on otettu järkkärillä ministudiossa. Ero on kivan kokoinen. Väritkin on säädetty ihan tulisiksi.

Lad

Limetin värinen poika.

Nimi: Sekamelskan Limelad "Lad"
Ikä: Aikuinen. Muovailtu loppukesästä 2016.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Hapan myrkynvihreä vaaleanpunaisella iholla. Silmät mustat. (Turkin väri sekoitettu sinisestä ja keltaisesta, todennäköisesti keltainen oli ylijäämä.)
Muuta: Kun muovasin Ladin, en vielä ollut suunnitellut mitään Sekamelskan -nimeä. Liitin sen tälle kuitenkin sitten, kun tein lisää pöljän värisiä rottia ja niille tarvitsi oman nimen. Tietysti juuri tästä väliinputoajasta tuli miltei paras vihertävä, jonka olen tehnyt.

Fiksu, rohkea, rauhallinen, rento. Siltä se minusta näyttää.

Lad on yksi ensimmäisistä Sekamelskan -rotista, joskin mielestäni muusta linjasta irtonaisempi eikä sitä minusta kuulu kuvata yksinomaan laumansa seurassa. Kasvattajanimi on lähinä vain, no, nimi, mikään muu ei Ladia yhdistä porukkaan sen lisäksi kuin väri. Eikä sekään niin paljon.

Lad on kuvauksellinen. Tiedän, että laitoin sen mihin hyvänsä, kamerani löytää sen hyvin äkkiä.

Sammal

Tykkään tämän nimestä ja turkin väristä, mutta kaikki muut värit ovat vähän blaah tuohon turkkiin yhdistettynä. En vaan tule toimeen vastavärien kanssa, jos niitä näkee räikeinä ja runsaina.

Nimi: Sekamelskan Korpisammal "Sammal"
Ikä: Aikuinen. Tehty loppuun 20/8/16.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Mustanvihreä vaaleanpunaisella iholla. Silmät punaiset.
Muuta: Olen kai jotenkin erityisen kiinnostunut sotkemaan mustaa ja muita värejä keskenään, kun helmimassaa työstän. Tummuus on kivaa. Vielä kun se tummuus ja helmimassan koostumus yhdistetään nukkuvaan rottaan, on tulos vähän sellainen että moisia tekisi liiaksikin. Voi olla, että Sammal olisi saanut hillitymmät ja turkkiin sointuvat ihon- ja silmienvärit jos en olisi väkisin käyttänyt pois jo sekoitettua, piakoin kelvottomaksi käprähtävää vaaleanpunaista. Silmistä tuli punaiset ihan vain siksi, koska musta väri ei näy mihinkään tuollaisesta naamasta, ja täten kuvaaminen olisi kerrassaan kiroiluttavaa ja rotta näyttäisi äkkiä silmättömältä. Ja olen sitä mieltä, että mieluummin laitan vihreälle punaiset silmät kuin punaiselle vihreät.

Saattaa johtua Kompista ja Prossasta, mutta näen Sammalellekin sellaisen äkkipikaisen ja tulisen luonteen joka noilla on. Lienee silmien ja ihon väri ainoa syy, miksei tämä ole niiden kanssa 24/7. Sen sijaan se tulee ihan hyvin toimeen toisten kanssa ja nukkuukin aina seurassa sängyssä, kylki kyljessä toisten kanssa.

Nähtyäni uusimmat kuvat ennen niiden muokkaamista, totesin, että ei tuo ole rotta vaan jokin sammalesta mutatoitunut avaruusolio. Moniko tuollaisen haluaa lemmikiksi? Väri ei saisi olla se suurin kriteeri millekään, mutta ehkä vessanpesuaineen ja mustan öljyvärin sekoituksen näköinen rotta helottavanpunaisilla silmillä olisi hiukan karmiva. Mutta kuten jo luonnekuvauksesta voi lukea, Sammal on korniudestaan poiketen sosiaalinen ja vaaraton laumalainen.

Värimaailma on todella kelju, eikä tuota ollut helppoa saada oikeanlaiseksi kuvatessa, mutta tarkennuksen kanssa ei ollut juuri ongelmia. Punaiset silmät pelastivat.

Poison Berry

Nimen perusteena on tasan tarkkaan väri. Näyttää myrkylliseltä, elkee syökö...

Nimi: Sekamelskan Poison Berry
Ikä: Aikuinen. Tehty 20/8/16.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonvihreän ja purppuran sekoitus vaaleanpunaisella iholla ja mustilla silmillä. Turkin väri on käytännässä vain haalea vihreä eikä sekoitus.
Muuta: Suhtaudun tähän rottaan vähän ristiriitaisesti. Se on yksi nukkuja, ja tykkään tehdä nukkujia. Jees. Tai ainakin se on nukkumassa mutta havahtunut, mikä minulle meinaa noiden silmien kanssa sitä, että sille voi rakentaa luonteenkin. Kunnolla nukkuvaa peukkuria on hankala kuvitella minkään luonteiseksi, koska nukkuva eläinhän näkee vain sen unimaailmansa eikä todellisuutta... Lisäksi rotan asento ja lopulta väri jakavat aivojani. Se lojuu selällään, ja joko nojaa johonkin päätään tai on nostanut naamaansa nähdäkseen, mikä sen nukuskeluja häiritsee. Värin osalta sanon, että on kiva kun kaikki ei ole aina oranssia, mustaa, ruskeaa tai vaikka sinistä tai punaista, mutta toisaalta juuri tämän rotan värimaailma on laimea ja tylsä. En kuulu niihin ihmisiin, jotka pitävät vaaleanvihreää ja kaikkea pinkin ja purppuran väliltä kiinnostavana etenkään, jos ne yhdistetään...

Levossa iisi ja rauhallinen, suloinen ja kuvauksellinen. Hereillä ja meno päällä ollessaan Poison Berry on väkkärä, joka ei osaa pysyä järkevissä paikoissa vaan seikkailee milloin missäkin päätyen riskeeraamaan turvallisuuttaan. Totesin tämän kerran, kun kuvaustilanne päättyi valjastetun hevosen ohjissa roikkumiseen. Laitan kuvia tilanteesta alemmas. Toisaalta, kun se riehumiseltaan väsähtää, voi unikin tulla missä ja milloin vain.

Muut maininnat, luova osuus. Varusteet, sukulaisuus, jne. Mihin laumaan ja sarjaan kuuluu.
Värinsä takia Poison Berry on taas yksi Sekamelskan -rotta... Jonka pitäisi ns. nukkujana lojua ehkä jossakin erillisessä lokerikossa, joka on varattu nukkujille. Sellaisesta niitä voisi kivasti noukkia ja asetella Rottahuoneeseen, kun jostakin löytyy pehmoisen näköinen paikka. 

Kakkupupu karttaa kosketusta, mutta ilmeisesti Poison Berry sen kuuluu luotettuihin.

Voi ei, liian söpö.

Joka paikkaan se kyllä ehtii.

Onneksi helmimassan tekstuuri on niin näkyvä, muuten ei tuon kuvaamisesta olisi tullut mitään (järkkärillä)! Noiden nyppylöiden selvärajaisuus pelastaa, siis. Muussa tapauksessa kuvien kohteena on vain läjä helmimassaa kera silkkimassapöpelöiden.