tiistai 11. kesäkuuta 2019

Elonmerkki

Sormirottaa on päivitetty, muttei blogitekstien eikä peukkureiden muodossa. Kaikki on liittynyt nukkeihin ja sisältynyt lähinä niiden historiikkeihin (joita yhteen aikaan rustailin eniten tämän blogin päivikseen, kunnes keksin tehdä tekstiä suoraan sivulle). Viimeisin peukkurimaininta on syyskuulta 2018. Nyt on siis kulunut rouheasti arvioiden puoli vuotta peukkureista.

Jäljitän kahden peukkurin tekoajankohtaa... Toinen on oranssinruskehtava vaaleanruskeilla silmillä, joista toinen siristää. Toinen on oranssi mustilla silmillä. Kummallakin on kirkkaanpinkki (neon?) iho. Voi olla, että olen nämä maininnut jossain kohtaa (blogipäiväkirjaa), mutta en jaksa etsiä sitä... Viime vuoden puolelta ne kuitenkin ovat peräisin, ja vissiin saivat silmäkiiltonsa vasta tänä vuonna. (Lakkana Marabun valmistama liimalakka. Kaikki aiemmat peukkurinsilmät on kiillotettu Lefranc&Bourgeoisin brilliantilla, mutta se loppui ja olikin jo kymmenvuotiasta.)

Nämä kaksi.

Seuraavassa on lista heeboista joita ei ole vielä julkaistu, mutta joista suurimmalla osalla on blogitekstit kesken: Aben perheestä Casus, Solacium, Chili, Särö ja Söpö. Sekamelskoista Huijari, Kakku, Sinibanaani, Siniuni ja Pöpperö. Stainygate'seista Virkku, Kiekka, Varaus ja Nuusku, jotka kaikki ovat nakuja uroksia. Selvitin että kaikki nämä on tehty maaliskuussa 2018.

On tuo Abe aika iso, kun miettii, että mm. Casus (sen isä, tuo tumma möykky tuolla) on tehty olevinaan peukkureiden standardimassamäärällä tai reiluhkolla sellaisella. Oikinpuolimmaisena on Aben äiti Solacium (neonvihreää selässä). Loput ovat siskoja, ja tuo kieltä näyttävä typpi on Aben tytär.

Huijari (Sekamelskan Swindler) sai nimensä siitä, miten toivotonta sen värin kuvaaminen on. Ei tämä muutenkaan ole mikään henkilökohtainen suosikkini. Kroppa ei oikeasti ole vaalea pinkki vaan saattaa olla jopa vähän ruskehtava, ja kontrasti sen tummuuden ja ihonvärin välillä on suuri. Mutta eihän kamerani sellaista ymmärrä, paitsi automaattiasetuksella, joka tuleekin kyseeseen sitten jos ikinä älyän uusiokuvata tätä tai muitakaan peukalorottia..

Kakku on... No, Kakku. Rotta taitaa olla tehty leivoksen jämäpaloista tai jotain, samaa kamaa ovat joka tapauksessa. Ja jotenkin minusta tuntuu, ettei tuo kakku-kakku kelvannut nukeille, joten rupipallo saa pitää sen ihan itsellään. (Tuo esittää ehkä tuplarexiä.)

Vasemmalta: Siniuni, Sinibanaani ja Pöpperö. Kolme luonteetonta karkkirottaa.

Karvaton ukkolauma: Kiekka, Nuusku (takana), Varaus ja Virkku. Nämä on tarkoitettu laumaksi, siis asumaan samaan häkkiin keskenään. Varauksella on berkshire -kuvio vatsapuolella, ja sen idea on juuri se kun sitä ei voi nähdä suoraan.

Ja sitten ovat nuo oranssinruskehtava ja oranssi pinkillä iholla. Näillä kahdella ei ole blogitekstejä, ei tietoja, ei edes nimiä. Niistä ei ole mitään tietoa. Kuvia sen sijaan kyllä on.

Ruskeasilmä:



Oranssi:



En tiedä mikä siinä on, mutta saan päänsärkyä (josta ei olekaan pitkä matka migreenikohtaukseen), jos yritän tehdä nuo listattujen tyyppien julkaisut valmiiksi. Ne ovat olleet keskeneräisinä kuukausikaupalla. Tiedän kyllä, ettei kukaan odota uutta sisältöä tähänkään blogiin (ihmiset eivät nääs enää lue taikka kirjoita blogeja), mutta itseäni häiritsee kun jotain on pitkään kesken. Pääasiassa saatan olla jumissa tekstin kanssa, koska en halua julkaista mitään keskinkertaista, ja tykkään itsekin jos kokoelmablogeissa (tai sivustoilla) kerrotaan figuurista vähän muutakin kuin tekniset tiedot. Mutta mitä minä näistä rivijampoista voisin sanoa? En mitään. Ei niillä ole persoonallisuuksia. Ne ovat vain rekvisiittaa eivätkä yksilöitä.

En vain pysty. Minua ei kiinnosta.

Todennäköisintä ja helpointa on, että keksin noille kahdelle viivyttelijälle ruokkijan ja häkin, ja loput - kuten nimet ja mahdolliset sukulaisuussuhteet - tulevat itsestään sen jälkeen. Näyttävät kyllä Huitelijoilta. Lemmikkijutut ovat kivoja, ja tykkään kyllä keksiä laumakokonaisuuksia, kun niissä ei ole liikaa jäseniä. Mistä tuleekin mieleen, että ehkä pitäisi tehdä pitkästä aikaa uusia häkkejäkin, kerta tuota jyrsijäverkkoa on. (En pääse eroon siitä ironiasta, että käytän jyrsijäverkkoa pikkiriikkisille massarotille.)







Ei mene hyvin tämä.