Tekijä

MIEEEEEE

Päivitetty 16/10/21. 

Sulkkisveljekset, jotka taitavat edelleen olla nimeämättä.

Olen lisännyt tällaisen sivun jo varmaan kaikkiin blogeihini ja nettigallerioihini, enkä edelleenkään osaa kirjoittaa itsestäni. Kuulitte siis varoituksen.

Eli peukkuriblogin takana on sellanen vuodelta 1995 peräisin oleva naaraspuolinen ihmisapina. (Apinat ovat eläimiä, ja ihmiset ovat eläintieteellisesti apinoita.) Kuten ehkä voi jo jostain huomata, olen kiinnostunut tieteestä, taiteesta ja eläimistä, ja yhdistelen näitä mielelläni. Kaikki nämä kolme käsitettä muodostavat elämäni perusasiat. Asun Etelä-Savossa, enkä halua täältä koskaan pois. Kai. Ehkä lajitoverit tajuaisivat jotain tästä elämäntavasta (taide) jos tekisin maisemamaalauksia yhtä intohimoisesti kuin muovaan silkkimassasta elukoita, mutta tapanani ei ole tavoitella toisten ihmisten huomiota oman intohimon kustannuksella.

Olen piirtänyt jonkinmoisia eläimiä koko ikäni, mutta en usko sen näkyvän kovin hyvin muuna kuin fanaattisuutena asian suhteen. Haluaisin piirtämisen osalta laajentaa aihepiiriäni - lajikirjoa - vaikka kuinka isoksi, mutta tällä hetkellä en osaa keksiä siihen keinoa. Sitä odotellessa keskityn hörhöilemään yhtä pinttyneistä intohimoistani: rottia. Tuon sitä ilmi taidetasolla, kun täysin orgaanisiin rottiin ei ole resursseja tällä hetkellä.

Randomi rottadesign. Lineart on piirretty Ceri -nimisen peukkurin mukaan.

Peukkureista löytyy tietoa aiheen perusasioita selittävältä sivulta (tai kahdelta erilliseltä moiselta) sekä kotosuomeksi että minun ansiostani mahdollisesti surkealla englannilla selitettynä. 

Miut voi metsästää paitsi Bloggerista muutamasta muusta blogista, myös deviantARTista ja parilta muulta taidesivustolta. Kaikkialla pyrin käyttämään nikkiä Afuze, johon aivoni ovat jotenkin ehdollistuneet, kun olen tuon nikin ottanut käyttöön joskus ennen vuotta 2009.

Musiikkimakuni on aika rankka: rock, punk, metalli ja klassinen. Tykkään voimallisesta ja monipuolisesta musiikista, mutta olen nirso kuin mikähän. Asialla voi olla jotain vaikutusta pikku rottiini, arvatenkin, joten ehkä nyt tiedätte mistä ne oudot asiat niihin liittyen voivat alunperin olla peräisin.

Stainygate'silaisia uroksia väreissä agouti ja cinnamon.

Kuvia naamastani en jaa netissä, eikä samaa tapahdu nimellenikään. En pyytele anteeksi. 

_____________________

KUVAUSKALUSTO 

Tämä on pakollinen juttu. Haluan, että on. Valokuvaus kuuluu taiteeseen sekä taltiointimuotoisena että omana taidemuotonaan, eikä se olisi mahdollista ilman yhtä nerokasta keksintöä: kameraa. Omistan itse nykyisin kolme kameraa, kaikki Nikoneita. En tiedä paljonko painoarvoa muut visuaaliset tyypit antavat sille, millä laitteella he tallentavat teoksiaan ja onko heille suurta väliä sillä, miten hyvä kalusto on tekniseltä laadultaan, mutta itselleni sillä on väliä. En niinkään katso numerosarjoja ja F -lukuja ja mittaa arvoa niillä, vaan arvioin laadun silmilläni.

Pikkutyyppi
Tämä oli ensimmäinen kamera koskaan, jonka olen omistanut. Nikon COOLPIX S570, pikkupokkari jossa on aika pitkälle kiskova zoomi. Laatu tosin karisi jo taannoin heti jos zoomasi liian kauas, mutta muuten vempele oli oikein mainio. Minulla on tunneside tähän laitteeseen, eikä se ole hävinnyt mihinkään senkään jälkeen, kun vuosien koomailunsa päätteeksi Pikkutyyppi pääsi uudestaan käyttöön, ja löysin siitä hirveän tarkennusvian. Kamera on vanha ja vikainen, mutta tallessa pidän koska, kuten sanottua, sillä on tunnearvoa, ja minä materialisti en osaa muutenkaan päästä mistään ikinä eroon.

Jekku ja Risa.

Nuija
Toinen ikinä omistamani kamera, ja ensimmäinen digijärkkäri, jota olen "oikeasti" käyttänyt. Nikon D3100. Nimi höskälle tulee sen koosta ja rakenteesta, se painaa ainakin yli puoli kiloa jos minulta kysyy. Kittikamoissa ollaan edelleen, jotain muuta kokeilen Nuijan kanssa käyttää sitten kun siihen on rahaa, eli siihen voi mennä enemmän kuin elämän verran aikaa. Luulisin. Tämä on toistaiseksi se ensisijaisin laite, jolla taltioin mitään pienoismalleja ja figuureja, ja eritoten peukkureita. Pienten juttujen kuvauksessa se on erinomainen, mitä nyt käyttämäni kuvakoot eivät ehkä takaa parasta mahdollista tulosta noita superpieniä peukkureiden poikasia kuvatessani; se nyt on kiinni tosiaan kuvakoosta, enkä kittiputkeen tottuneena osaa kuvitella mitään muutakaan enää (vielä?). Hommaa helpottaa muuten paljon se, että käytän peukkureiden kuvaamiseen mieluiten asetuksia P tai A (aukon esivalinta), ja himmennän niistä aiheutuvan superkirkkaan salamavalon sitten kotitekoisilla himmentimillä. Tulee luonnollista jälkeä.

Makkara.

Ufo
Tämä on nyt sitten se uusin. Nikon COOLPIX S9900. Olin jo jonkun aikaa suunnitellut kolmannen kameran ja siis toisen pokkarin ostoa, ettei tarvitse tappaa niskojaan turhaan jos kärrään Nuijaa lenkillä mukana, eikä vastaan tulekaan mitään kuvattavaa. Hankin (tai siis sain, äiti osti salaa) tämän siis ensisijaisesti maisemakameraksi, ja siinä se on toistaiseksi toiminut liki Nuijaa paremmin! Peukkureiden ja muiden pienoismallien kuvauksessa tämä ei ole kovin kummoinen, mikä on kyllä arvattavaakin kun pokkarien salamat ovat pieniä ja reunassa, eikä tämä anna zoomata niitä lähelle melkein millään... Mutta tallensin tällä jo puolivahingossa parit tutorialit, joiden ei tarvitse olla mitään huippulaatua teknisesti, pääasia on vain että kuvat kertovat kaiken tarvittavan.

In ja Pentu.

Kaikki kamerat ovat yksilöitä, persoonia. Sitä ei voi kiistää. Ne muuttuvat aina vain yksilöllisemmiksi vanhetessaan.