Totesin, ettei ole mitään järkeä postata hyvin yhtenäisen lauman jäseniä erikseen, joten teen niille yhteistekstin. Perustietojen alle lisään kyllä rottien nimet ja muut tarpeelliset tiedot, mutta en listaa mitään turhaa. Paras anti saisi olla yksilöerot, luonteet ja laumasuhteet, koska Mercilessin itu on juuri siinä, miten sairasta sen sisällä tapahtuva meininki on.
 |
| MER Oddear & MER ODD Mikla. |
Nimi: Merciless - jäsenten jälkeläisten nimien etuliitteet koostuvat emojen nimistä. Lauman lyhenne on tiedostoissa ja yksilönimissä MER.
Ikä: Suurin osa on aikuisia, muutamat ovat teinejä. Mukana yksi vanha ja parilla on alla nakkeloitakin.
Sukupuoli: Yksi uros, kaikki muut naaraita.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, standard. Mukana yksi dumbo.
Väri: Kirkas vaaleansininen turkki. Iho vaalea turkoosi. Silmät mustat.
Muuta: Merciless -lauma perustuu pariin rottaan, jotka päätin tehdä nimenomaan simppeleimmän mahdollisen rotan tekoon ohjeistavaa tutorialia varten. Homma ei kyllä ollut ihan niin yksinkertaista... Lopulta, kun olin saanut surkean tutorialin kuvattua, päätin, että teen tuosta samasta massasta nyt vielä mahdollisimman monta rottaa lisää. Homma lähtikin lapasesta, kuten voi nähdä.
(Huom. siirsin rottien jo valmiiksi kirjoitettuja tietoja erillisistä postauksista tänne, joten teksti voi paikoin olla pöljää luettavaa ja järjestykset outoja. Siksi harkitsin tätä pitkään, koska en tykkää itsekään mistään epäyhtenäisestä. Siirrettyäni jokaiselle yksilölle kuvat tietojen perään poistin kaikki erilliset tekstit, joista suurin osa oli käytännössä koskemattomassa kunnossa vielä. Eli sekavuutta ilmenee vain osassa, onneksi. Lisäksi olen kopsaillut tekstiä tiedostosta, koska miksi kirjoittaisin samat jutut uusiksi eri tavalla? Joskus sekin kyllä menettelee, mutta oikeasti, miksi turhaan...)
Luonne: Uskoisin, että suurin osa Mercilesseistä on henkisesti perusrauhallisia, mutta vaisuja. Morizille on noussut joku rooli päähän, ja sen myötä se on tehnyt selväksi, että toisten pitää vaan kestää ja jatkaa elämäänsä voimakkaan tyrannikontrollin alla.
Laumat, tarinallisuudet, suhteet ja vaikutelmat: Siniset tyypit muodostavat itse oman laumansa, joka koostuu lähisukulaisista. Homma on erittäin sisäsiittoista, ja oikeastaan se taitaa olla vain tuo Moriz joka ehdottomasti haluaa, että geenipooli on kapea ja yhtenäinen - sairas. En tosin kiellä etteikö joku sen siskoista jakaisi logiikkaa, mutta vastaan ei ole kukaan ruvennut laittamaan. En tiedä onko juttua vastustettu joskus siihen saakka kunnes Moriz on ehkä motannut turpaan?
Tässä vaiheessa kyllä varoitan, että jos jonkun mielestä on sairasta se, että ihminen kehittelee tällaisia stooreja (sisäsiittoinen lauma) joidenkin massapalojen ollessa tarinointivälineenä, niin saa suosiolla mennä lukemaan jotain muuta. Aihe kiehtoo meikää vain siksi, koska tiedän, miten outoa ja mm. evoluution kannalta epäedullista se on. Tiede on kiehtovaa! (Postauksen lopussa on pitkähkö pähkäilylitania.) Ihminen ei ole sairas sen perusteella, että tekee taidetta aiheesta, jota kauhistellaan. Päin vastoin taide on tapa ihmetellä ja tutkia sitä.
Laumalaiset:
MER Moriz
Uros, pääpiru ja kaikkien alaikäisten isä. Maddien poika ja aikuisten naaraiden veli. (Luit oikein.)
Moriz ja pari muuta oli tarkoitus tehdä tutorialia varten. Väri oli maailman helpoin ja täten ohjekin olisi voinut olla simppeli ja helppo. Mutta ei se ollut. Koska karu realismi, päätin, että kuvaan tutorialiin tekoprosessin sekä naaras- että urosrotille (en tykkää turhasta sensuroinnista). Meinasin kuvata koko jutun yhdellä kertaa, vaikka järkevintä olisi ollut kuvata molempien tekoprosessit erillisinä. Jaa. No... Ainakin jotain on tallessa, mutta se kunnon silkkimassatutoriali odottaa vielä olemassaoloaan jossakin. Olisi vaan parasta, jos kuvaamisen tekisi joku muu kuin minä, mutta mitä mie turhia toisia kyselemään kameraksi kun omia syitäkin on miljardi.
Moriz esittää ulkopuolisille hyvää jätkää, mutta omilleen se on kova. Se on vähän suuruudenhullu.
MER Maddie
Naaras (kuten kaikki muutkin ylläolijaa lukuunottamatta), tiineenä Morizille. Morizin ja muiden aikuisten emo. Vanha. Tekoprosessista sitä, että muuten tämä on ihan OK, mutta leveyttä olisi voinut olla enemmän kuin tällä hetkellä on. En vissiin osaa muovata muhkeita rottia, saati sellaisia jotka olisivat muka tiineitä.
Maddie on katkera tilanteestaan ja siitä, kun ei pysty jankkaamaan vastaan Morizille... Se ei usko järkipuhetta vaikka mitä tekisi. Vanha emo ei jaksa tapella vaan tyytyy mieluummin siihen mitä on tarjolla.
Maddie on toistaiseksi Mercilessin vanhin rotta, noin niinkuin 'tarinallisesti'. Se on kaikkien aikuisten emo. Sen tiineyteen on syyllinen Moriz, Maddien (ainoa elossa oleva?) poika jolla viiraa päästä vähän liian kovaa.
MER Amber
Naaras, aikuinen. Ei toistaiseksi jälkeläisiä. Häntä kaartuu oikealle (ja koko rotta), molemmat silmät auki, vatsallaan. Ei muuta mainittavaa toistaiseksi, tein Amberin ihan vain siksi koska lojuvia rottia on hauskaa muovata. Lojaali ja perushelppo rotta, mutta tahdoton.
MER Macky
Naaras, aikuinen. Makaa oikealla kyljellään, otj pystyssä ja silmät sirrillään. Ilmettää, tällä on kahdeksan nakkia, poikueen isä on Moriz. Huomasin myös, että ainakin vasen silmä (oikea ei kuvissa näy) on kiinnitetty terävä pää korvaa kohti, mikä poikkeaa oikeanlaiseksi määrittämästäni tavasta. Menee noinkin kyllä. Luonteeksi miellän koppavuutta, jota Mackystä jotenkin huokuu, ehkä ilmeen takia. Se jakaa saman logiikan veljensä kanssa, eikä ole moksiskaan poikueensa geeneistä. Tämä naaras on siskojaan ja emoaan hallitsevampi koko laumassa, eikä kyllä pelkää ojentaa Moriziakaan tarvittaessa.
 |
| Nakkeja pitää liikutella pinseteillä. Toinen käsi alle siinä samalla. |
MER Macy
Naaras, aikuinen. Makaa oikealla kyljellään (ja imettää, ehkä siskojensa poikasia, kun ei omiakaan sillä vielä ole), vasen silmä auki ja oikea sirrillään. Macyllä saattaa olla kohtutulehdus tai jokin muu vaiva, joka tekee sen kipeäksi. Moriz ei ota sitä kuuleviin korviinsa vaan vaalii haluaan luoda mahdollisimman sisäsiittoisen populaation, joka oppisi, että se on muka OK. Toisten terveyden kustannuksella. Macy on sairas ja masentunut ja siksi uusavuton ja jaksamaton, tyytyy vaan olemaan mikä on. Ei pysty pitämään puoliaan. Oikein kohdeltuna Macy voisi olla oikein herttainen otus.
MER Misty
Naaras, aikuinen. Ei poikasia. Tein Mistyn yhdeksi esimerkkipeukkuriksi tutorialia varten ja siksi, että saisin kaksi melkein samanlaista rottaa joilla voisi helposti näyttää miten dumbo eroaa standardista. Ihmiset ympäri nettiä eivät vaan tunnu millään oppivan, mikä dumbo oikeastaan on... Koska populan pitää olla Morizin mielestä mahdollisimman yhtenäinen, on se heittänyt tälle lisääntymiskiellon; siskojensa naperoita se saa kyllä kytätä ja hoitaa mutta omiaan ei saa hankkia. Luonteeltaan Misty on perussakkia, mitä laumastaan voi odottaa, mutta se on hiukan lepsumpi ja rauhallisempi verrattaessa mm. Mackyyn ja Mustyyn.
MER Musty
Naaras, aikuinen. Musty on Magdan, Sunnyn ja Similarin emo, ja poikasten isä on Moriz. Tunnistaa perusseisoskeluasennosta. Syy tylsälle asennolle on se, että tein Mustyn tutorialin kuvaamista varten. Samaan syssyynhän tein Morizinkin, ja koska realismi, piti tehdä sekä uros että naaras. Luonne on hyvin samanlainen kuin Mackyllä, mutta Musty on toimeliaampi.
MER Oddear
Naaras, aikuinen. Oddear on Morrien ja Miklan emo. Kuikuilee oikealle, tassu koholla ja korvat hörössä. Herkästi lyttyyn poljettava naaras, joka lienee jo niin tottunut laumansa tapoihin ettei jaksa edes kyseenalaistaa mitään. Elää vaan.
 |
| Massa pistää joskus hanttiin ja kuivuu vähän pieleen, eli nuo kiemurarotat voivat hiukan "aueta" ennen kuivumista. |
MER MUS Magdalina
Naaras, teini, Mustyn poikanen. Istuu ja kuikuilee ylöspäin. En keksi tästä mitään kummempaa mainittavaa, vaikka onhan se söpö ja kuvauksellinen tilannekuvia ajatellen.
MER MUS Similar
Naaras, teini, Mustyn poikanen. Peruspönötys, ehkä haistelee ja keskustelee. Asento antoi syyn nimeen, Similar muistuttaa äitinsä teiniversiota.
MER MUS Sunny
Naaras, teini, Mustyn poikanen. Juoksee. Poikasista rumin, kuono on liian pitkä.
MER ODD Mikla
Naaras, teini, Oddearin poikanen. Kuikuilee vasemmalle.
MER ODD Morrie
Naaras, teini, Oddearin poikanen. Minusta oli kiintoisaa tehdä Morrie. Ihan vain siksi, kun askartelin sille myös neljä pientä nappulaa riesaksi. Se on juuri se idea - asia, jota ei oikeasti pitäisi antaa tapahtua yhdellekään keskenkasvuiselle. Poikasia varten piti likalla olla oikeanlainen asentokin, ilmeen halusin olevan hiukan pettyneen näköinen. Muovailussa oli vähän pröblemoksia, mikä näkyy tassuissa.
Poikasista yksi on muita tummempi, mikä antaa viitteitä siitä, ettei porukka vielä olisi niin sisäsiittoinen kuin Moriz haluaisi. Lisäksi kyseinen nakkelo on poika, joten on todennäköistä että Morrie menettää sen ennen aikojaan isänsä toimesta. Joko se tapetaan, tai sitten the alfauros vain ottaa ja pistelee poikasen poskeensa. Sama kohtalo koskee muitakin urospuolisia olioita, joita hänen laumaansa voi syntyä.
Morrie on ollut tekemisissä Rottahuoneen Lastentarhan kanssa, ja saanut tietoonsa ettei hänen kasvuolojensa harjoittama touhu ole oikein tervettä. Toistaiseksi en ole suunnitellut, miten tämä on tervepäisten juttusille edes päässyt? Voipi olla, että joku on tullut lähelle tai sitten likka on itse uskaltanut seikkailla liian kauas kotilaumastaan.
(Lisäksi päässäni kummittelee välillä yksi outo uni, jonka joskus näin, kun rotanhankintahinku oli pahimmillaan... Siitä ei edes ole kauan, mutta siinä unessa löysin epäeettisestä eläinkaupasta noin neli-viisiviikkoisia tyttörottia, joilla oli jo poikaset alla. Kaikki olivat tietenkin huonokuntoisia ja avun tarpeessa. Joko uni oli sama tai sitten ei, mutta monesti olen nähnyt unta siitä, että hankin rescuerottia, ja kotona asiat menevätkin niiden kanssa mahdollisimman pieleen.)
Kirjoitellessani tätä, minulla oli jatkuvasti sellainen tunne, että tämä nyt muistuttaa jotain. Tämä lauma ja sen sisältämät sotkut. Sairasta.
Mutta se on ihan tajuttoman kiehtovaa. Genetiikka, evoluutio, perinnöllisyys ja mielenterveys ovat hurja yhdistelmä, kaikki huisin kivoja aiheita. Miksikään oikeasti jyrsijäkasvattajaksi minusta ei todennäköisesti koskaan olisi, vaikka tykkäänkin tehdä määritelmiä, joiden mukaan yritän vaikka just näitä rottia muovata. Tämä johtuu ihan siitä, että olen miettinyt liikaa eläinetiikkaa ja jalostusjuttuja, ja tullut tulokseen, että mitä pirun järkeä minun olisi puuttua niinkin turhaan asiaan kuin eläimen väriin. Mikä minä olisin sanomaan, millainen yksilö on oikean värinen ja mikä ruma? Sama koskee anatomiaakin, ääripäitä ja liian luonnottomia jalostusideoita pitäisi välttää. Okei, kauniita ja rumia kyllä on, aina. Mutta monen mielestä kaunis eläin on todellisuudessa erittäin sairas.
Sairasta on myös yksilöiden, sukujen, lajien, kansojen ja muiden populaatioiden ja yksilöistä muodostuneiden kokonaisuuksien eriarvoistaminen vain sen perusteella, mitä niiden geenit sattuvat olemaan. Asia on oleellinen muunmuassa kissojen kohdalla, kun Suomessa yleensä myydään rotukissoja (ja "rotukissoja") isolla rahalla siinä samalla kun maatiaisia vain annetaan ilmaiseksi eteenpäin, ettei pentuja tarvitse tappaa. Ja kerta nyt kissoista rupesin puhumaan, voisin täräyttää, että mitään rotukissaa en tule ikinä ottamaan, ellei tule jotain syytä; varta vasten en sellaista valitsisi. En halua, että pitkälle jalostetun otuksen mukana tulisi ärsyttäviä perinnöllisiä -
rotutyypillisiä - sairauksia ja muita vikoja. Maatiaiskissoissa niitä ei keskimäärin ole yhtään, ja jos on, kyse on oikeasti yksittäistapauksista.
Älkää ymmärtäkö väärin. Olen todella kiinnostunut genetiikasta ja eläinten jalostamisesta, jonkin kokonaisuuden tavoittelemisesta jalostamalla. Tykkään suunnitella linjoja ja sukuja, ja ideoita siitä millainen ihanneyksilö jossakin jalostettavassa linjassa parhaimmillaan olisi. Taide ja nämä massarottani ovat yksi tapa, miten voin jotenkuten toteuttaa tätä kiinostusta; eihän se jalostamista ole eikä verrattavissa oikeisiin elukoihin. Ennemmin voisin vain prosessoida sisäistämääni tietoa ja hyödyntää sitä tekemällä figuureja ja kirjoittamalla stooreihin juttua, jossa genetiikalla on roolia.
Mutta kun puhutaan seuraeläimistä, niin silloin terveys ja luonne ovat tärkeimmät kriteerit. Ulkonäkö ja kaikki muu on vain plussaa, joka ei saa saada ylintä valtaa eläinjutuissa. Koen tavallaan myös typeräksi ajatuksen, että jonkun rodun yksilöiden tulisi olla jotenkin samanlaisia keskenään. Sellaisessa systeemissähän se joukosta erottuva eläin luokitellaan virheelliseksi... Jälleen kerran arvostan maatiaiskissoja juuri siksi, kun niiden ei tarvitse olla minkään määritelmän mukaisia. Ne ovat ensiluokkaisia yksilöitä omina itseinään, viis jostakin kirjallisesta määritelmästä joka ilmoittaa miten leveä laukki kissalla muka saa olla tai että eläin on virheellinen, jos sen turkinlaatu on erilainen kuin toisella samanrotuisella. Vielä pöhkömmäksi menee, jos vaikka määritellään erikseen, minkä väriset silmät jollakin muunnoksella saa olla... Eikö kasvatettavissa väreissä pitäisi olla kyse siitä, että tiedetään miltä jokin geeni näyttää, eikä siitä, että muokataan jokin geeni jonkin näköiseksi?
