torstai 8. joulukuuta 2016

Eulogy

Tarkistin asiaa Sanakirja.orgista, kun pohdin näin jälkikäteen, miksi olen nimennyt tämän rotan noin. No, kyllä ny jos voin nimetä rotan jollakin kuolemiseen yhdistettävällä termillä, se termi toimii. Ehkä halusin nauttia siitä, että vaaleanvioletti massa loppui?

Nimi: Sekamelskan Eulogy
Ikä: Tehty syyskuussa 2016.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Vaaleanvioletti lämpimänpunertavalla iholla. Naamassa valkoinen kuvio (leveä... lyhyt piirto?). Silmät mustat.
Muuta: Nyt kun tutkailen noita kuvia, oletan, että joko massa on ollut liian könttyä muovaillessani, tai sitten olen ollut tyytymätön ensimmäiseen muovailuun ja rytännyt kaiken möntiksi ennen lopullista muotoilua. Eulogyn naamassa on ura... Siksi. On se muutenkin melko koppura. Mutta kun ideana on tehdä nukkujia, eivät pienet rakenneviat tunnu meikää häiritsevän... Ja toisaalta, kun nuo eivät edes ole kovin yleisiä, niin ei yksi kökkö yksilö ole mitään hullua vielä. Eulogyä muovatessani vaan tunsin, että toistaisin jo usein tehtyä kaavaa; nukkuvia violetteja. En välitä, haluan käyttää surkeankin massan ja toisinaan yhtenäisyys näyttää ihan hyvältä pelkän sotkun sijaan, joten jos siltä tuntuu niin voin vaikka laittaa nämä violetit koisimaan samaan pinoon niiden kirjavampien ollessa keskenään. Rikkoakseni vielä vähän violettiutta maalasin tälle ukkelille naamaan valkoisen merkin, josko tekisi siitä hiukan persoonallisemman.

Se nukkuu, joten en oikein... Tiedä... Mikä luonne sillä on. Luottaa hyvin ja tulee muiden kanssa toimeen?

Yeee, vaaleanvioletti, värisuku joka kuuluu Sekamelskaan ollen niiden sivutuote. Ei mitään ihmeellisempää.







Eulogyn saa kuvattua kunnolla melkeinpä vain ottamalla yhden naamakuvan, koska siinä ei ole mitään muuta nähtävääkään kuin naama.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.