torstai 8. joulukuuta 2016

Edwarda

Näitä violetteja oli hauska nimetä, mikä on hassua, koska itse väri kuuluu inhokkeihini. Selaan usein nimilistoja ja nettisanakirjoja etsiessäni nimiä peukkureille, ja haluan, että nimi on rotan värinen.

Nimi: Sekamelskan Edwarda.
Ikä: Tehty syyskuussa 2016. En jaksa enää mainita erikseen rotan "fiktiivistä" ikää, jos se ei ole vaikka nuori tai vanha...
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, dumbo (korvien kiinnityskohdasta päätellen, yleensä dumbopeukkureiden korvat myös sojottavat sivuille).
Väri: Vaaleanvioletti lämpimänpunertavalla iholla. Silmät mustat.
Muuta: Edwardasta tuli rotta, joka asennon osalta lojuu selällään nojaten kevyesti vaikka toiseen rottaan, tai tyynyyn. Sen piti myös toimia tarvittaessa sylirottana. Kerran se on hommassa toiminutkin, joskaan ne kuvat eivät kummoisia olleet (lähinä rakenteellisesti melko vääntelykyvyttömän nuken ansiosta). Päätin myös, että ihan erilaisuussyistä Edwardalle ei tule valkoisia merkkejä, siinä missä Eulogy ja Edina sellaisia saivatkin.

Näyttää paljon vaativalta, mutta hyvää arvostavalta rotalta, joka kyllä lojuu sylissä monta tuntia jos tilanne on sen mielestä sen arvoinen.

Edwarda on karsean turkkinsa (vaaleanvioletti) ansiosta yksi pala ristiriitaista perinnettäni: teen tahallaan rottia inhoamastani väristä! Niitä on kokonaisen linjan verran, tai ainakin tulee ajallaan... Voi kun saisin sekoitettua purkillisen tummaa violettia, joka ei ole noin latteaa ja masentavan väristä, eööö. Siihen olisi vaikeampaa kyllästyä. Toisaalta, vaaleanvioletti on hyödyllistä, kun halutaan kylmiä ruskean sävyjä (sotke tätä ja keltaista, saat vaaleaa hiekanruskeaa), joihin sitten tarpeen mukaan mylläisi sekaan punaista tai oranssia lämpimämpien sävyjen aiheuttamiseksi. En kyllä ymmärrä, miksi juuri luonnolliset värit ovat niitä hankalasti hankittavia, kun taas nämä riemunkirjavuudet tulevat heti vastaam ihan missä hyvänsä kaupassa? No oli miten oli, minä materialisti vain tykkään, jos peukkuriarmeijani kasvaa, olkoonkin että osa niistä on Sekamelskan -linjan sivutuotteena kehiteltäviä vaaleanvioletteja perusrottia. Nää olis vaikka tämmösiä ajantappotekeleitä, joita vaan tekee silloin, kun muuta ei jaksa mutta mitään hienoakaan ei kehtaa aloittaa.





Kuvien määrästä päätellen Edwarda ei taida olla kovin kuvauksellinen. Värilläkin on kyllä roolia, kieltämäti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.