Virkku

Ihan varmasti keksin lempinimen ensin ja vasta sitten tuon virallisen.

Nimi: Stainygate's Always So Cheery "Virkku"
Ikä/tehty: Kevät 2018.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Hairless.
Väri: Vissiin badger jolla on eriparisilmät (odd-eye). Käytännössä toffeenruskea, jonka valkoiset merkit ovat kermanvaaleita. Ei ole kovin onnistunut ainakaan sikäli, että tästä olisi kuulunut tulla realistinen.
Muuta: Muistan kun tein tätä, tai siis, sen tilanteen tunnelma on jäänyt päähän. Oli ihan aikomus, että teen muutaman naku-uroksen vain siksi, että saisin laittaa ne häkkiin. Niitä häkkejä ei silloin ollutkaan liiallisuuksiin asti, saati että se silloinen paras olisi häkiltä kauheasti näyttänyt. Virkku on laumansa ainoa selkeästi valkokirjava, ja ainoa odd-eye. Koko poppoo myös sai uudet, nahkaiset hännät vuonna 2021.

Virkku on tehty samaan "settiin" Nuuskun, Varauksen ja Kiekan kanssa.

Pitää joskus ottaa tästä uusia kuvia... Jotka eivät olisi noin kirkkaita. Niissä näkyisi sen nykyinen nahkahäntä.

...

Kuten mainitsin jo aiemmin, tämän ja monen muun tekstit lojuivat luonnoksissa vuodesta 2018 asti. En vain ole jaksanut kirjoittaa tietoja ja pitää kunnolla kirjaa ties mistä asioista, että tässä pysyy jokin tolkku. Sormirotta on ajantasaisimmillaan nukkehistoriikin suunnalla, mutta kaikessa muussa se on jäänyt jälkeen nykyhetkestä. Ja nykyhetki on ihan erilainen kuin 2018. Rotillani on nykyisin silmäkuopat, nahkahännät ja käytän muotoillessa erillisiä mallikappaleita, joiden avulla saan kaikista tarvittaessa samankokoisia ja rakenteeltaan yhtäläisiä. Olen näistä jotain pulissutkin jossain, mutten ole julkaissut yhtäkään "tämän ajan" peukkuria tänne, rottakohtaisena tekstinä. 

Täytyy myös sanoa, etten tiedä jatkanko peukkurien listaamista tänne vai en. Kiinnostusta ei kauheasti ole. Lisäksi rottia on kertynyt paitsi ehkä parisataa lisää, niin osa niistä on myös niin persoonattomia rivirottia, etten tiedä viitsinkö nähdä vaivaa niiden postaamiseen. Oma lukunsa on tietysti se kun tällä blogilla ei ole lukijakuntaa eikä se ole englanniksi. 

Ihan mahdollista on toki se, että kirjoittelen blogiin kaikkea enemmän ja vähemmän asiapitoista, mutten niinkään noita rottaesittelyitä.

Kiekka

Mitä tulee, kun ihmisellä ei ole mielikuvitusta ja olisi kasa persoonattomia massarottia nimettäväksi?

Nimi: Stainygate's Left Course "Kiekka"
Ikä/tehty: Kevät 2018.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, hairless. 
Väri: Punertavanvaalea kroppa, oranssisemmat ääriosat ja mustat silmät.
Muuta: Rakenteellisesti tämä on aika lyhyt mötkö. Nykyään yritän katsoa rotille korvamallin suunnilleen sen mukaan, onko joku lyhyt ja paksu (dumbo) vai pitempi ja sirompi (normikorva). Yksi mahdollisuus tietysti olisi, että Kiekka on liikapainoinen, mikä ei olisi edes epärealistista. 
 

Outoja vanhoja kuvia... Joissakin niistä on liikaa ilmaa.

Varaus

Nimen inspiroi kaiketi rotan asento ja ilme; se näyttää varautuneelta. Kai.

Nimi: Stainygate's Must Be Sure "Varaus"
Ikä/tehty: Kevät 2018.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, hairless.
Väri: Tulehtuneenpunainen kroppa vaaleilla ääriosilla ja mustilla silmillä. Vatsapuolella on tosi vaalea, muttei valkoinen, berkshirekuvio.
Muuta: Näyttää ihan peruspeukkurilta, josta en muista mitään erikoista. Toki se on samaa laumaa Nuuskun, Kiekan ja Virkun kanssa, mutta siihen se jää.
 

Kai tuokin on sellainen, että sen kerran kuvaa, ja sen jälkeen syitä ei ole - ainakaan jos rottaan ei tule muutoksia. Tämä ja sen laumakaverit saivat kyllä uudet hännät, mutten ilmeisesti jaksanut kuvata niitä.

Nuusku

Nenä sitä nenä tätä.

Nimi: Stainygate's Nose In No Time "Nuusku"
Ikä/tehty: Kevät 2018.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, hairless.
Väri: Tulehtuneenpunainen vaaleilla ääriosilla ja mustilla silmillä. Voisi tämä kai olla geneettisesti jokin tummaturkkinen.
Muuta: Ai että, en muista tästä mitään muuta kuin sen että Nuusku kuuluu samaan laumaan Varauksen, Kiekan ja Virkun kanssa. Tosin, miksi noin punainen iho? Mene ja tiedä. Nuuskun on tarkoitus joko haistella tai syödä jotain. Tällaiset peukkurit toimivat tosi hyvin häkkeihin laitettuina, mutta sen tekoajankohta oli vielä aikaa kun häkkejä ei kauheasti ollut.
 

Kamerani on kai tykännyt tästä joskus. Saisi tykätä myöhemminkin, Nuuskulla kun on syitä päätyä kuvattavaksi vielä.

Pöpperö

Katsokaa tuota ilmettä... Lisäksi tämän värimaailma on niin kylmä, ettei haittaa pätkääkään sisältää sen nimeen ääkkösiä.

Nimi: Sekamelskan Pöpperö
Ikä/tehty: Maaliskuu 2018.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Vaaleanvioletti sinisellä iholla ja mustilla silmillä.
Muuta: Taas yksi solmuun väännetty peukkuri. Ja pitää ilmoittaa, että näistä harvemmin tulee ihan sitä mitä haluaisin; ensinnä massat eivät tykkää liiasta vääntämisestä, kun taitettu osa on paksu, joten peukkuri yleensä 'aukeaa' jonkin verran kuivumisensa aikana. Toiseksi, en yhtään tiedä minne kaikkialle näiden (etu)raajat pitäisi kiinnittää, ettei näyttäisi ihan typerältä. Peukkureiden rakenne on niin tyylitelty, että oikeasti voin vain arvailla, miltä luuranko niiden sisällä näyttäisi. Hännän iskin kuonolle siksi, koska en vain ikinä tiedä, minne sen hännän tunkisi niin ettei se olisi tiellä (saati katkeamisvaarassa).

Sekamelskalainen. Tämä ei mene violettien alalaumaan sinisen ihonsa kanssa. Nokosiltaan herätetty rotta Pöpperö kuitenkin on, joten se luokitellaan nukkujiin.

Peruspeukkuri. On ja ei ole kuvauksellinen.

Siniuni

Se on sininen ja se nukkuu kerällä. Siksi.

Nimi: Sekamelskan Blue Bagel "Siniuni"
Ikä/tehty: Maaliskuu 2018.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Masentavansininen sinisellä iholla ja mustilla silmillä. Ihon sävy on asteen mehevämpi kuin turkin.
Muuta: En muista tarpeeksi tämän tekoprosessista. Ei ollut mitään poikkeavaa. Tosin oletan, että halusin sotkea tämän ja parin muun värit niin, että kropassa yksi ainesosa olisi kermanvärinen tai vaaleanvioletti. En oikeasti muista, eikä sillä ole mitään väliäkään. Mikään ei kyllä estä testaamasta myöhemmin. Nukkuja se on siksi koska miksi ei?

Sekamelskalainen, sinnehän ihoon asti siniset kuuluvat, jos eivät ole Wellsleeppejä.

Salamakokeilu nro 1. En ehkä himmentänyt ollenkaan?

Salamakokeilu nro 2. Himmennin ohutta paperia, toimii ehkä isommille kohteille mutta ei enää peukkureille, jotka mahtuvat salaman valaisualaan ihan kepposesti.

Salamakokeilu nro 3. Lopullinen valinta. Paksumpi himmennin, jonka kanssa sain tulokseksi sen mitä perinteisesti peukkurikuvissani näkyy.

Siinä rajalla, ei spesiaali eikä huonokaan. Juurikin näille rivirotille on nykyisin hankalaa luoda yksilöllisyyttä. Tosin se ei haittaa, koska kamalampaa olisi se (mikä oli joskus tottakin), että on kauhea kriisi kun ei saa edes yhtä randomia tehtyä vaikka pää olisi täynnä ideoita. 

Mitä kuvaamiseen tulee, näistä ehkä näkee, että olen ensin zoomannut ihan täysillä ja sen jälkeen vielä cropannut kuvat koneella aika tiukkaan, joten tarkkuus ei lopullisissa versioissa ole sitä mitä sen pitäisi. Croppaamattomina kuvissa olisi liikaa tyhjää tilaa rottien ympärillä. Sitä taas ei voi rajaamalla säätää kivemmaksi (rotan peffan pitäisi olla suunnilleen jommassakummassa alakulmassa, samalla kun naamapuoleen aukeaa eniten tyhjää tilaa), koska kamerallani on vaikeuksia pitää tarkennus kohdillaan jos sommittelen vasta tarkennuksen jälkeen. Näin siis näiden peukkurien kanssa. Täten en kuvausvaiheessa sommittele usein ollenkaan, vaan rajaan kuvat vasta koneella, jolloin kuvasta tippuu iso kaistale pois. (Vanhaa tekstiä. En ole varma kirjoitinko sen ennen kuin keksin miten tarkennuspisteet toimivat.)