Tuhat peukalorottaa

Mainitsin Tyhmät nimet -postauksessa arvioni rottien määrästä; ehkä muutama sata? No, arvioini meni tosi alakanttiin. Tämän tekstin otsikostahan näkee suoraan, paljonko niitä todellisuudessa on. Laskeskelu oli aika työlästä, mutta todistaa miten kätsyä on arkistoida kaikki rotiskot yksittäisiin kuvakansioihin ja nimetä ne. 

Ja tätä kirjoittaessani tonniin on tullut reilu satanen lisää. En tiedä miksi edes toimin näin, kun olen jo aiemmin maininnut ja ihan rehellisesti todennut ettei suurimmasta osasta tule enää mitään yksilöllistä yksilöä, jonka voisin tunnistaa ihan vain katsomalla. Se on myös syynä siihen, miksi olen tämän uusimman erän kanssa yrittänyt panostaa juuri siihen yksilöllisyyteen - enkä tee yhdestä väristä sitä kymmentä yksilöä, mikä oli laita isoimman erän kanssa. Se ei nääs ole hauskaa enää tässä kohtaa. Yksilöllisyyttä ovat nyt lisänneet vaihtelevat silmänvärit ja akryyleillä maalatut valkoiset merkit, joita kaikki eivät tietenkään saa. 

Kaipa yksi syy loputtomalle peukalorottien kyhäämiselle on vain se, miten paljon on vielä tekemättä. Kyllä, se on oikeasti juttu. Olen kirjannut koneelle paljon värejä, geenejä, turkkimuunnoksia ja kuvioita sekä kaikenlaista muuta, mitkä haluan joskus mallittaa. Valitettavasti en muista puoliakaan tuosta roinasta jos en näe sitä (poissa silmistä, poissa mielestä). Kone ja rotat ovat eri huoneissa, ja tulostimeni on jo pitkään ollut poks, joten ainoa vaihtoehto on vain... piirtää tämä kaikki! Aion tehdä peukkurikirjan! Itselleni siis... Sellainen rotuopas eläimestä, jossa ei edes esiinny yhtään rotuja. 

Keltainen flame striped, jollaisesta ei ole vielä yhtään kolmiulotteista versiota. Niitä on ollut vain punaisista ja vihreistä... Ylipäänsä tavoitteeni olisi saada aikaiseksi flameja ja flame stripedejä kaikista pääväreistä, ja miksei väliväreistäkin, ja vaalennoksista.

Vielä massamuodossa debytoimattomien muunnosten ja ideoiden ohella on myös sellainen ilmiö, että keksin jotain uutta lennosta kesken muotoilun. Hyvin tuore turkkimuunnos, hawkie, on seurausta tuollaisesta. Halusin kokeilla tehdä tuplarexejä, mutta en oikein tykännyt tuloksista, joten päätin yksinkertaistaa sitä. Keksin nakurotan, jolla olisi jostain geenistä johtuen kokoturkkinen karvanauha selkäpuolellaan. Niin kehittyi hawkie, ja niitä onkin jo ihan laumaksi asti. 

Peukkurien muotoilun - ja nimien keksimisen - lopettaminen ei siis todellakaan ole vaihtoehto. Pitkiä pausseja olen kyllä pitänyt, ja yhdessä kohtaa oikeasti luulin sen jo olevan sitten siinä. No eipä ollut. 

Rottalauman kasvu vaatii tietysti lisää säilytystilaa, minkä johdosta olen askarrellut uusia lokerikkoja Breyer -hevosteni pakkauspahveista. Olen minä lokruja tietysti ostanutkin, mutta ostoksille ei aina pääse ja usein lokerikoissa on ollut jotain mikä ei palvele (liian pienet ja matalat lokerot, ei tarpeeksi muokkausvaihtoehtoja, muuta epäkäytännöllistä). Ja ainakin tämä on nyt yksi oikeasti hyvä keino kierrättää noita bokseja. Ne ovat monesti kivoja katsoa ihan sellaisenaan, mutta ikävä kyllä minulla ei tule ikinä olemaan niin paljoa turhaa hyllynpäällistilaa että kehtaisin varastoida kaikki tyhjät lootat sinne. Pidän parhaat sellaisenaan, loput saavat ihan suosiolla päätyä askartelumatskuksi.  

Mutta niin, tuosta sarjatuottamisesta vielä. Olen oikeasti harkinnut sellaista, että tekisin vain sellaisia yksilöitä jotka ovat aitoja inspiraatioita, kunnon ideoita. Ne ovat aina kivempia kuin jotkut tusinayksilöt joita tekee vain... no, vaikka vain siksi että saisi tarvittaessa kuvamateriaalia johonkin fiktiiviseen väristandardiin. Mutta onko sellaiseenkaan pakko tehdä kymmentä rottaa per väri? Okei, osasyy liialliseen homogeenisyyteen on resurssillinen: minulla ei ole riittävästi värivalikoimaa nahkapalakokoelmassani. Ja peukkurinhäntien nahan pitää olla riittävän ohutta ja taipuisaa, tai se ei palvele. Joitakin häntiä olen joskus maalaillut, mutta se ei ikinä ole se ykkösvaihtoehto, koska akryylimaali jähmettää nahkaa ihan hirveästi eikä minulla ole mitään oikeita nahkamaaleja ollut ikinä. 

Jos joskus tulen saamaan valmiiksi tuon peukkurikirjan tai minkä lie standardin nyt aionkaan tehdä, niin nettiin päätyvässä versiossa kelpaisi olla sekä valokuvia että piirroksia. Mukana olisi tietysti myös sanallinen selostus kustakin muunnoksesta, koska mielestäni kuva tukee tekstiä ja teksti kuvaa. Siinä olisi minulle kunnon syy kuvata ja piirrellä. Joitakin testisivuja olen jo kyhännyt, ja olen ostanut projektille kokonaan oman luonnoskirjan. 

Olisin ehkä halunnut näille vaaleanpunertavat hännät, mutta sopivan väristä nahkaa ei oikeasti vain löydy.

Mietin kyllä, että entä jos jotain pitää muokata tai järjestyksiä muuttaa? En tiedä. Eihän tuollaisissa projuissa voi olla tekemättä virheitä, joten varaudun siihen siksi. Kansio ja muovitaskut olisi ihan totaalihyvä idea muuten, mutta ei minulla ole tilaa pyöritellä sellaisia. Itse asiassa mietin, että ehkä vain rei'itän A5 -papereita ja kansioin ne, sen sijaan että täyttäisin luonnoskirjan. Muovitaskuja tuolle paperikoolle ei oikein ole niin niistä ei voi haaveillakaan. Tällainen järjestely mahdollistaa papereiden lisäämisen ja uudelleenjärjestelyn koska tahansa.

Tyhmät nimet

Kirjoitin tämän huhtikuussa 2022.

Luin virtuaalitalliblogeja, vaikken niiden harrastajakuntaan kuulu. Niissä on usein juttua nimistä, ja tyypit listaavat lemppareitaan. No, koska minulla on näitä jalkapapuja samanlaiset määrät, ja kaikki on tietenkin ihan pakko nimetä, niin ajattelin tehdä listoja niihin liittyen. Tein joskus postaukset parhaista ja rumimmista peukkureista. Nyt listaan tyhmimmät nimet, ja joskus listaan parhaat nimet. En varmasti kahlaa läpi ihan kaikkea, vaan aion napsia listaan porukkaa sitä mukaa kun niitä vaikka osuu silmään tiedostosta. 

Heti ekana naaman eteen lävähti sellainen kuin Stuffbox Fork, eli Haarukka. Siis tyypin nimi tarkoittaa romulootan haarukkaa. Tämä siksi koska sen korvienvälissä on harja. Okei. Tämä ei ole ikinä ollut minusta kiva, ja aivoton nimi on ihan selvästi keksitty vain täytteeksi. Haarukka on edelleen ainoa harjallisiin listattu rotta, koska ne muut harjalliset menevät nykyisin muualle. 

Huitelijan Irmi, siis lempinimeltään Keltuainen. Ruma ja tylsä rotta ja ruma ja tylsä nimi, mitä nyt tuo Irmi kuvaa jotenkuten sitä miltä tämän värimaailma (valkoinen + öklö sipulinhajunkeltainen) minulle näyttää. Jotkut maut ja hajut ovat niin kirpeitä, että ne pistelevät, esimerkiksi kukkakaali. 

Keltuainen.

Tuolloin 2014 en osannut aina nimetä asioita esimerkiksi synestesian tai minkään muunkaan järkevämmän, syvällisemmän perustelun kautta, joten osa nimistä on ihan outoja ja vain tyhmiä. Nykyisin taas tuntuu, että voisi löysätä pipoa tuon suhteen eikä olla aina niin just perfektionisti näiden kanssa. Jos kerralla on noin 160 rotiskoa nimettäväksi, ja niistä iso osa voisi ottaa yhden ja saman nimen... 

Georgin nimi ei ole varsinaisesti tyhmä, mutta se vain on väärän värinen kantajalleen. Ei siniselle rotalle kuulu antaa nimeä, jossa ei ole yhtään sinistä. Nyt siinä on ruskeita ja oransseja. Mitä juuri äsken sanoinkaan nimiin panostamisesta? 

Georg.

En edes kehtaa käydä läpi tuota listaa ihan vanhimmista peukkureista... Muuten vain kopioisin sen kamaluuksien listan tähän, eikä siinä olisi hitustakaan järkeä. 

Tajusin tämän koko nimienkeruupostausajatuksen olevan vähän turha. Huonot nimet tuntuvat menevän liikaa yksiin huonojen rottienkin kanssa. Näkyy sellaisia itsestäänselvyyksiä kuin Hamsu, Siniraaja ja Huuli. Siis Hamsu on varmaan yksi kamalimmista peukkureista ikinä, ihan vain väriensä takia. Lisäksi se on tietysti hännätön ja saanut siitä sitten nimensä. Aivotonta.  

Hamsu. Kuva on vuodelta 2015.

Mielenkiintoista kyllä, tein havainnon. Iso osa nimistä on tyhmiä ja tylsiä, vähän laimeita, mutta toisaalta eivät välttämättä "huonoja" siinä mielessä, että ne olisivat mauttomia tai jotain. No joo, en minä mitään oikeita mauttomuuksia näille nimiksi antaisikaan. En esimerkiksi kiroile oikeasti yhtään, niin miksi sitten nimissäkään? 

Oho, nyt löytyi yksi. Ohtaporkkana. Ja sekin menee tuolla rajalla, että onko aivan nuija vai nerokas. Kyllähän se vähän porkkanalta näyttää, kun vain pönöttää liki symmetrisenä, eikä ole mikään hieno muotoilu muutenkaan. Mistä se ohta tuohon tulee, kun sellainen on kaikilla rotilla kuitenkin? Se on savolaismurretta, mutta silti? 

Ohtaporkkana.

Pakko on kyllä sanoa, että tosi monet ns. siansaksa- tai sananväännösnimet ovat melko tylsiä. Ne eivät tarkoita mitään, joten niitä valitaan vain värin perusteella. En ikinä antaisi oikeille eläimille sellaisia nimiä kuin Hyisko, Rääpynki tai Täikeä. Ja nämä siis ovat sinisten nimiä. Ei se ääkkösten vika ole jos nämä nimet eivät toimi niin hyvin kuin muut. 

Tylsiä noista nimistä tuppaa tekemään myös se, että olen lisännyt ne vain kasvietuliitteen perään, koska en jaksa väkisin väännellä jotain luovaa nimeä. Nimi on peukkurin tärkein identifiointiväline, joten lempinimi (ja sen myötä nimettävä kuvakansio) on tärkeämpi kuin se panostettu virallinen nimi. Jaksan nykyisin nimetä kunnolla vain jotkut parhaat. Loput tulevat sitten kun tulevat, jos ovat tullakseen. 

Esimerkki tyhmästä ääkkösettömästä nimestä olisi Siuhe. Minulle se käy silmään pahasti siksi, koska se näyttää pieleen kirjoitetulta sanalta "siihe", eli siihen savoksi. Ei moista tällainen oikeinkirjoitusfriikki kestele. 

Siuhe.

Miksi on olemassa ihmisennimi Maila? Olen miettinyt tätä siitä asti kun törmäsin lapsena kyseisen nimeen omaavaan ihmiseen jossain. Kai se liittyy jotenkin luontoon. Minulle se kuitenkin tuo mieleen lyöntivälineen, jota pallopeleissä käytetään, enkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi olla vaikka pesismaila. Silti peukkureistakin löytyy yksi Maila, koska se on varmaan tuhannes random ja mikä tahansa nimi on kelvannut siinä kohtaa. 

Yhden rotan nimi on Sana. SANA. Siis mitä? Jopa Termi olisi kivempi kuin tuo. Itse asiassa, minun voi usein nähdä käyttävän sanaa termi sanan sana tilalla, koska, no, se voi kuvata joitakin aihepiirejä tai teemoja laajemmin. Se on kaikenkattavampi. 

Sana on kuitenkin rottana itse asiassa ihan kiva. Nimi vain on tylsä.

(No niin. Nyt sitten täytyy tehdä erikseen sellaiset kuin Termi ja Fraasi. Ja Hokema. Kiitos vaan, aivot.)

En pidä monistakaan suomalaisista tusinaihmisennimistä, mutta niitä näkyy peukkureilla nyt paljon. Onneksi niitä voi tunkea noille randomeille, jotka ovat yhtä kuin kymmenen rottaa samasta väristä ja ilman identiteettiä. Ei tarvitse miettiä että "yhyy tämänkin olisi voinut antaa jollekin kivalle yksilölle". 

Nyt se lukija tietysti kysyy, että miksi samperissa niitä rottia täytyy vääntää niin paljon, ettei niistä enää tule yksilöitä tai jaksa niitä nimetä? Ei erota yksilöitä toisistaan? No, olen periaatteessa toivonut tällaista tilannetta. Ja toisekseen, oikeasti ne ovat kaikki tunnistettavia yksilöitä, enkä halua jättää ketään nimeämättä. Ne vain eivät ole niin yksilöllisiä enää, kun vertaa siihen miten tein näitä joskus muinoin. (Lopetan tuon yksilöllisyyttä kuvaavan sanan käytön tähän. Jos pystyn.) En vain ole niin luova rotantekijä enää. Kiinnostavia, oikealla inspiksellä väännettyjä peukkureita tulee kyllä, muttei samalla mitalla kuin joskus. Toisaalta ne kunnolla tehdyt tuleekin sitten askarreltua ihan oikealla tunteella.

En mie kestä kärryillä näistä, kun luvut ovat ne mitkä ovat. Varmaan useammassa sadassa mennään. 

Takaisin aiheeseen. Silmäni osui nimeen Mahka, joka siis on taas siansaksaa. On aika hankalaa löytää synestesian tasolla sopivia nimiä rotille, joilla on Batmanin värimaailma. 

Mahka.

Aben siskot Söpö ja Särö omaavat väärän väriset nimet. Nimet ovat harmaasävyisiä, mikä ei oikein sovi oransseille rotille. Edes Chilin nimi ei ole väriltään oikea, mutta meni käyttöön kaiketi vain koska sanan merkitys tietysti natsasi. 

Löysin corpsepainttereista yhden nimen, joka ei muutu mutta joka on aina ollut vähän blääh. Se on Sideviewer, lempinimeltään Siwi. Nimi ei yksinkertaisesti ole sopivan värinen, ja lempinimi on tylsä, liian simppeli, olkoonkin että näiden lähtökohdat ovat ihan mietityt: rotta on aina ollut vähän sivustakatsoja laumassaan, ja Siwi on lyhenne virallisesta nimestä... Kuulemma yksi syy sivustakatsojuuteen ovat tummat korvat, jotka olivatkin silloin 2014 lauman ainoat. Jännästi niitä on nyt 2020 -luvulla ilmennyt enemmän, kun Mass-Acret ilmaantuivat. 

Niistä tulikin mieleen... Yksi uusimmista painttereista on Punapelle. Se on toistaiseksi ainoa punainen paintteri, ja samalla varmaan öklöin. Jopa Gross häviää sille tässä - mutta onneksi Punapelle ei olekaan noin muotoilullisesti sieltä pahimmasta päästä. Se on vain ruma, punainen ja pellemäinen. 

Punapelle.

Saako tästä aiheesta siis mitään irti? Ehkä ei. En ikinä saa näistä listoista sellaisia kuin oletan niistä tulevan. Tyhmä nimi pitäisi ensin määritellä, enkä osaa tehdä niin. Tämän piti olla suht rentoa kirjoittelua ilman paineita. Ei sitte. 

Mutta tulipahan kirjoiteltua jotain ajankohtaista.