Tuhat peukalorottaa

Mainitsin Tyhmät nimet -postauksessa arvioni rottien määrästä; ehkä muutama sata? No, arvioini meni tosi alakanttiin. Tämän tekstin otsikostahan näkee suoraan, paljonko niitä todellisuudessa on. Laskeskelu oli aika työlästä, mutta todistaa miten kätsyä on arkistoida kaikki rotiskot yksittäisiin kuvakansioihin ja nimetä ne. 

Ja tätä kirjoittaessani tonniin on tullut reilu satanen lisää. En tiedä miksi edes toimin näin, kun olen jo aiemmin maininnut ja ihan rehellisesti todennut ettei suurimmasta osasta tule enää mitään yksilöllistä yksilöä, jonka voisin tunnistaa ihan vain katsomalla. Se on myös syynä siihen, miksi olen tämän uusimman erän kanssa yrittänyt panostaa juuri siihen yksilöllisyyteen - enkä tee yhdestä väristä sitä kymmentä yksilöä, mikä oli laita isoimman erän kanssa. Se ei nääs ole hauskaa enää tässä kohtaa. Yksilöllisyyttä ovat nyt lisänneet vaihtelevat silmänvärit ja akryyleillä maalatut valkoiset merkit, joita kaikki eivät tietenkään saa. 

Kaipa yksi syy loputtomalle peukalorottien kyhäämiselle on vain se, miten paljon on vielä tekemättä. Kyllä, se on oikeasti juttu. Olen kirjannut koneelle paljon värejä, geenejä, turkkimuunnoksia ja kuvioita sekä kaikenlaista muuta, mitkä haluan joskus mallittaa. Valitettavasti en muista puoliakaan tuosta roinasta jos en näe sitä (poissa silmistä, poissa mielestä). Kone ja rotat ovat eri huoneissa, ja tulostimeni on jo pitkään ollut poks, joten ainoa vaihtoehto on vain... piirtää tämä kaikki! Aion tehdä peukkurikirjan! Itselleni siis... Sellainen rotuopas eläimestä, jossa ei edes esiinny yhtään rotuja. 

Keltainen flame striped, jollaisesta ei ole vielä yhtään kolmiulotteista versiota. Niitä on ollut vain punaisista ja vihreistä... Ylipäänsä tavoitteeni olisi saada aikaiseksi flameja ja flame stripedejä kaikista pääväreistä, ja miksei väliväreistäkin, ja vaalennoksista.

Vielä massamuodossa debytoimattomien muunnosten ja ideoiden ohella on myös sellainen ilmiö, että keksin jotain uutta lennosta kesken muotoilun. Hyvin tuore turkkimuunnos, hawkie, on seurausta tuollaisesta. Halusin kokeilla tehdä tuplarexejä, mutta en oikein tykännyt tuloksista, joten päätin yksinkertaistaa sitä. Keksin nakurotan, jolla olisi jostain geenistä johtuen kokoturkkinen karvanauha selkäpuolellaan. Niin kehittyi hawkie, ja niitä onkin jo ihan laumaksi asti. 

Peukkurien muotoilun - ja nimien keksimisen - lopettaminen ei siis todellakaan ole vaihtoehto. Pitkiä pausseja olen kyllä pitänyt, ja yhdessä kohtaa oikeasti luulin sen jo olevan sitten siinä. No eipä ollut. 

Rottalauman kasvu vaatii tietysti lisää säilytystilaa, minkä johdosta olen askarrellut uusia lokerikkoja Breyer -hevosteni pakkauspahveista. Olen minä lokruja tietysti ostanutkin, mutta ostoksille ei aina pääse ja usein lokerikoissa on ollut jotain mikä ei palvele (liian pienet ja matalat lokerot, ei tarpeeksi muokkausvaihtoehtoja, muuta epäkäytännöllistä). Ja ainakin tämä on nyt yksi oikeasti hyvä keino kierrättää noita bokseja. Ne ovat monesti kivoja katsoa ihan sellaisenaan, mutta ikävä kyllä minulla ei tule ikinä olemaan niin paljoa turhaa hyllynpäällistilaa että kehtaisin varastoida kaikki tyhjät lootat sinne. Pidän parhaat sellaisenaan, loput saavat ihan suosiolla päätyä askartelumatskuksi.  

Mutta niin, tuosta sarjatuottamisesta vielä. Olen oikeasti harkinnut sellaista, että tekisin vain sellaisia yksilöitä jotka ovat aitoja inspiraatioita, kunnon ideoita. Ne ovat aina kivempia kuin jotkut tusinayksilöt joita tekee vain... no, vaikka vain siksi että saisi tarvittaessa kuvamateriaalia johonkin fiktiiviseen väristandardiin. Mutta onko sellaiseenkaan pakko tehdä kymmentä rottaa per väri? Okei, osasyy liialliseen homogeenisyyteen on resurssillinen: minulla ei ole riittävästi värivalikoimaa nahkapalakokoelmassani. Ja peukkurinhäntien nahan pitää olla riittävän ohutta ja taipuisaa, tai se ei palvele. Joitakin häntiä olen joskus maalaillut, mutta se ei ikinä ole se ykkösvaihtoehto, koska akryylimaali jähmettää nahkaa ihan hirveästi eikä minulla ole mitään oikeita nahkamaaleja ollut ikinä. 

Jos joskus tulen saamaan valmiiksi tuon peukkurikirjan tai minkä lie standardin nyt aionkaan tehdä, niin nettiin päätyvässä versiossa kelpaisi olla sekä valokuvia että piirroksia. Mukana olisi tietysti myös sanallinen selostus kustakin muunnoksesta, koska mielestäni kuva tukee tekstiä ja teksti kuvaa. Siinä olisi minulle kunnon syy kuvata ja piirrellä. Joitakin testisivuja olen jo kyhännyt, ja olen ostanut projektille kokonaan oman luonnoskirjan. 

Olisin ehkä halunnut näille vaaleanpunertavat hännät, mutta sopivan väristä nahkaa ei oikeasti vain löydy.

Mietin kyllä, että entä jos jotain pitää muokata tai järjestyksiä muuttaa? En tiedä. Eihän tuollaisissa projuissa voi olla tekemättä virheitä, joten varaudun siihen siksi. Kansio ja muovitaskut olisi ihan totaalihyvä idea muuten, mutta ei minulla ole tilaa pyöritellä sellaisia. Itse asiassa mietin, että ehkä vain rei'itän A5 -papereita ja kansioin ne, sen sijaan että täyttäisin luonnoskirjan. Muovitaskuja tuolle paperikoolle ei oikein ole niin niistä ei voi haaveillakaan. Tällainen järjestely mahdollistaa papereiden lisäämisen ja uudelleenjärjestelyn koska tahansa.