En usko, että ihmiset vetäisivät herneitä nokkiinsa jostain nakupelleilevistä nukeista, mutta sanonpahan vaan, että tällä sivulla voi näkyä (näkyy) massasta tehtyjä pukemattomia vartaloita. Niissä ei ole yksityiskohtia. (Paitsi naamoissa, naamat ovat nääs olennaisimpia kaikessa.)
- 13/1/19 Ajatus Askon ja Omarin uusiotekemisestä alkaa kuulostaa järkevältä. Pari(kymmentä) muutakin ideaa on tapetilla, joten saa nähdä mikä niistä valmistuu vuoden ensimmäiseksi nukeksi. Voi toki olla, että ekaksi pääsee joku ihan random. Olen ostanut uusia massoja juuri tuon aiemmin mainitun järkiväripulan paikkaamiseksi, ja samalla sain päähäni kokeilla ostaa puuhelmiä nukkien silmiksi. Kelpaapi nähdä miten hyvin tyrin niiden kanssa sitten. Hevosille ostin pienen määrän epoksia, mutta se ei liity mitenkään nukkeihin.
- 7/3/19 Ostin lisää massoja ja tein ylipäänsä massakatsauksen, joten pääsin aloittamaan uusia nukkeja - tai siis yhden uuden... Se on mustavalkoinen rottanaaras, tuleva Hupin vaimo ja Hipun ja Hilun äiti.
 |
| Erään kaupunkireissun saalis. Höyheniä ostin tehdäkseni niistä kissanleluja. |
Naaras tulee olemaan vuoden 2019 ensimmäinen nukke, ja kaikkiaan ensimmäinen jonka silmät on tehty puuhelmistä. Niitä ei taida saada irti, koska ne eivät ole tasaisen pyöreitä, ja reiät jäävät massoihin piiloon. Kivaa? Ehkä. Ei sen oikeasti pitäisi paljoa erota hevosmallien silmien maalaamisesta, plus puu ja mustuus voivat olla vain hyviä juttuja.
Eli voi olla, että nämä puusilmät (...) käyvät jossain välissä normiksi, mikä olisi jees koska ainakin toistaiseksi näitä löytyy hyvin.
- 9/3/19 (myös vähän kahdeksannen päivän puolella)
Jatkoin mustavalkoista rottatätiä, ja se saanee seuraavana päivänä maalinsa ja tassunsa ynnä häntänsä. Lisäksi tapahtui mullistuksia.
 |
| Jostain syystä rottien naamoista on aivan mahdotonta tehdä symmetrisiä, tai edes täysjärkisen näköisiä. |
Yritin "eilissä" tehdä kissanukkea, jolla olisi massasta tehdyt valkoiset merkit, mutta eihän siitä mitään tullut. En osannut päättää mitä teen kahdesta valmiiksi langoitetusta rangasta, ja ideoita oli liikaa (on edelleen). Tänään kuitenkin päätin, että pakko se kissa on tehdä, kerta haluan nähdä piipunrassien potentiaalin. Lisäksi koen, että on parempi tehdä edes jotain päivittäin, mistä sen tietää jos erilaisissa mielentiloissa tehtyjä töitä on kiinnostava syynäillä vuosien päästä. Sain myös idean, miten tekisin kissalle pään - yhdestä möntistä se ei joka tapauksessa tulisi, joten oli se ja sama joutua länttäämään päälle lisää massaa. Niin siinä sitten kävi, ja nukkehistoriani toinen kissa on vihdoin "matkalla tallille". Väriltään se on tuleva irstaan värinen tiikeritabby, siis keltaisesta massasta tehty ja saa muut värinsä (punaiset raidat) maalin kautta. Ehkä sävytän sitä punaisella enemmänkin, jotta saan kissasta oranssisemman (inhoan tuota keltaisen sävyä, mutta se natsaa liikaa piipunrassiin, ja olisi vain ajanhukkaa sekoittaa iso määrä kivempaa sävyä), jahka nyt ensiksi muovautuu. Ja tämäkin kissa on kolli - aikuinen ja kolliposkinen sellainen!
Kaikkein hankalinta kissamassailussa on saada naamasta ja ilmeestä oikeanlainen. Kai tämä ongelma johtuu siitä kun olen tottunun näkemään kissoja joka päivä, joten huomaan jos veistetyssä kissassa on vikoja. En myöskään tykkää kissojen "tyylittelystä" mm. kulmakarvoilla ja joillakin ihmisten ilmeillä sun muilla lisukkeilla, koska mielestäni kissat ovat luonnostaan hyvin ilmeikkäitä ja ymmärrettäviä, hienoja eläimiä. Ei niitä tarvitse muokata miksikään että ihmistä kiinnostaisi. Kiitos tämän elämänaikaisen näkemisen olen myös ottanut huomioon yksilöerot anatomiassa, niitä kun ei ihminen voi eläinlajin yksilöissä (paljoa) nähdä jos ei oikeasti ole tarpeeksi tekemisissä sen lajin yksilöiden kanssa. Tämä on syy siihen, kun minä en näe rottien naamoissa niin suuria yksilöeroja (ts. ne näyttävät kaikki pääpiirteissään samalta) kuin ne jotka ovat pitäneet rottia huomattavasti pitemmän aikaa tai enemmän.
Kissan nenän tein niin, että länttäsin pienen pallon paikkaansa, litistin työkalulla kolme sivua, minkä jälkeen painoin märällä neulalla sieraimet ja keskelle huulihalkion. Kissannenän perusmuoto on kolmio, rotalla se on soikio.
 |
| Maailman huonoin dokumenttikuva. |
Kollin naama ei mitenkään voinut tekeytyä riittävänlaiseksi yhdellä kertaa, vaan se piti tehdä osissa. Naaman kuivuttua lisäsin vielä vähän hienosäätöä laittamalla massaa vasemman silmän alle; ilman tätä se olisi näyttänyt hamsterilta eikä kissalta...
Kissat ovat eläimiä, joita ihminen ei juuri pysty kontrolloimaan, ja se taitaa päteä nukkienkin kanssa. Tämä päätti itse milloin suostuu tekeytymään.
Olin nyt saanut kissan odottamaan seuraavaa massailuvaihetta, ja käsissäni oli kolmas muotoiluvalmis ranka. Mitä siitä tekisi? Katsoin idealistaani, tai siis paperia johon olin kerännyt (ja kerään jatkossakin) konkreettisiksi nukkedesignideani, yksilöt jotka täytyy joskus tehdä.
 |
| Peris tarkoittaa perustyyppiä, jollaisia hilluu yhdessä maailmassani. |
Listassa on kolme naamaa, jotka eivät vaatisi hirveästi työtä, senkus tekisi pelkkiä perusrottia tylsillä (kivoilla) väreillä. Yksi niistä on "BEW tiedemies". Listan mukaan sen naamassa voisi olla vähän mustia karvoja, mutta muutoin se on valkoinen, koska BEWin kuuluu olla mustasilmäinen valkoinen (black eyed white, rotta jolla näkyy väriä vain silmissä). Luonne ukkelilla pitäisi olla häijyhkö, ja sillä on assistentteina kaksi samppanjanaarasta. Nekin pitää tehdä jahka saan langoitettua loputkin rangat (joita on ainakin viisi). Niinpä aloitin BEWin, kerta sitä ajatellen olin ostanut valkoista silkkimassaakin ihan ekstrasti.
 |
| BEW, tässä vaiheessa vielä ideaali sellainen. |
Jossain välissä kesken muovaamisen sain inspiraatiopuuskan, ja lihavoitin jo olemassaolevia stooreja tähän ukkoon ja sen elämään kuuluneisiin yksilöihin liittyen. Yksi niistä olisi Chimney, joka arvatenkaan ei tule tiedetyypin kanssa juttuun. Suhde saisi näkyä nukeista itsestään, joten tiedejamppa sai pari vanhaa arpea muutoin yksinkertaiseen muotoiluunsa. Chimneyn hampaat ovat käyneet ainakin sen polvessa ja naamassa, sekä korvassa.
 |
| Hänen naamaansa on syöty. |
Ukkelin ilme on yrmy, mikäs muukaan. Tykkään äkäisistä hahmoista, tai tykkäisin jos osaisin pitääkin ne äkäisinä... No jaa. Kai tämä sellaisena pysyy kun on massasta tehty.
Hahmonkehitysinspiraationi lensi niinkin pitkälle, että keksin äijälle jo nimen: Little Damage. Seuraavaksi piti keksiä, miksi sen nimi on englantia, kun tyyppi on suomalainen? Ehkä se on syntynyt Suomessa, samalla kun on geneettisesti englantilainen, liekö vanhemmat eläneet alunperin brittilässä sitten. Tykkään tuollaisista oudoista nimistä, mutta niiden kääntäminen suomeksi ei aina toimi - yleensä kielikukkasnimet toimivat vain jos niitä ei käännetä ollenkaan vaan ne ovat valmiiksi tarvittua kieltä. Pienempi Paha. Öh. Nimi on myös hölmö sanaleikki viitaten ukon värivirheeseen (BEW jolla näkyy väriä turkissa), jonkaan en tajunnut tätä ollenkaan itse keksimisvaiheessa.
Saa nähdä koska sitten teen samppanjanaaraat. Mielessä kävi, ettei niiden tarvitse olla normaalikokoisia naisia, ainakaan toisen, voivat olla siinä 160-185 cm pituuden välillä. Näistäkin tulisi äkäisen tai ainakin omahyväisehkön näköisiä, sellaisia vähemmän söpöjä. Ylisöpöt eläinhahmot ovat yliarvostettuja.
- 10/3/19 Kaikki kolme uutukaista on massailtu ja päätyvät seuraavaksi siveltimen alle ja sitten luomaan nahkojaan, eli rotat saavat tyypillisesti nahkaiset tassut ja hännän. Kissa saanee piipunrassihännän, mutta tassutilanne on vielä vähän auki - kai teen nekin piipunrassista? Sellaiset pörrökäpälät olisivat ihan jees, mutten tiedä kestävätkö ne sitten käyttöä... Olisi pitänyt miettiä tätäkin jo vuosia sitten, valmiiksi. Tosin on minulla sitä keltaista kangastakin vielä jossakin tallessa, joten saatan tehdä tassut siitä. (Ei muuten ole, en löytänyt.)
 |
| Olisin halunnut tehdä tälle vähän mahaa, mutta siinä menisi liikaa liikkuvuutta... |
Maalitilanteeksi tulee sellaista, että rottamamma saa valkoiset merkit (ainakin laukin ja vähän lisää valkoista vatsapuolelle, jos ei ihan badgeriksi ala) ja tummat silmät. Kissa pitää raidoittaa ja sävyttää muutenkin kiinnostavammaksi, tuo kamala keltainen yksinään ei kelpaa silmilleni. Little Damagelle laitan vähän mustaa naamaan, loput maalingit ovatkin punaisen, mustan ja valkoisen sotkua eli mm. arpia ja pigmentittömiä alueita.
Neljä tulevaa nukenraatoa on myös langoitettu, joten on vain ajan ja inspiraation kysymys mitä niistä tulee. En halua valmistaa liika jannuja kerralla. En laita lankaraadoista kuvaa, kun ei niissä ole mitään katsottavaa.
Niin ja pitää se uusi kiiltävä lakka (liimalakka) testata! Menin niin pitkälle, että otin siitä ja vanhasta lakkapurkista yhteiskuvan - niiden ostoaikojen välillä ei olekaan kuin kymmenen vuotta!
 |
| 2009 ja 2019. |
Taisin maalata näitä jonnekin seuraavan vuorokauden puolelle, joten laitan maalikertomuksenkin siihen.
- 11/3/19 Pengoin maalilaatikosta sellaiset värit kuin suklaanruskea (Burnt Umber), valkoinen (Titanium White), musta (Lamp Black) ja punainen (Vermillion). Näillä pärjättäisi. Neljästä kolme ovat 'puolimattasatiineja', ja vain suklaa ei ole. Se taisi vähän kiiltää kuivana. Värien kiilloilla ei ole juurikaan merkitystä, kun ne kuitenkin tullaan lakkaamaan. (Ainoastaan todella matan ja erittäin kiiltävän kanssa olisin harkitsevainen; karkea supermatta kun halkeilee ja kiiltävä taas, no, tuntuu ja näyttää hyvin muoviselta, eikä siitä välttämättä näe silmällä onko se jo kuivunut vai ei. Nämäkin olen itsekseni pistänyt merkille, tosin en onneksi nukkien maalailun kautta. Tiedoksi.)
 |
| Maalikulissit. Lootan kansi on pidettävä kiinni, koska tuo käry on aika hurja... Eli kyllä akryylimaalitkin haisevat. |
 |
| Mualiloita. |
Aloitin maalaamisen kissasta, koska sille tulisi mutkikkain kuvio, josta myös haluan mahdollisimman oikeaoppisen siinä määrin kuin se nuken kanssa mahdollista on. Referenssimateriaalia löytyy onneksi elävien mallien muodossa, ja yhdessä kohtaa meninkin kysymään Arwilta, että näytähän naamaas ni voin tarkistaa miten "silmälasinsangat" eli poskijuovat kulkevat. Ei jätkä oikein ymmärtänyt miksi sörkin hänen naamaansa, joten meni pikatutkailuksi. Kerkesin rekisteröidä päähäni myös sen M-kuvion kulun, joka on kaikkien tiikeritabbyjen (ja luullakseni muidenkin tabbyjen) otsassa.
 |
| Arwipallo kesällä 2017. |
Käytin kahta sivellintä: itsetrimmattua pientä lattasivellintä (olen pyöristänyt sen joskus) ja asteen rouheaa nollakoon sivellintä. Ensinmainitulla tein perussävyn ja isoimmat alat, pienemmällä täplitin raidat ja tein kerroksia. Naamaan taisin käyttää vielä pienempää hopeavartista nollakoon sivellintä.
 |
| Itsetrimmattu lattasivellin ja ns. pieni sivellin, joka ei kyllä ole mikään nollakokoinen verrattuna eräisiin kollegoihinsa. |
Raidoitin kissan molemmat puolet erikseen. Ne kuviot eivät oikeillakan tabbykissoilla ole oikeasti täysin symmetriset, joten en viitsinyt kauheasti stressata. Enemmän mietin, saanko raidoista riittävän realistiset niin häivytysten kuin kulkusuuntienkin osalta. Ei se mikään helppo juttu ole.
 |
| Tein ensiksi vasemman puolen. |
Mammarotan kohdalla muistin taas kerran, miksi vaaleilla väreillä on niin rasittavaa maalata: ne eivät peitä vielä kymmenennenkään kerroksen jälkeen... Kokeilin useampaa sivellintä, joista jokaisessa oli ja siis on puolensa, mutta sanopa se itselle ja kädelle ja silmälle kun maalaa sitä yhtä ja samaa vaikka kuinka kauan. Taidan jatkossa tehdä mustavalkoiset tai samantapaiset otukset niin, että muotoilen ne valkoisesta massasta ja vedän päälle tumman maalin... Modelliversumini nääs tarvitsee sen mustavalkoisen maatiaiskissan. Musta maali nimittäin peittää aika hyvin yhdellä tai kahdella kerroksella. (Mammarotta sai valkoisten alueiden taipeisiin vähän ihonväristä sävytystä, ettei näyttäisi niin yksitoikkoiselta. Se todennäköisesti ei näy kuvista juuri mihinkään.)
Little Damagen kanssa meni tietysti vähän överiksi, ja se sai mustaa väriä enemmän kuin pari karvaa (se näkyy, koska tein värin käytännössä karva karvalta -tekniikalla). Naamaan muotoiltu äkäilyilme sai toivon mukaan lisäpontta pseudopaintterikuvioinnista. Myös selkäpuolelle tuli vihjauksia siitä, että ukon geeneissä pyörisi isompiakin värialueita.
Odotin jonkin aikaa ennenkuin lakkasin maalatut alueet (ja kissan kohdalla oikeastaan koko nuken) Vallejolla.
Seuraavaksi laitoin nukeille tassut, rotille myös hännät. Tässä ei ollut mitään erikoista, samaa kaavaa toistin kuin aiemminkin.
Mutta se kissa? Pitkään mietin, mistä teen sen tassut. Nahkaa ne eivät voi olla, kyllä sen tuli olla kangasta tai jotain vastaavaa. Piipunrasseissa olisi ainakin täsmälleen oikeita värejä, joten sain päähäni kokeilla kiinnittää näitä samalla tekniikalla kuin hännän kanssa olin tehnyt, eli hyödynsin näkyvää rautalankaa (jota ei käsissä ollut juuri yhtään, mutta nyrhin saksilla massaa pois juuri tämän vuoksi) ja kierittelin piipunrassia paksumman langan ympärille. Melko yllättävää on, ettei se näyttänyt varsinaisesti tyhmältä; pöhköltä vain. En käyttänyt liimaa. Kokeilin kestävyyttä, ja kyllähän ainakin toinen "käsi" irtosi sujuvasti. Lopulta se ei kuitenkaan ollut enää ongelma, koska myöhemmin tulin kuitenkin taittaneeksi ne "sormet" koukkuun.
 |
| Kätönen koukussa. |
Varpaat kiinnitin samalla tekniikalla, mutta tässä oli etuna se kun jalkaterä on lenkki, jolloin pystyin kierittämään piipunrassia paksun langan ympärille parisen kertaa. Taitoin jalat ja nostin kissan pystyyn, katsoin pystyykö se seisomaan. Kyllä pystyy.
 |
| Kissan varpaat. |
Seuraavaksi oli silmien vuoro. Näkisin miten mustaksi maalattu puuhelmi toimii verrattuna kirkkaansiniseen muovihelmeen. Muotoiluvaiheessa ne toimivat yllättävän hyvin, ja pinnan tuntu voisi kieliä hyvästä maalattavuudesta? Värivalikoima oli seuraava: punainen, keltainen, valkoinen, suklaanruskea, musta ja (turkoosihtava) kirkkaansininen. Pelkillä perusväreillä pärjää aivan hyvin, kun maalataan simmuja.
 |
| Silmämaalipaletti ennen käyttöä (nuo rannut ovat jäämiä kroppamaaleista). |
En kuvannut silmistä vaihekuvia, joten muistin varassa mennään. Sen muistan, että sivellinten kanssa piti tapella. Tyypillisesti sekoitin värit enimmäkseen itse silmässä, mitä nyt tein pari sävysekoitusta palettiinkin (joka on siis yleensä talouspaperi). Olen nykyisin tykästynyt silmävalkuaisten maalaamiseen rotille, joten päätin tehdä näillekin sellaista. Jälkeenpäin voin todeta sen turhaksi, koska jostain syystä se ei yksinkertaisesti näy sieltä minnekään ja toisaalta tuollaisen maalaaminen erittäin nollakoon siveltimellä on hermojaraastavaa. Little Damagella ei muutenkaan erotu minkäänlaista kohdistunutta katsetta, joten... Tuskin sitä turkoosinsinistä suirua tajuaa yhtään miksikään.
Kissalle piti ensin tulla oranssit silmät, mutta tajusin sitten, etteivät silmät erottuisi sen "turkista" minnekään. Tämän tähden tein niistä keltaiset turkoosilla sävytyksellä. Parasta oli kaikkien nukkien kohdalla pupillien maalaaminen, koska, no, ne ovat pupilleja? Kissalle niitä oli jees tehdä koska tällä kertaa ne pystyi jopa näkemäänkin.
 |
| Silmämaalipaletti käytön jälkeen. |
Silmämaalien jälkeen viimeistelin nuket, kun lakkasin niiden silmät, suut ja vähän neniäkin kiiltävällä lakalla. Möhnän valmistaja on Marabu, ja aine on liimalakkaa. Ostin sen Suomalaisesta.
Sitten ne tulivat valmiiksi. Pääsin kuvaamaan uutukaisia, ja tietenkin ängin ne ensimmäisenä ratsaille. Siinä näkee, kuka on symmetrinen ja kuka ei. Mammarotta sanoi heti ensiksi, ettei hän ole ainakaan kouluratsastaja, siinä kun kissa on varmaan ihan mitä itse haluaa. Little Damage ei osaa istua kunnolla (tai sitten en vain osannut muotoilla sitä koulusatulaan), mutta onnistui röhnöttämään varsin autenttisesti (omalle silmälleni).
Niinollen 11/3/19 valmistuivat Hupin vaimo, Little Damage ja Arsi.
Hupin vaimo, oikealta nimeltään Levite. Black/badger kesyrotta. Hipun ja Hilun äiti. Pituutta tälle tuli ihan naurettavan vähän. Naurettavaa se on siksi koska saatoin yrittää tehdä rangasta ainakin 160 -senttistä esittävän, mutta tästä tuli melkein mini.
Little Damage, BEW mismarked kesyrotta. Tiedemies, yrmynaama. Katsoin ensin, että tällä olisi toisessa jalassa turhaa mittaa, joten se ei voinut seistä kintut suorina, mutta koeratsastuksen jälkeen en enää nähnyt mitään suurta eroa koipien pituuksissa. Mitähän se lie.
 |
| "Suksi jo jonnekki sen kameras kanssa." |
Ja sitten on Arsi, jonka toinen nimi voi hyvinkin olla Aaron (sopii paremmin tämän väreihin). Kirjaimellisesti punatabby, lyhytkarvainen maatiaiskissakolli. Nukkehistoriani toinen kissa ikinä. Vaikuttaa hyvältä ratsastajalta.
 |
| Haluan laittaa tämän pätemään jostakin ratsastusasiasta johonkin valokuvastooriin. |
 |
| Juoru (tehty joulukuussa 2016) ja Arsi. |
Mitähän jatkossa... Pitäisi tehdä kasa uusia rankoja ja käydä muotoilemaan jo olemassaolevia.
- Huhtikuussa tein tämän toisen historiikkisivun. Yhtään nukkeja ei ole tekeytynyt tässä kuussa, koska OSC -hevoset ovat vieneet kaiken ajan ja pöytätilan. Mutta saapi nyt nähdä - hevosista toinen sai silmikseen samanlaiset puuhelmet kuin nämä kolme maaliskuun örkkiä!
- 25/4/19 Aloitin kaksi uutta nukkea. Ne ovat perustyyppirottasia, eli systeemi on vähän sama kuin Sulon kanssa (vain yhden väristä massaa). En ymmärrä miten tämä nukenteko voi joka kerta olla näin vaikeaa, kun on taukoillut vähänkin. Kai rutiini pysyisi hengissä vain siten etten pitäisi minkäänlaista taukoa ollenkaan missään vaiheessa, mutta ainakin tänään huomasin miten kesäkelit pakottavat pois ateljeesta (materiaalit eivät tykkää lämmöstä, eivätkä sormetkaan).
Nukeista ensimmäinen on nainen, josta ajattelin Repan virallista omistajaa. Se siis perustuu uneen, jonka takia nuken ilmeestä pitäisi tulla vähän yrmy. Ihonvärin sekoitin flesh pinkistä (yksi silkkimassaväri) ja pienestä määrästä oranssia. Jossain vaiheessa massa oli jo alkanut nahistua, eikä ollut kivaa käyttää, joten laitoin purkkiin vähän vettä sekä kannen kiinni. Annoin olla.
 |
| Massailukulissit. |
Aloitin toisen nuken, tällä kertaa juurikin siitä flesh pinkistä, kokonaan. Se tekeytyi jo huomattavasti helpommin, mutta naamasta tuli ihan ennätysruma... Miksi naamojenkin teko on tällaista arpapeliä, että noin joka toinen menee pieleen ja joka toinen (tai joka viides, äh) saattaa jopa vähän näyttääkin rotalta? Tästä yksilöstä tulee mies, ja kaavailin jo, että se olisi tuon naisen isä... Kunnes totesin ettei tämä tihrusilmänaama voi olla sukua tuolle jättimöllösilmälle.
Naiselle siis tuli ennätysvaltavat silmät, syynä vain se kun massaa ei sen päässä ole tarpeeksi syvien silmäkuoppien tekoon.
 |
| Tädistä tulee mieleen jopa hiiri, mutta menee just ja just vielä kesyrotasta. |
Kummallekin yritin tehdä yrmyilmettä, saa nähdä mitä tulee. Naisesta tulee sinisilmäinen blondi (sellainen se oli unessa - ja vihainen), mutta äijästä en tiedä... Jos tekisi brunetin tai jotain? Jos se osaa ratsastaa, siitäkin voi tulla jonkun hepan omistaja. Näitä omistajia kun löytyy tekstimainintoina, niin on vähän urpoa kun niitä ei toistaiseksi tule juuri nähneeksi.
Myöhemmin (yöllä tai huomenna) lisään noille lantiot, pohkeet ja kyynärvarret, annan kuivahtaa, ja sen jälkeen tuleekin vain maalausta ja liimausta... Ovat nämä niin nopeatekoisia verrattuna hevosiin, joita aloitin helmikuussa kaksi ja jotka sain vasta tänään valmiiksi, vain siksi kun maalaus otti niin kauheasti aivoja. Saa nähdä kokeilenko joskus tehdä hevosiakin silkkimassasta?
Haluaisin myös tehdä kissanukkeja, ja lisää rottia, ja vaikka mitä, mutta siihen tarvitaan rankoja... Ja niitä en tee ennenkuin löydän jostakin piilosta suojalasit! Minulle nimittäin tuli vasempaan silmään vaurio tuossa maaliskuun(?) aikana, kun nypersin uutta hevonrankaa. Nyt loppu se paljain silmin (heh) langoittaminen, siis. Ei ole kivaa elää sellaisen kroonisen roskasilmätunteen kanssa. (Silmä on jo okei, mutta, en todellakaan halua uusia vauriota, kun sen kerran voi niin helposti välttääkin.)
- 26/4/19 Jatkoin perustyyppirottia, eli ne saivat loputkin massansa nyt. Massamäärien arviointi oli taas tavan mukaan vähän vaikeaa.
Lisäksi aloitin kolmannen, joka olisi tällä kertaa kissa. Massan väri on valkoinen, nenän tein ihonväristä. Tästä tulee taas kolli, koska en omaa riittävän nysiä rankoja juuri nyt (tai näin luulin, kunnes selvitin että näistä kaikista olisi ihan hyvin saanut tehtyä naisia). Väriltään siitä tulee mustavalkoinen, eli värilliset alueet tulevat sitten maalaten jahka massailupuoli on kondiksessa. Naaman kanssa oli taas tosi vaikeaa, kuten on aina... Ehkä opin muovaamaan kissanpäitäkin joskus? No en osaa vielä rottiakaan, joten olen skeptinen, hah. Korvista piti tulla pienet, vaan tulikin valtavat. Tein niihin syvyyttä pallopäätyökalulla, ja toisella välineellä pistin korviin bursat! Kissoilla on korvantyvissä sellaiset koloset, joiden nimi siis on bursa. No, ainakin sen nyt ehkä tunnistaa kissaksi. Oikean silmän ilme on hyvä, mutta onhan tuo otus nyt aika ruma kuitenkin.
Toivon, ettei tuosta kissasta tule liian lyhyt... Olisi ihan jees jos osa nukeista menisi sinne yli 170 cm mitan.
Ja oli jo aikakin saada se geneerinen mustavalkoinen lyhytkarvamaatiainen, kun kyse on kuitenkin ehdottomasta suosikkiväristäni kissoilla.
- 27/4/19 Vuorokausi vaihtui. Massailin kissan loppuun, joten huomenna ne taitavat saada raajansa ja häntänsä, ja ehkä kaiken muunkin. Ei mitään erikoista mainittavaa.
 |
| Perustyyppiset ja kissa massailtuina. |
Olen jo hetken aikaa uumoillut lajikirjon laajentamista ihan oikeasti, joten sain tänään päähäni muovata kokeeksi yhden koiranpään. Massana oli vihreää silkkimassaa, mitäs muutakaan (käytän sitä testijuttuihin, koska en tee vihreästä mitään eläimiä...). Tulos muistuttaa lähinä epämääräistä päärynää jolla on silmäkuopat, korvat ja jonkinlainen kirsu... On muuten outoa yrittää muovata jotain minkä piirtäminen on aina ollut vieras ajatus. Kai se silti tekee hyvää aivoille... Tai oikeastaan tekeekin, ja juurikin siksi, kun se ei ole tuttua. Laadullisesti tuo testimöykky on kauhea, mutta niinhän ne kaikki vastaavanlaiset, joten on mahdollista (ja toivottavaa) että varsinaisesta koiramuotoilusta saattaisi tullakin jotain järkevämpää. Ja nyt on siis kyse ihan tavallisesta pystykorvasta.
 |
| En nyt ihan sanoisi että tämä näyttää siltä miltä kuuluisi... |
- Illalla 27/4/19 maalasin nuket siltä osin kuin tarvitsi. Kissaa maalasin mustalla, rotiskot taas saivat kevyttä tummennusta ihonväreihinsä (likalle vaaleanpunertavaa ja ukolle tummanruskeaa). Mainitsen tähän, että minulla oli ongelmia kissan maalaamisessa. En tiedä miksi, mutta sivellin ei tuntunut yhteistyökykyiseltä. Maali ei levinnyt oikein, minkä lisäksi kosteus ilmeisesti haihtui turhan nopeasti - se käy kyllä järkeen, kun edes aukaistu ikkuna ei helpota tuota kuumuutta ateljeessa... Ärsyttävää. Laitoin tuossa myös Vallejo -lakat nukkeihin, niin voin seuraavaksi siirtyä suoraan kiinnittämään niille käpälät ja hännät nahasta ja piipunrassista.
 |
| Ihot maalailtuna. |
 |
| Maalinkuivatustanssi. |
 |
| Huono kuva, mutta kai tuosta näkee että naamaan on tehty sävyjä. |
 |
| (Epä)terveen näköistä... |
Tassut, hännät ja etenkin silmät ja harjat valmistuivat seuraavan vuorokauden puolella. Ottivat aika paljon aikaa huomioiden sen miten pienistä asioista oikeastaan on kyse; ongelmaksi muotoutui lähinä se, ettei valkoinen maali näyttänyt valkoiselta ensinkään, saati peittänyt kunnolla, joten silmämaalailu - etenkin perustyyppirottien kohdalla - alkoi maistua puulta ennen kuin pääsin iiriksien tekoon.
Tassuista ja hännistä sitä, että... No, rottien kanssa se oli peruskauraa, mutta kissan piipunrassihärvelöinnit olivat toiset ikinä, ja se sitten näkyi. Pistetään merkille sellainen, että yhteen jalkaan ("takatassu") menee oikeasti yksi kokonainen piipunrassi, ehkä vähän vajaa. Mutta oli hyvä idea ostaa varastoon iso määrä piipunrasseja, koska kaikki ei aina mene kuten kuuluisi ja nyt ylimääräiset takasivat sen ettei järki lähtenyt. Meinasi kyllä. Kissan raajoihin tuli valkoista rassia ja häntään mustaa.
 |
| Kerrankin maltoin kuvata nurjille puolille tehtyjä merkintöjä ennen liimausta. |
 |
| Ukko heti sen jälkeen kun olin saksinut nahkaosat muotoon. |
 |
| Kyllä, yksi piipunrassi siihen jalkaterään menee. Jalkaterä ei tosin näy hirbeän hyvin. |
 |
| Tumput ja hännät valmiina. |
Seuraavaksi kiinnitin perustyyppirotiskoille harjat. Likalle oli jo valmiiksi tiedossa blondi kampaus, mutta äijän kohdalla sai hetken lennättää mielikuvitusta, kunnes päädyin tekemään siitä brunetin. Kummallekin tuli aika pitkä tukka.
 |
| Rottaukon hivukset ennen kiinnitystä. Kyllä, siellä on seassa yksi valkoinen tupsu. |
Haluaisin tehdä enemmän harjallisia nukkeja, mutta minulla on syy siihen miksi suosin harjattomia... Joka kerta kun käsittelen viskoosia, liimoja ja yritän jotekin pitää systeemin lapasessa, rupean vain miettimään notta miksi kekkanassa edes yritän? Ei tämä ole edes hauskaa. Oli hyvä idea karvoittaa tyypit ennen silmämaaleja... Yllättävän hyvä idea.
Tosiaan silmien kanssa oli ongelmana kökkö valkoinen maali, jota piti kerrostaa vähintäänkin kymmenesti ennenkuin se ei näyttänyt läpikuultavalta. Pistin väliin myös vaaleanpunertavia kerroksia, jotka saattavat joskus hyödyttää. Perustyyppien silmiin jäi ihan tarkoituksellisesti valmiinakin punasävyä, ne eivät siis ole oikeasti valkoiset.
 |
| Purkillinen nollakoon siveltimiä... Vain siksi kun en ilmeisesti osaa käyttää yhtäkään niistä kunnolla. |
 |
| Akka. Zombi. |
 |
| Ukko. Vielä enemmän zombi. |
Kissan silmät olivat helpoimmat maalata, senkus vetelee muutaman keltaisen kerroksen ja siihen päälle vähän vaaleanvihreää. Ja pupilli on iso ja musta, ja siten helppo.
Jokin tuon kissan ilmeessä jäi minua häiritsemään, en oikeasti tiedä mikä. Katseessa on jokin pielessä. Se ei muillakaan osa-alueilla ole sellainen jota sanoisin onnistuneeksi, mutta pahemminkin voisi olla.
Rottien iirikset ja pupillit olivat kauheaa päänvaivaa tehdä, olkoonkin - tai juuri siksi - että ne ratkaisevat erittäin paljon nuken lopullisen ilmeen ja sen myötä luonteen osalta. Ongelmana oli enimmälti vain se, että työstettävä ala oli luokkaa millimetri tai vähemmän... Ihan oikeasti, ei meikäläisen sormet pysy vakaina enää tuossa kohtaa, etenkään jos kädellä ei ole mitään mihin tukeutua, vaan pitää kannatella sivellintä ilmassa... Jollain ilveellä sain tumpuille silmät maalattua. Takaraivossa oli jatkuvasti vain se mielikuva, jossa sivellin lipsahtaa ja koko silmä pitää aloittaa uusiksi.
 |
| Luonnostelin iiriksen paikkaa lyijytäytekynällä, ja pitihän se rujous sitten tallentaa. |
 |
| Silmämaaleja ja työvälineitä. |
 |
| Unen mukaan tällä tädillä oli siniset silmät, ja sellaiset niistä tuli; periaatteessa harmaat, mutta harmaa on geneettisesti sininen. |
 |
| Ukkelillekin tuli siniset silmät, aika turkoosit. Maalaaminen oli kamalaa, koska pinta-alaa ei ollut käytännössä pätkän vertaa ja itseltäkin alkoi loppua kapasiteetti kesken - sekä silmistä että käsistä. Älkää puhuko mistään mikroskoopeista, en tiedä miten sellaista voisi hyödyntää maalaamisessa (kun käsiä on vain kaksi). |
Tein noille myös kulmakarvat, jotka, kaikesta huolimatta, eivät olleet se vaikein asia minkä voi maalata. Ne tekeytyivät ihan jees, joskaan en tiedä ovatko ne loogiset.
 |
| Kulmakarvakulissit. |
Tämän jälkeen tulikin sitten paras vaihe koko hommassa, eli kiiltävän lakan laittaminen silmiin ja suuhun. Ainoa ärsytys on vain se, kun en voi käyttää lakkailuun lempisiveltimiäni, sillä lakka tappaa ne hyvin äkkiä vaikka miten luulisi pesevänsä siveltimet hyvin. Onneksi laatikosta löytyi kasa parhaat päivänsä nähneitä siveltimiä, joista olen pari tähän hommaan jo uhrannutkin - ja ne ovat olleet ihan okei vielä toistaiseksi.
Tässä vaiheessa voisi sanoa, että nuket valmistuivat. Kyllä, periaatteessa joo. Mutta tässä kohtaa pitää myös katsastaa jos löytyy jotain hienosäädettävää, kuten nuo harjat joita viskoosikarvasta teen. Ne voivat olla aika poksahtaneen näköisiä heti liimauksen jälkeen, joten otin pieneen astiaan vettä ja toiseen käteen karkean siveltimen. Dippasin sen veteen, pyyhin leikkuumattoon ja "suin" sillä kunkin nuken tukkaa siten että nuken pää oli jotakuinkin matonkulmaa vasten. Olen tämän jo aiemmin täällä selostanut, joten en jaksaisi selostaa enää. Miksi sitten teen niin, sitä en tiedä...
Blondilikka sai kosteutta vain tukkansa juuriin, mikä näköjään oli tarpeeksi sen litistämiseksi päätä myöten. Tihrusilmäisen jätkänkin haivenia kostutin, mutten toistaiseksi saanut niitä valumaan minnekään mitenkään järkevän näköisesti. Se haluaa vissiin olla jonkinsorttinen hevari, joten olkoon. Vaikkei se olekaan yhtään niin hevari kuin Offhand. (Myöhemmin kesytin hevaritukan, jolloin se ei ole enää pystyssä.)
Nyt voi sanoa, että nämä kolme nukkea valmistuivat 28/4/19. Nimet ovat Valtti, Anelma ja Nappi.
Valtti, mustavalkoinen maatiaiskissakolli, sai nimensä kaverin ansiosta. Kolmas kissanukkeni ikinä. Mustavalkoiset kissat ovat minulle tunnetasolla tärkeä käsite, joten oli tarpeen tehdä tällainen ratsastajaksikin. Valtti ei vielä ole nöäyttänyt luonnettaan, mutta vaikuttaa ihan perushyvältä ratsastajalta. Nukke ei ole yhtään niin laadukas(?) kuin edellinen kissa, Arsi, mutta menettelee. Silkkimassa voi olla osasyy siihen kun laatu on mitä on.
 |
| Älkää ikinä kuvatko mitään mustavalkoista mustalla tai valkoisella taustalla, vaan jollakin mistä kumpikin väri erottuu hyvin... |
Anelma (Anelma Vastaranne) on blondi täti, joka perustuu yhteen uneen. Tämä on siis Repan emäntä ja aika äkäinen otus. Kaikista kolmesta nukesta tälle tuli paras ilme, se vähän korvaa sitä miten pätkä ja muutoin köyhästi tehty nukke on. Anelma tarvitsee jossain välissä jotain mustaa päälleen.
 |
| Anelmaa ketuttaa vissiin kaikki mitä maailmassa voi olla. Unessa hän oli ihminen, nukkena sitten on rotta. |
Nappi Rikko, brunettisetä, ei perustu mihinkään ideaan, uneen tai vastaavaan yllykkeeseen. Oli kiva tehdä tällainen randominaama vaihteen vuoksi. Nappi Rikko sai nimensä tasan siitä, kun nimeäminen oli niin vaikeaa, jopa mahdotonta, eikä mitään sopivaa tuntunut keksiintyvän. Sanaleikeistä on joskus hyötyä; ei tullut nappiosumaa, joten nappi meni rikki, mistä tulikin sitten Nappi Rikko. Halusin tälle tarkoituksella vähän järjettömän "pehmeän" nimen, joka ei kuvaa tyyppiä ollenkaan.
 |
| Napin kroppa on todella epäsymmetrinen, mutta yllättäen se ei ole juuri haitannut esim. ratsastusta. |
- 7/5/19 laitoin paperille ylös unen, jossa esiintyvät kaksi likkaa päätin nukettaa jossain vaiheessa. Unen perusteella niille tuli nimiksi Inky ja Lene. Kuulostavathan ne oudoilta, eikä varsinkaan Inkyn nimi kuulosta yhtään sopivalta hahmolle, mutta minkäs tekee. Tämän kanssa en haluaisi tehdä kompromissia, jollainen oli pakko tehdä Lassen kohdalla (harjan väri on ongelma).
- 8/5/19 Huhtikuun kuvahommat ovat purkissa, mutta historiikin päivitys on jäänyt vähän sikseen. Kuten on tavallista, lisäsin kuvat jälkijunassa. Parempi sekin silti kuin ei kuvia ikinä, vai kui?
- 26/5/19 Tein parin päivän (yön) aikana muutaman rautalankarangan... Tai niiden alustuksen, koska nämä "rangat" ovat vain kolmen langan nippuja, jotka on kieputettu keskeltä yhteen vähintään 5 cm matkalta. Ja näitä räplinkejä tuli siis kaiken kaikkiaan tehtyä... seitsemäntoista kappaletta. On ainakin hommaa tiedossa jos ei muuta aivojenkäyttöä keksi. Kuvasin rankoja.
Kuvasin myös sitä, kun vääntelin näistä parit varsinaisiksi rangoiksi, joihin saisi seuraavaksi pistää kukkiensidontalangat. The Tuherruksen kyhäämäni nukenteko-ohje (jota en ole julkaissut) tarvitsee vaihekuvia, ja oma muistinikin niitä kaipailee, joten hyödynsin tilaisuuden. Kuvasin mm. merkintöjä joita teen merkkaustussilla, näidenKIN kanssa kun on helppo mennä johonkin mönkään vaikka miten kuvittelen tietäväni mitä teen. Silleen, kolmannenkymmenennenkin nuken jälkeen on yhtä arpapeliä se, saako rangasta älykkään pituisen vai ei. Monesti niistä on tullut joko liian pitkiä tai lyhyitä, vaikka kuvittelin tekeväni keskimittaista.
- Yllämainitun vuorokauden iltana tein lisää rankoja, ja langoitin muutaman (vihreää kukkiensidontalankaa). Muotoiluvalmiiden sekaan pääsi yksi ranka, jonka olin aiemmin sysännyt sivuun siihen tulleen virheen vuoksi; jalat olivat todella eripituiset, enkä tuolloin keksinyt, miten sen korjaisi. Käytin hiomaani tekniikkaa ja sain jaloista nyt symmetriset, mutta se ei pelastane sitä faktaa että tyypistä tulee taasen erittäin lyhyt. Se on special needs doll ja seuraavaksi yritänkin keksiä, kuka siitä tulisi ja minkä lajinen.
Marmau se ei ainakaan ole. Olen jo aiemmin saattanut historiikissa mainita sen, mutta aion jossakin vaiheessa muotoilla Murkulle pojan nimeltä Marmau. Sopivia aihioita saattaa jo ollakin, mutta en jaksa kiirehtiä... Haluaisin tästä järkevän kokoisen (vähintään 170-185 cm pitkää esittävän), jotta se voi ratsastaa hyvin. Päässäni vilisee jo stoori-ituja tälle...
Ai niin, Mimmikin pitää nukettaa. Ainoa este on juuri nyt se, kun rankoja ei välttämäti vielä ole, ja se kun pitäisi jostain repiä inspis piirustaa tämä väreineen kaikkineen paperille, jotta on reffi käsillä kun muovaan.
Lankarankoja väännellessäni käytin mittatikkuna Hiidenkirnua, joka olisi sen 200 cm 1:1 -mitoissa. Koska en halua tehdä parimetrisiä ratsastajia enempää kuin satunnaisesti, otan näistä selkeästi ylipitkistä vähän kierteitä veks ennen kuin askartelen raajat ja päät.
Joku noista kilometrijannuista voi tosin jäädä syystäkin pitkäksi, nimittäin saatan voida tehdä joitakin idealistassani mainittuja corpsepainttereita niistä. Näitä on laitettu paperille jo aiemmin juurikin siksi, koska ideoita on liikaa.
- Illalla 28/5/19 langoitin loputkin rangat, jotka olivat sitä vailla. Nyt muotoiluvalmiita olisi siis ainakin kahdeksan kappaletta. Mittailin rankoja viivaimen ja laskimen avulla, ja yllättäen kaikkien pituudet olivat siellä järjen rajoissa; 166 cm, vähän yli 180 cm. Ainoa ongelma olikin sitten se, että parilla noista on tooooodella pitkät kädet, vaikka luulin yrittäneeni niitä lyhentää joillekin jo ennen langoitusta. No, saa nähdä minkä randomityypin teen ainakin tuosta toisesta kilsakourasta.
Viivaimen ja laskimen ohella käytin mittapuuna Omaria, joka sattui olemaan helppo riisuttava hilluttuaan pitkään pelkässä alusvaatteessa. Se on ollut kasaumakuvailujen kanssa todella kelvoton, joten olkoon hyödyksi nyt sitten rankojen kanssa.
 |
| Piti kuvata kesken riisumisen, kun näytti niin eksyneeltä. |
Jännä juttu on se, että pitkän syynäämisen päätteeksi valitsin Askolle ja Omarille uusintaversiot, tai siis tietenkin niiden rangat. Mittailin kustominuket uusiksi, ja yllätyin, kun ne eivät ilmeisesti esitäkään 180 -vaan 170 -senttisiä, tai vähän päälle. No, sopivat rangat löytyivät, mutta oikeasti parhaat pituudet olisivat olleet noilla kilometrikätisillä. En ala silppuamaan niistä ohuita lankoja, joten siksi näin. Tarkoitus on vain tehdä uusintaversiot, ei mitään supermuokkausta, jota olisi se että lisätään hahmon pituuteen ainakin se 10 cm tai enemmänkin lisää.
Koska rankoja voi olla vaikea identifioida enää myöhemmin, kun niiden paikkoja on pakko vaihdella, keksin laittaa häntiin pätkät kaksipuoleista teippiä. Kirjoitin paperille nukkien nimet ja lätkin nämä paperinpalat sitten teippiin. Ja kyllä, vaikka nämä 2014 tehdyt Asko ja Omar ovat hännättömiä, uusinnoille tulee selkäranganjatkeet.
Yhteiskuvasin Askon ja Omarin uusintarankojensa kanssa. Ei mennyt niinkuin suunnittelin - Omarin vasen silmä pullahti päästä (kun yritin vaihtaa sen asentoa rautalangalla...) ja pomppi tietenkin lattialle! Onkiminen otti sen verran aikaa, että ehdin jo pelätä sen silmän stoorin olleen tässä. No ei ollut, vaan bongasin sen ja putsasin parin muun lattialöydön kanssa (kosteuspyyhkeellä) ja tungin takaisin kuoppaansa.
 |
| Lattialta löytyi silmän lisäksi myös yksi kuolain. Muistan ärsyyntyneeni, kun en löytänyt sitä silloin kun tein sen ja sen parin. |
Askon ja Omarin ohella rankansa saivat myös kaksi muuta tyyppiä - Murkun poika Marmau ja Mimmi. Mimmistä pitää tehdä värillisiä luonnoksia paperille, mutta Marmau saa kehittää itse itsensä muotoilun aikana. En halua sen suhteen paineita, mutta saattaa niitä jo olla - ihan jo rangan valkkaaminen oli vaikeaa, koska en halua Marmausta liian lyhyttä. Valitettavasti ne kilsakourat vain olivat ainoat järkevän pituiset, joten kaipa Marmau saa olla sen reilu 170 cm sitten. Voi olla ihan jees mitta ratsastajalle.
- 31/5/19 Kuukauden viimeinen päivä. En ole tehnyt yhtään nukkea - rankoja vain. Ja niitä rankoja tuli siis kaikkiaan 15 plus ainakin yksi ylimääräinen, nimittäin Koin ranka. Kukkalankojen värit ovat vihreä ja suklaanruskea (Koissa vihreää ja punaista). Laitetaan merkille se, että sain melkein jokaisen tehtyä nyt yhdellä langalla, ehkä koska tämä lanka oli niin simpareen pitkä että siitä riitti kieputettavaa. Muuten kiva, mutta se ylipitkä lanka on kokoajan tiellä eikä homma ole kauhean sujuvaa, kun se myös menee solmuun ja jää jumiin ja kaikkea.
Kuvasin kaikki rangat, kerta niitä tuli niin paljon...
 |
| Rankalauma. |
Ja kuvasinpa myös tuon Koin rangan Omarin rangan kanssa. Miksi? Koska tuntuu, että taidan tehdä Koille kokonaan uuden rautalankarungon, kerta tuo vanha on niin epämääräinen käkkyrä, etten enää luota siihen. On vähän hassua, jos lyhyellä tyypillä on lyhyt kroppa mutta pitemmät jalat ja yhtä pitkät kädet kuin jollakin keskipitkällä (180 cm). Lisäksi tämä ranka on todella vinkura. Se saa jäädä 'muistoksi' talteen. Oli hyvä idea dokumentoida myös tämän tylsän vaiheen evoluutiota!
 |
| Omarin (vas) ja Koin rangat. |
Nimilappuja laitoin muutamaan. Marmaulle löytyi parempi, pitempi ranka, joten tein sille uuden lapun ja korvasin entisen sellaisella merkinnällä kuin "Murkun tytär", eli proffa saa kuin saakin sitten kuitenkin perillisiä (enemmän kuin yhden) myös modelliversumiini. Toinen muu lapun saanut oli ruskealankainen, josta tulee Kipon ja Oharin emo.
Pitääkin sitten ostaa tummanruskeaa silkkimassaa ja metsästää hyviä nahkoja ruskean eri sävyissä, ja mustana sekä mm. harmaana. Kaikella ei voi olla 'ihonvärinen' iho ja toffeenruskeakin on poissuljettu vaihtoehto monelta. Pinkistä, sinisestä ja vihreästä ei edes puhuta. Tämänhetkiset mustat nahat ovat liian tönkköjä nukeille. (Huom. sain sittemmin tiedon, ettei tummanruskeaa silkkimassaa enää ilmeisesti valmisteta. Mitä ihmettä?!)
Olen hävittänyt silkkimassailualustani (puinen lauta/alusta), joten keksin uuden sellaisesta kuin luonnoskirjan takapahvi. Kelpaapahan Derwent muuhunkin kuin piirtämiseen sitten, ehe, toivon että tämä pahvi on parempi kuin se puulankku.
Luonnostelin edellisyönä vähän nukkedesignejä, toisin sanoen piirtelin niitä paperille. Pystyn visualisoimaan myös digitaalisesti, mutta ongelma on se kun sitten en voi kuljetella reffiä mukanani minnekään, kun käsityöpiste on eri huoneessa kuin kone. Lisäksi massapalojen värejä on luonnollisempaa verrata paperille kiinnittyneeseen pigmenttiin kuin pikselikuvaan. Ja ei, tulostaminen ei ole asia. Visualisoidut nuket olivat mm. Mimmi ja nippu corpsepainttereita.
 |
| Mimmin resepti. Välineinä olivat Pigma Brush -tussi (musta sivellintussi), Pigma Micron -tussi, Ecoline -tussit, puuvärit ja lyijytäytekynä. |
 |
| Painttereita. Micronia ja vesiliukoista tussia. |
Tein niinikään myös massakatsauksen, ja ainoa mikä puuttuu on tosiaan tummanruskea silkkimassa. Kaikkea muuta on riittävästi. Kerkesin myös sekoittaa värit Mimmille, ja aloitin Omarinkin ihon sotkemisen. Mimmin väri koostuu pääasiassa mustalla tummennetusta valkoisesta (ts. harmaasta...), johon on tuikattu klöntti vaaleansinistä. Siihen menikin sitten koko pikku purkillinen jälkimmäistä, joten saatan joutua ostamaan sitäkin isomman purkin (vastahan ostin? Missä se puteli nyt on?). Olin kauhea pilkunviilaaja tuon kanssa, mutta mitäpä ei tee ihminen joka on konkretisoimassa unessa tavattua lemmikkieläintään.
 |
| Mimmi ja Mimmin näytepala. |
Omarin ihoon sekoitin Anelmalta jääneet ylimäärämassat, ja iskin mukaan paljon oranssia. Tähän olisi tarvinnut sitä ruskeaa... Saahan sitä tehtyä - herkullisestikin - oranssista ja mustasta, mutta sävy ei ehkä ole niin makea kuin suklaanruskeasta tehtynä. Ja jos mustaa laittaa liikaa, massa menee lannanruskeaksi, mikä ei sekään ehkä ole ihan jees. Tosin, voin vallan hyvin sekoittaa mukaan vähän punaista, tai tehdä sen herkkuruskean sotkemalla oranssia, mustaa ja punaista. Olisi jees jos tajuaisin useammin tehdä niitä "näytepaloja" - näytepala on sekoitusväripala, johon kiinnitän nokareet kaikista väreistä joista se on tehty. (Sulon väristä tällainen on.)
 |
| Näytepaloja. Ruskeassa on erikseen kiinni niitä värejä joista se koostettiin. |
 |
| Teen yhtä nukkea kohden helpostikin kokonaisen purkillisen uutta väriä, jotta sitä varmasti riittäisi. 1. Omar, 2. keltainen, 3. valkoinen, 4. tummanpunainen, 5. punainen, 6. harmaa, 7. oranssi, 8. musta, 9. Mimmi (siniharmaa). |
Huomautan tähän väliin, että sain päähäni pukea Omarin entisen alusvaatteen (sellainen outo lahkeeton potkupuku, joka kiinnitetään selkäpuolelta) Sulolle. Se meni sille hyvin, mutta hännän takia jouduin saksimaan vähän ommelta, eikä kauluksen neppari toimi (en uskalla painaa sitä kiinni nukkea vasten, jos silkkimassa ei vaikka kestäkään). Voin toki ratkaista ongelman mm. kontaktiliimalla. Mutta nyt ainakin löysin keinon pukea Suloa! Ei se miltään kouluratsastajalta tuossa näytä, mutta onpahan edes jokin pukine. Mietin, voisiko vastaavanlaisia yrittää kyhätä itse, niin saisi lopuillekin hemmoille helmoja...
- No kukkuu. Kesän ensimmäinen nukke alkaa selkiintyä - keksin tarvitsevani treeniyksilön Mimmiä varten, joten aloitin yhdestä randomirangasta randominuken. Se on rottamies (kuinka yllättävää) ja massana hopeanvärinen helmimassa. Koska Mimmistä tulee chinchilla/berkshire, tulee tällekin valkoinen vatsakuvio. Tarkoitus on testata nimenomaan sitä kuvion tekoa massalla, ja ainakin helmimassa toimii tässä jutussa ihan hyvin. Helmis on ylipäänsä muovattavampaa kuin silkkis, kerta pitää muotonsa paremmin ja sallii myös muotoilutikuilla painelun paljon mukavammin. Harmi kun se on todella tahmaista ja melkoista mössöä ainakin välillä, kuten noiden metallivärien kanssa on joka kerta ollut.
Naamasta ei taaskaan tullut mitään ihmeempää, meinasi mennä hiireksi. En tiedä laitanko siihen myöhemmin lisää massaa, esim. nenäpiihin ja leukaan... Saattaisin. Tulisi tasapaksumpi ja hiirimäisyyskin voisi hälventyä.
En tiedä tuleeko tästä hopeaberkkiksestä Mimmin veli. Sellainen kävisi järkeen...
Kenethän seuraavaksi pohjustaisi? Mimmi? Asko ja Omar? Stressaan vain mm. naamoja ja symmetriaa, että tuleeko sitä mitä kuuluisi ja päässä näkyisi. Ja hitto, reisien ja pakaroiden muovailu on aina yhtä ärsyttävää. Kaikille näille on massavalinnat jo tiedossa, joten kyse on vain ajasta. Marmau ja sen sisko (josta voi tulla Idealist) ovat pelkkiä mielikuvia vielä, rankojaan lukuunottamatta toki.
En haluaisi kasata liian montaa tyyppiä kerralla. Hyvä määrä olisi n. kaksi, kolme tai neljä.
Näiden ideoiden ja suorituspaineiden kanssa on kuitenkin jännä huomata, millaiseksi nukentekoni on mennyt vuosien aikana. (Niitä vuosiahan on ollut vain... kolme? Neljä?) Ennen minulla oli korkeintaan hatara idea, jonka perusteella nukkeja teen; monesti kaikki oli pelkkää improvisaatiota, osittain koska en mm. käyttänyt leikkuumattoja, viivaimia tai merkkaustusseja, ja oli siis tuurista kiinni jos nukesta tuli ihan jees tai ihan pirun kökkö (Juoru...). Nuket keksivät itse nimensä ja elämänsä sitä mukaa kun kehittyivät, mutta en uskaltanut kauheasti niitä ennalta suunnitella.
Nyt tilanne on ihan toinen, ja kokeilemisesta on tullut sen verran järjestelmällistä, että pääasiallinen tavoitteeni on vain keksiä jokin keino tehdä oikeanlaisia nukkeja, jotka sopivat unirottiini, unissa nähtyihin henkilöihin, jne. Nykyisin yritän kirjata ideat ylös ja piirtää ne, koska pystyn, kerta piirtäjäihminen olen. Tämä myös takaa sen, että kun kynä ja värit käyttäytyvät paljon massoja hallitummin, on vaarana, että nukesta tulee jotenkin turhan hönö eli kaikkea muuta kuin sellainen miltä sen pitäisi näyttää. Ja sellainen aiheuttaa suorituspaineita. Tarvitsen tälläistä, sen olen huomannut.
Uusia peukkureita en ole tehnyt pitkään aikaan, tänä vuonna en lainkaan, ja syy siihen on se kun niiden kasaaminen meni aika liukuhihnamaiseksi touhuksi, eikä sellainen ole enää hetken päästä mukavaa. Nukkeja taas en pysty sarjatuottamaan niiden vaatiman moniosaisen valmistusprosessin vuoksi (rautalankarunko, massat, lisää massaa, maalaaminen, tassut ja hännät, silmien maalaus, ehkä harjat ja muut ylimääräisyydet...), joten niiden saaminen valmiiksi on palkitsevampaa.
Se ei ole helppoa. Mutta tässä tapauksessa voidaan sanoa, että ei pidäkään olla helppoa... Muuten käy kuten peukkureiden kanssa; saa nähdä koska taas teen lisää jalkapapuja. Nukenteosta taas ei tule ns. tylsää vielä pitkään aikaan, jos ikinä voi tullakaan tämän ideatulvani kanssa.
Ehkä aloitan Mimmin, Askon ja Omarin tämän vuorokauden puolella.
Aloitin päivän yhdellä nukella, ja lopetin... viidellä. Kyllä, nämä viisi ovat kaikki seuraavaksi menossa nahanluontiin eli saavat tassut ja hännät. Jotain surkuhupaisuutta kertovat nämä lukemat: viidestä nukesta neljä on rottia; viidestä nukesta yksi on hiiri; viidestä nukesta yksi on naaras.
Hopeaberkkis tuli kokonaan muotoilluksi ennen ketään muuta, ja kuvasinkin sen täten. Kuvasin myös sen naaman ennen lisämassojen laittoa.
Seuraavaksi aloitin Askon ja Omarin, jälkimmäisen ollessa ensimmäisenä massailtavana joka osuuden kohdalla.
Omarin naamasta ei meinannut tulla mitään, mutta jollain ilveellä en alkanut vihaamaan sitä. Saa nähdä näyttääkö se lainkaan itseltään sitten, kun saa tukkansa ja silmänvärinsä... Ja kenties ottaa takaisin myös ne kuteensa, jotka Orobanche joskus ryösti itselleen. Luonnekuvauksen ollessa kaukana kukkasista tein Ompulle yrmyhkön ilmeen, ja yritin tehdä sen niin ettei se olisi liian yrmy. Saapi nähä.
 |
| No ohan tuo ny vähän koominen. |
Symmetria toimi yllättävän hyvin, vaikka kammoan aina sitä miten iso pieleenmenoriski tässä asiassa on kaikkien kanssa. Eikä siis koske naamoja vaan kroppaa.
Seuraavana oli vuorossa Asko. Siinä missä Omarista tuli vähän rupeloinen, tekeytyi dumbohäiskä huomattavasti siistimmin. Se myös näyttää atleettisemmalta, mikä on tarkoituskin. Pituuttakin on hitusen enemmän kuin kaverillaan. Naamasta tuli ihan erilainen kuin alkuperäisestä Askosta, mutta yritän nähdä sen hyvänä juttuna, sillä vanhat versiot ovat muotoilullisesti liian erilaista tyyliä kaikkiin muihin verrattuna. Jalkojen kiinnitys on vähän epäsymmetrinen, kun näyttää toinen reisi lähtevän ulompaa kuin toinen (toisinsanoen selkäranka ja häntä kiinnittyvät raajoihin vähän sivussa). Yritin fiksata tätä massailuvaiheessa, mutta en tiedä toimiiko se. Ei sen oikeasti pitäisi olla mikään iso ongelma, kerta tällaiset ovat ihan yleisiä nukeillani (oletan sen olevan odotettavaa käsin väänneltyjen rankojen kanssa).
 |
| Asko. |
Sananen Askon ihonväristä, se kun on huomattavasti vaaleampi kuin vanhalla versiolla. Johtuen muovissa näkyneistä värieroista, halusin alunperinkin Askosta vähän kalpean, mutten halunnut ottaa mitään kämmiriskejä silloin 2014 kun räpelsin nuo massapäät Paulindasta; sitäpaitsi sekoitin nuo ihonvärit pääväreistä, ja se oli täysi työ jo itsessään (nykyisin massojen sotkeminen on minulle rutiinia), ja kenties valkoinen massa kerkesi loppua ennen kuin sain sävystä oikeanlaisen. (Mistäpä olisin tiennyt, että saman vuoden syksynä törmään putiikkiin, josta löytyy ihan järjetön valikoima silkkimassavärejä? Ja että se on samanlaista kuin Paulinda.) Siitä asti kun nämä uusintanuket tulivat mieleeni, päätin, että tällä kertaa teen Askosta sellaisen kuin sen kuuluu ollakin; kuolonkalpea ja äijämäisemmän ilmeen kera. Harjapehkollekin oli designmuutoksia tiedossa, mutta niistä lisää sitten kun ne on kiinnitetty...
Kun nahkarimpulapojat olivat saaneet yläkroppansa, päänsä, reitensä/peffansa ja olkavartensa, otin projektikseni unirottani Mimmin. Tämän naaman kohdalla törmäsin sellaiseen faktaan, ettei lie enää järkevää olettaa että lärvit saisi tehtyä yhdestä massamöntistä. Ei, tällekin lisäsin palasia päähän... Lisäksi sörkin massaa märällä muovailutikulla, jolloin sain silmistä suunnilleen sellaiset että ne sopivat tyypille. Korvat laitoin pitkästä aikaa geneeriseen etuhöröön, koska se jos mikä kuvaa Mimmin luonnetta (joka on siis luokkaa sylilemmikkiläperö).
Kokeilin tähän sitä tekniikkaa, jota treenasin Hopeaberkkiksellä, eli tein valkoiset merkit massasta. Silkkimassa on kekkulaa eikä halua häivyttyä ilman tappelemista ja vedellä läträämistä, mutta paljon auttaa sekin kun tekee kiinnitettävästä täplästä ihan pirun ohkaisen ja länttää sitten paikalleen kuin tarran konsanaan. Yritin vielä hienosäätää vatsakuvion rajoja kostealla muovailutikulla. Yläkropassa se toimi, alavatsassa taas ei oikeastaan.
 |
| Laadukas kuva. Not. |
Mimmi on myös ensimmäinen laatuaan, mitä tulee kahdesta väristä koostettuihin raajapalamuotoiluihin. Koen tarpeelliseksi opetella tämän tekniikan, koska sille voi olla tarvetta jatkossa. Tietenkin. Ja se tekniikka on tämä: Otan valkoista massaa ja mallailen siitä sen kokoisen ja mallisen mitä tarvitsisin yksiväriseen pohkeeseen tai kyynärvarteen. Määritän valkoisen ja värillisen massan välisen suhteen, leikkaan valkoisesta puikulasta palan pois ja korvaan tämän palan toisella värillä. Valkoisesta leikattu pala (massapallo) toimii mittana, kun katsotaan värillisen massan määrää. Muotoilen valkoisen palan puikulaksi, litistän värillisen ja länttään sen "hatuksi" tuohon puikulaan, minkä jälkeen pyörittelen nämä saumattomaksi puikulaksi eli siksi pohkeeksi tai kyynärvarreksi. Litistän kevyesti ja laitan nukelle.
 |
| Tuosta näkee miten massapala on ollut ensin litistetty puikula ja sitten taitettu kasaan. |
 |
| Kyynärvarsi. |
Niin ja sitten oli se viides... Hiiripoika. Minun on tarvinnut tehdä uroshiiriä laumaani, ja onhan se kätevä tapa hyödyntää rankoja jotka olisivat turhan lyhyitä miesrotille (nukeissani on joitakin ukkoja, jotka olisivat 1:1 -koossa 150-165 cm pitkiä, eli siis lyhyitä) ja joista ei aina haluaisi tehdä pelkkiä naaraitakaan. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla sellaista epärealistista massasekoitusväritystä, joka voi näyttää vähän marmoroinnilta (tms.). Oranssia massaa on paljon, ja sekoitin myös tummanpunaista (Omaria varten), ja näiden yhdistäminen tuli mieleen. En sekoittanut loppuun asti, jolloin marmorointi näkyy. Yllättävän tehokkaasti se yrittää kuulkaa sekoittua loppuun asti muotoiluvaiheessa!
Hiiripoika sai ruskean ihon, jotta saisin vaihtelua käyttämiini nahkoihin - nukkeja vartenhan noita tuli ostettua yhteen aikaan.
Muotoilusta sellaista, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun kuvasin nukennaamaa kesken muovaamisen. Kosteuspyyhkeet on keksitty, ja voin pyyhkiä niihin sormiani ennen kuin kosken kameraan. Kyllä, sillä on väliä miltä sormet tuntuvat...
 |
| Silmäkuopat alustettu. |
 |
| Silmähelmet tungettuna pallopäätyökalulla syvennettyihin kuoppiin. |
Korvista tuli valtavat ja, no, tosi rumat. En tajua miksei korvien tekemisessä ole rutiinia - sellaisen pitäisi kehittyä omia aikojaan kun tekee jotain tietyn kaavan mukaan, mutta en tiedä vieläkään miten nukkien korvat saa kiinnitettyä älykkäästi. Koska hiiripojan kuuloelimistä tuli myöskin selkeästi erisuuruiset, otin asiakseni saksia isommasta (ja rumemmasta) korvasta vähän reunaa pois siten että se esittäisi vanhaa vauriota.
Jostain syystä tuo hiiri myös massaantui yhdeltä istumalta, eli en kuivattanut massoja välissä. Pieni ranka ja sen suoma vakaus saattoivat selittää asiaa, kuin myös se miten nahistumaisillaan massat jo olivat kun niitä työstin.
Seuraavaksi olisi siis vuorossa se häntien ja tassujen liimaus, sekä sen jälkeen tarvittavat maalailut (kattaa tällä kertaa vain naamoja muilla paitsi Mimmillä!) ja lopulta Askon ja Omarin harjojen (en halua sanoa niitä hiuksiksi) kiinnitys (millä...? Hyväksi havaittu liima on loppu!).
- 1/6/19 tein sen mitä pitikin eli maalasin, laitoin tassut ja hännät ja vielä silmät ja harjat. Tässä sitä taas keksi, miksi on parempi tehdä nukkeja pari kolme kerrallaan eikä viisi... Työmäärä on suuri.
Opin myös, että keskentekoisia kannattaa kuvata ryhmissä, koska minua ei yksinkertaisesti voi vähempää kiinnostaa muokata "studiokuvia" tyypeistä jotka ovat vaiheessa.
 |
| Koko kööri. |
 |
| Pituusjärjestys... |
 |
| Omar ja Asko rupesivat riitelemään jo ennen aikojaan (merkki siitä että nämä ovat tunteneet toisensa kauan). |
Maalausvaihe oli sinänsä helppo, kun väriä tarvitsi laittaa nukeille lähinä päähän ja Mimmille myös selkälinjaan. Se olikin ensimmäinen siveltimen alle päätynyt, koska arvasin sen tikkauksen vievän aikaa. Sekoitin tätä ja Askon mustia silmänalusia varten kaksi maalilillinkiä (mustaa ja tummanruskeaa), jotka olivat käytännössä värillistä vettä. Näin minun ei tarvitse uittaa sivellintä kipossa eikä törsätä aikaa liian paksun maalin ohentamiseen itse maalaamisen ohessa, ja homma etenee nopeammin.
 |
| Musta maalilillinki ja nollanollanolla... -koon sivellin. |
 |
| Mimmin selkävillat. |
Mimmin kuivatellessa selkäänsä sai Askokin mustaa maalilirua pintaansa, tein sille nimittäin "sivukaljut" päähän. Ja on ensimmäinen laatuaan minkä olen ikinä tehnyt, ainakin nukkemuodossa. Hahmottelin sivukaljujen (siilien) rajat lyijytäytekynällä, jotten sutisi pieleen.
 |
| Lyijäri ei tietenkään näy, muttatästä lähdettiin. |
 |
| Siili maalattuna. Sai sitä muutamisen kerrosta laittaa. |
 |
| Tästä näkee mm. sen miten epäsymmetrisiä lärvejä teen nukeilleni... |
Jatkoin Mimmin selkäkarvat loppuun (tikkausta on selän lisäksi myös pakaroissa ja takaraivossa sekä päälaella).
Sen jälkeen siirryin tekemään huolettomampaa pakko-osuutta eli kaikkien suita ja silmänympäryksiä (Askolle tuli tummanruskeat kajalit tms). Ohensin väriä aika paljon, mutta tekeminen tuppaa tässä kohtaa olemaan aika rentoa ja joskus hutaistua. Perustelen husimista sillä, ettei näiden muotoilukaan ole mitään karva kerrallaan -tyyliä... Se on vähän ristiriidassa sen kanssa että teen toisinaan noita karva kerrallaan -maalaamisia, kuten Mimmin kohdalla todettiin.
 |
| Suumaalit (valkoista, punaista, vaaleanpunaista...). |
 |
| Mimmin silmänympärysmaalit. Taisin sekoittaa väriin vähän ruskeaa, että natsaisi paremmin nenään ja korviin. |
 |
| Suu. (Kyllä, ihan varmasti kukaan ei tajua pelkästä kuvasta, että tuossa on suu.) |
 |
| Asko... Zombi. |
Maalasin perustyypeille myös silmävalkuaiset, koska ne ovat kamalinta maalattavaa ikinä - niin kauan kun silmähelmet ovat mustia... Heitin väliin punertavia ja myös ohentamattomia kerroksia, ja sitten taas valkoista sekä ohennettuna että sellaisenaan. Sivellin oli tuota oikeaa nollakokoa isompi, mikä ehkä helpotti ja nopeutti hommaa. Ainakin keksin tuolle rakennevikaiselle maalausvälineelle (sen holkki on outo, karvat eivät lähde suoraan keskeltä) kutsumusammatin.
 |
| Omarin suuta ei ehkä olisi tarvinnut maalata, mutta teinpähän kun kerta oli aineksetkin valmiina. |
Sitten lakkasin kaikki maalipinnat (Vallejolla). Silmät tulisivat vasta tassujen ja häntien jälkeen.
Koska työstettäviä nukkeja oli tällä kertaa niin monta, piti minun leikata kokonaan uusi pala vuodasta että saan näille käpälät ja nuo selkäranganjatkeet (hännät...). Mitään varsinaisesti maininnanarvoista ei tapahtunut, mutta tekeminen vähän tökki. Ja se tökkii nykyään aina jollain tapaa.
 |
| Hopeaberkkiksen varvashuolto. |
 |
| Tönkköä porukkaa. |
Hiiripojalle muistin leikellä erikseen ruskeat nahkaosat.
Kuitenkin sen haluan mainita, että olen keksinyt repiä itselleni jostakin sensorttisen symmetriapakkomielteen, että meinasi alkaa ketuttaa ja stressata vain se kun en todennäköisesti osaa trimmailla nukkien käpäliä symmetrisesti. Tai siis, koska leikkelen ne silmämääräisesti, on riski että toinen tassu on lyhyempi tai pitempi kuin parinsa, tai sitten kiinnitän ne siten että toinen lähtee ylempää ranteesta kuin toinen. Tiedän, että jalkojen pituuserot ovat ns. normaaleja, mutta käsistä en ole niin varma; voi se päteä niihinkin. Mutta mieluummin annan nuken pitää epäsymmetriset jalat kuin erimittaiset kädet. Enkä halua kaikista nukeistani mitään rakennekukkasia, sellaisia tulee tehtyä ihan tarkoituksellakin.
Kontaktiliimaa meni aika paljon... Onneksi sitä saa kaupasta lisää. Uhuakin pitäisi ostaa.
Ja tuon jälkeen vuorossa olivat silmät. Askon silmät ovat herkulliset tummanruskeat, joten järjestin palettiin sen ja lisäksi latteampaa tummanruskeaa sekä mustaa. Perustyyppien silmät ovat kauheita maalata, joten tein ne ensiksi, näistäkin Askon vuoro oli ennen Omaria. Luonnostelin iiriksen rajat lyijytäytekynällä, molemmille, jotta näen mihin siveltimellä sohin.
 |
| Silmämaalit suoraan tuubista... |
 |
| ...ja sekoittelun jälkeen. Seuraavaksi pystyi maalaamaan. |
 |
| Ensimmäinen tai pari kerrosta ruskeaa. |
 |
| Nahkarimpulat valmiiksi maalattuine silminensä. |
Koska viidestä kolmelle oli tiedossa tummat silmät, hyödynsin helmien mustaa pintamaalia. Sekoitin kahta eri tummansinisen sävyä mustaan ja valkoiseen, jotta voin sävyttää kaikille näille "turkillisille" sellaiset kylmäsävyiset nappisilmät - hiiripojalle keksin ne vain siksi, kun pidin sen ilmeestä jo sellaisenaan, enkä halunnut sitä söpöyttä veks.
Halusin tehdä näillekin kohdistuvat katseet, osin koska se myös selittäisi miksi pupillit osoittavat eteen. Hopeaberkkikselle tuli vaaleanpunaista silmävalkuaiseksi, ja maalasin sen vasta kun silmä muutoin oli tehty - hiirelle sen sijaan kokeilin toista tapaa, eli vedin sille masentavansiniset räpäleet silmän takaosaan sillä ajatuksella, että ne tulevat osin peittymään alle sitten kun laitan iirikset. Syy kokeilla tätä oli vain se, kun se on tekniikkana tuttu hevosmallien puolelta, ja koska aiemmat iiriksen "päälle" tehdyt silmävalkuaiset eivät oikein ole toimineet nukeillani.
Hiiripojan silmissä näkyy täten jopa koomisen paljon vaaleaa, mutta samalla sen katseen suunnan voi nähdä muutenkin kuin takaa tai sivusta katsoen. Iiriksistä tuli hyvin tummat, siten että pupillin saa kunnolla esiin vasta kun kuvaa salamalla, ja silloinkaan ne eivät erotu niin selkeästi kuin Mimmillä ja Hopeaberkkiksellä.
 |
| Silmävalkuainen tehty. |
 |
| Ja iiris ynnä pupillikin tehty. Toimi ihan hyvin. |
Tein vielä vähän värisekoituksia, minkä myötä Asko ja Omar saivat kulmakarvat. Tai no, sekoitus oli tarpeen vain Omarille, onhan se blondi. Käytin pääaineksena keltaista, johon sotkin sitä liruruskeaa ja vähän vaaleanpunaista, jolloin sävystä tuli luonnollisempi. Kaakaompaa sävyä käytin varjostamiseen.
 |
| Alaoikealla ovat Omarin kulmakarvat. |
Tässä kohtaa oltiin jo liki valmiita, silmien ja suiden lakkaus vaan puuttuisi. Se on kuitenkin naurettavan helppo juttu tehdä, joten halusin tapella Askon ja Omarin tukat juuriinsa ennen sitä. Ärsytti, kun mustaa viskoosikarvaa oli vaikka kuinka, mutta se vaikutti jotenkin huopuneelta... Ihan käypää kamaa vissiin, mutten halua Askolle rastoja tai mitään villatumppua päähän - halusin sille nääs irokeesin.
Liima on aina ongelma, tai siis sen liian nopea kuivuminen ja viskoosikarvan liimaantuminen kaikkialle mihin ei pitäisi. Liimatilanne oli muutenkin huono, mutta löysin jonkun tiran (Bison) vielä käytettäväksi. Siitä riittikin juuri ja juuri sen verran, että ehdin kiinnittää karvat huolimatta kauheasta aineshukasta (liimojen huono puoli: varsinkin nämä kamalan käryiset pikaliimat tursuavat törpyistään hallitsemattomasti ja kuivuvat ihan liian äkkiä, jolloin liimaa menee hukkaan enemmän kuin käyttöön). Taas kerran tein tupsut ennen kiinnitystä.
 |
| Muovihiuksia. Tuo liima on kamalaa ja seitittää, mutta en mahda asialle mitään. (En osta tuota enää ikinä ainakaan nukkeja varten.) |
Kuitenkin, ennen hiusten liimausta kokeilin tehdä Askolle parran. Siitä tuli lyhyt, ja se kiinnittyi pieleen, mutta ainakin se on.
Askon parran jälkeen kiinnitin Omarille irokeesin, koska mikäs muukaan silläkään enää voisi olla? Melko helppo tukka tämä oli tehdä, senkun leikkelee lyhyitä tupsuja joiden ei tarvitse näyttää suortuvilta. Koska tupsujen dippailu liimaan ei tule enää kuuloonkaan, kikkailin tehdä siten, että länttään rautalangalla liimaa siihen korvienväliin tekemääni harjarailoon, johon sitten painoin tupsun kerrallaan. Pidin niitä paikallaan hetken ennen seuraavan kiinnitystä. Vaikka liima kerkesi nahistua liian aikaisin, pystyi siihen silti vielä kiinnittämään tupsuja, mikä on erittäin jees.
Seuraavaksi the Asko kuitenkin sai viimein luopua Dracula -lookistaan, ja "sivusiilien" keskelle kasaantui irokeesi. (No yllättäen.) Rupesi näyttämään aikuiselta hevarilta, siinä kun se vanha versio muistuttaa jotain lastenanimaatiohahmoa. Saatan kesyttää tuota keesiä jossain välissä, mutta anti hetken olla miten onkin.
Tuon jälkeen lakkasin kaikkien silmät ja suut (ja sieraimet) Marabun valmistamalla kiiltävällä liimalakalla.
1/6/19 valmistuivat Jyri (Hopeaberkkis), Asko (uusintaversio), Omar (uusintaversio), Mimmi ja... Osuma (Hiiripoika).
 |
| Asetuksena Picture Controlista "Värikäs". Tässä varsinkin Osuma näyttää lähemmäs siltä mikä on oikeasti! Se on siis kirkkaanoranssi. |
Miksi Hopeaberkkiksestä tuli Jyri? Koska aloitin sen sellaisena päivänä, jona meinasi ukkostaa. Ei lopultakaan ukkostanut, mutta keksinpähän nimen nukelle. Keksin tästä myös Mimmille veljen. Nukenteko on välillä yhtä arpomista, ja pitkät jalat ja kädet aiheuttavat sen, että Jyrikin on pirun pitkä - ainakin siis verrattuna siihen mitä olen viimeaikoina kasannut, eihän tämäkään olisi 1:1 -skaalassa kuin 186 cm. Muodostaa mukavan kontrastin Mimmiin verratessa, sillä kun on vastaavasti todella lyhyet raajat.
 |
| Mustikkasilmät. Näistä tuli vahingossa tuollaiset, mutta tykkään väristä; mustikat ovat hyviä. |
 |
| Kuten näkyy, tein Jyrille myös S:n muotoisen tähden otsaan. |
Älysin vasta kaiken tultua valmiiksi, että tein Askolle kaksi silmää, vaikka sen pitäisi olla puoliksi sokea; oikea silmä olisi vain kuoppa. No, onneksi tekosilmiä (silmäproteeseja) esiintyy oikeassa elämässä, joten minun ei tarvinne kaivaa sitä vaivalla maalattua silmää nuken päästä. Voisin kuitenkin yrittää keksiä siihen jotain lisuketta, josta näkisi, ettei silmä esitä orgaanista silmää. Toimintakykyisiä oikean näköisiä silmiähän ei tietääkseni ole vielä kyetty tekemään keinotekoisesti, ja olisi aika outoa saada sellainen jos sen vaurioituneen silmän kohdalla on jo pitkään ollut arpi? Oikeastihan Askolla pitäisi olla molemmat silmät, ja keksin tuon puolisokeusjutun vain siksi kun se oikea silmä ei alunperin pysynyt paikallaan (Askon ja Omarin vanhoilla versioilla on irtosilmät!). Tästä kuitenkin tuli sen kokoinen 'juonikuvio', etten enää viitsisi keksiä ettei Asko koskaan olisi yksisilmäinen ollutkaan. Mutta, leikitään toistaiseksi sen saaneen lasisilmän, ehkä myöhemmin kikkailen siihen jotain epäaitouteen viittaavaa. Kyynelkanava varmaan on kokoajan ollut ehjä, muuten silmänympärys ei voisi olla olevinaan kostea (olen nähnyt kuvia rotista, jotka ovat syntyneet silmättöminä, mutta kyynelkanavat ovat tuottaneet porfyriiniä eli vuotaneet - se on aika hurjan näköistä; toki Askon silmät eivät eritä punaa, kun on turkiton), tai sitten silmää kostutetaan erikseen keinotekoisesti. Molemmat silmät 'katsovat eteenpäin', koska se tuntuu nykyisin järkevimmältä vaihtoehdolta (ja Wikipedian mukaan tekosilmää voi liikutella kuin oikeaakin silmää, ainakin tietynlaisen operoinnin tuloksena). Eli näyttäisi siltä, notta Asko saa pitää vahingossa tekeytyneen oikean silmänsä. Niinollen vanhalla versiolla näkyvää silmälappuakaan ei tarvita enää, se ei edes ollut kovin käyttökelpoinen.
 |
| Se niinsanottu tekosilmä. |
Mutta noin muuten, sanoisin Askon uusintaversion olevan ihan jees. Se osaa ratsastaa ja seistä - juuri ne asiat joiden takia ylipäänsä halusin uusia tämän ja Omarin. Pituutta on vähän enemmän Omarin uusintaan verrattuna, ja kustominuken vaatteet istuvat aika reiluhkosti. Irokeesi meinasi ensin näyttää pöljältä ollessaan pystyssä, mikä teki siitä keskeneräisen näköisen, joten räpelsin sen jotekin naamanmyötäiseksi. Noin se on paljon parempi kuvatakin.
Omar sitten... No, siitä tuli ihan jees, mitä nyt tuo naama on aivan erilainen kuin vanhalla versiolla, jonka ilme on viattomampi. Tämä uusi Omar on äkäinen ja näyttää vanhemmalta kuin edes on hahmona. Vissiin liian pienet iirikset silmissä sitten. Mutta, jälleen kerran, tämäkin osaa seistä ja olla eri asennoissa! Löylyttää vanhan itsensä mennen tullen. Vaatteet nyt ovat toki liian reilut (eikä Bansku olisi halunnut niistä luopua)...
Mimmi sitten. My dream rat is here, haah. En tiedä miten nappiin tuo meni värin ja rakenteen puolesta, mutta se on riittävän samanlainen kuin unessa nähty Mimmi. Olomuoto vain on tietysti eri (unessa se oli lemmikkini, nyt se on ratsastajanukke ja esittää 1:9 -skaalassa ihmisen kokoista). Ilme on ihan hyvä. Raajoista tuli nysät, mutta joillakin vain on sellaiset ja se on ihan luonnollista. Mimmi sai tosiaan veljen Jyristä, joka on pitkä hevosille jotka ovat Mimmille sopivia.
Jossain kohtaa valmistumisensa jälkeen Mimmi rupesi muokkaamaan luonnettaan. Se on suurimman osan ajastaan pehmeä, mutta omaa silti jotain terävyyttä ja vahvamielisyyttä. Syy tähän on se kun sen naama rupesi muistuttamaan Lauha -kissaani, ilmeet ovat aika samantapaiset. Lauha on joskus sylikissa, mutta kertoo mielipiteensä suoraan ja rankasti jos ihminen tekee sen mielestä jotain väärin.
 |
| Kissailme näkyy tästä kulmasta hyvin, ainakin kun noteeraa pupillit. |
Viimeisenä villahousuna on hiiripoika, joka on kummajainen. Nimilistasta voisi valikoitua tälle sellainen kuin Osuma, lähinä koska O on oranssi kirjain... Ja oranssi on tämä hiirikin. Muutoin nimen sopivuus on vähän niin ja näin, mutta kiva juttu olisi se miten vaivatta tämä hiiri tekeytyi. Muunmuassa massat laitoin yhdellä kertaa eikä mitään mainittavampia ongelmia ollut. Nyt sitten katsotaan, millainen luonne ja elämä Osumalle kehittyy.
Kaikki viisi ovat jo koeratsastaneet ja tehneet selväksi olevansa ihan jees -tasoisia. Hiiripoika nyt on vähän random, luonnottoman näköinen, mutta vielä luonnottomampia ovat kyllä Cerys ja Sokeripala...
- 24/6/19 Pyörittelin päässäni ideoita kissanukeista. Jossakin vaiheessa pitää tehdä musta kollikissa oranssinkellertävillä silmillä, joissa olisi isot pupillit. Hahmokaartini voisi tarvita tuollaista kissaa jo muutenkin, niin miksi en tekisi siitä nukkea?
Myös tabbyjä pitää tehdä, niitä normaaleja perusruskeatiikereitä siis. Mätsääviä piipunrassejakin on, siksi. Ja eläviä malleja referenssiksi. Ihankuin jo perus tabby ei olisi tarpeeksi vaikea, niin pitää sellainen kilpparitabbykin askarrella jonain päivänä, kerta Lauha on sellainen.
Nyt on myös vain ajan kysymys, koska aloitan uusimman nukke-erän muotoilun. Minunhan kuuluisi kyhätä näitä jatkuvalla syötöllä, että rutiini säilyisi, mutta on se vähän vaikeaa.
- 22/8/19 Kesä on kärsitty ja päätin nyt sitten aloittaa loppuvuoden ekat nuket. Räpläsin rankoja ja totesin, että niitä pitää tehdä lisää. Lisäksi en kokenut houkuttelevaksi ajatusta ruveta heti työstämään noita vähän haastavampia, ennalta suunniteltuja heeboja (Kipon ja Oharin äiti sekä Murkun jälkeläiset Marmau ja Idealist), osittain koska inhoan harjojen liimausta... Ei se toki enää muotoiluvaiheen jälkeen mitenkään iso juttu olisi, pakkotoimi vaan, mutta se on sotkuista ja kiireistä ja vaikka mitä.
No, asiaan. Valikoin pienestä rykelmästä kolme rankaa, yhden pätkän ja kaksi pitkän näköistä. Näistä pätkä on se "special needs doll", josta tulisi arviolta ainakin 160 -senttistä esittävä (no ei oikeasti edes tullut), ja noista pitemmistä tulisi 180 -senttistä esittäviä. Kerkesin siinä päättää, että näistä siis tulee yksi nainen ja kaksi miestä.
Käytin pitkän aikaa vain massojen tutkimiseen, koska päätin käyttää nyt vain niitä jotka olivat jo avattuja, ihan vain siksi etteivät ne ehtisi mennä käppyröiksi ja siten käyttökelvottomiksi ennen aikojaan. No, väriskaala oli tosi huono, ei yhtään luonnollista väriä vaan pelkkiä karkkeja lähinnä. Oli siinä myös Mimmiltä jäänyt vajaa purkillinen harmaata, mikä pääsikin myöhemmin käyttöön. Ongelmaksi muodostui pitkälti se kun mistään yhdistelmästä ei tahtonut sekoittua mitään järkevää - vai luuleeko joku, että purppurasta ja vihreästä saa mössättyä realistiselle nisäkkäälle sopivan värin? No kyllä saa, kunhan siihen sotkee sekaan vaikka oranssia...
Myös laji vaikutti, enkä alkuun osannut millään keksiä kenestä tulee mitäkin. Pätkätädistä tuli lopulta kissa, kerta näin siinä tilaisuuden tehdä ensimmäisen naaraskissan nukkelaumaani (kollejahan on jo kolme). Se ei nääs ollut liian pitkä, ja olisi ollut liian lyhyt mieheksi, ja hiiri- ja rottatätejä on jo tehty.
Pitkikset sitten... No, molemmista on tulossa rottia.
To-be -kissa taisi olla ensimmäinen, jolle sekoitin värin. Alunalkaen olin jo varma, että teen siitä valkomustan, mutta kappas, en löytänyt yhtään avaamatonta valkoista silkkispurkkia! Kekkana. Pitää ostaa. No, lopulta ainoaksi mahdollisuudeksi jäi vain tehdä siitä tabby. Kyyläsin piipunrassisatsia ja löysin sieltä kivoja ruskearaitarasseja. Sekoitin massan, joka vastaa ruskea-hiekka -raidallisen rassin vaaleampaa väriä. Aineksina taisivat olla flesh pink (perusvärinä, eli tätä oli eniten), musta, harmaa, pinkki ja keltainen. Sekoitin pinkistä ja keltaisesta oranssin, jonka sotkin mukaan massaan sitten kun olin tehnyt tuosta fleshistä harmahtavaa. Järjestys oli siis tämä: sekoitan vajaaseen purkilliseen flesh pinkkiä pari nokaretta harmaata ja mustaa (kumpi hyvänsä käy), ja liitän pinkistä ja keltaisesta tekemäni sekoituksen (oranssin) tähän. Lopputulos on lämmin kuranharmaa, joka ei ole liian selkeä harmaa eikä liian vaalea taikka tumma; se siis natsaa riittävästi tuohon piipunrassiin jonka valkkasin kissalle tassuiksi ja hännäksi.
Värien kanssa tosiaan ongelmoin ja yritin keksiä, saako mitään älykästä sekoitettua helmimassaväreistä punainen, musta, valkoinen, hopea ja vihreä. No ei! Lyhyesti ilmaistuna loppulukema oli se, että sotkin musta-punainen-hopea -yhdistelmästä jotain suklaanruskean näköistä - pienen erän. Keksin nääs, että koska valkoista helmistä on niin paljon, niin teen nuken pääasiassa siitä ja lisään sille muuta väriä tuosta tummasta sekoituksesta, koska valkokirjavat otukset ovat joka tapauksessa asia jotai yritän tehdä.
Toisen ukon kanssa tappelin kauan, kun sopivia värejä ei vain keksiintynyt, enkä halunnut tehdä kenestäkään harmaata tai harmaavalkoista. Sössin pari sekoitusta, kunnes sain tarpeekseni ja päätin antaa periksi "en avaa mitään uutta purkkia" -säännölleni. Olin jossain kohtaa ostanut parikin putelia oranssia silkkimassaa, joten otin sen sitten. Olen noita oranssisakin kyllä ennalta listannut tehtäviksi, joten tässä on tulossa yksi.
Tein ihan kauhean määrän ns. näytepaloja väreistä. Ne ovat tuollaisia palasia, joihin liitän nokareet niistä väreistä joista ne on koostettu. Näitä on kertynyt jo jonkinlainen armeija yhdelle hyllylle...
Jo ennen mitään massojen sekoitteluita sun muita, kun istuin koneella päättämässä tästä nukentekorupeamasta, päässäni vilisi ihan järjetön määrä ideoita. Osa niistä koski peukkureita, osa mahdollisuuksia (joita ei paljoakaan ollut) ja osa oli ihan randomeita ideoita jotka haluan joskus tehdä. Kissoistakin muunmuassa sitä, että haluan tehdä joskus paitsi nuo aiemmin mainitut (valkokuonoinen musta naaras ja hömelö musta kolli), niin myös se valkomusta (joka jäi nyt pois vain siksi kun ei ole tarpeeksi valkoista massaa, bläh) ja myös kilpparitabby joutavat tulla mallinnetuksi jonain päivänä. Jälkimmäinen kävi oikeasti mielessä jo... Mutta saa nyt nähdä onko minulla mitään mistä tehdä sille tassut ja häntä. Toidennäköisesti ei. Haluan joskus tehdä myös valkoisen kollin, jolla olisi hännässä mustaa, mutten varmaan kykene siihenkään - sen sijaan olisi ihan mahdollista kyhätä valkoinen kissa mustalla päälaella (ja korvilla) ja mustalla hännällä, elikkä se olisi siis valkomusta!
Hetken siinä mietin myös, josko tekisin kirjaimellisesti punaisen kissan... Ei.
Rotista oranssin piti alunperin olla joku laimeampi tai harmaampi, mutta tosiaan, menetin hermot sen kanssa enkä jaksanut enää räpeltää miljoonatta sekoitusnäytepalaa. Ja nyt tuntuu, etten enää muista puoliakaan niistä hulluista iduista, joita päässäni pyöri aiemmin... Voisin siis selittää vaikka sellaista, että olen ruvennut tykkäämään ajatuksesta tehdä nukkeversioita joillekin peukkureille. Näitä olisivat mm. Punikki, Pupilli, Primo, Naulansija, ehkä Abe, Sammee ja joitakin muita. Niitä pitäisi ihan kunnolla listata jossain kohtaa.
Kissa on ns. pääprojektini (jollaisen tunnun valkkaavan aina kun teen yhden nukke-erän), joten käynnistin sen prosessin ensimmäisenä. No, kerkesin tehdä sille vain yläkropan, kunnes menin syömään ruisleipätä. Tarkoitus ei ollut tulla jatkamaan, mutta toisin kävi, ja lopulta räpelsin akalle myös pään, reidet/peffan ja olkavarret, elikkä kaiken minkä pitää olla tehtynä ennen seuraavaa massailurupeamaa. Tätä tehdessäni mietin, miksi mm. Kultis ja Osuma ovat voineet tuntua helpoilta tehdä? Tämä oli kaukana siitä. Mietin myös, että kaipa kissat ovat aina tuollaisia, päättävät itse milloin tekeytyvät ja millaisiksi; kissa on eläin jota on tosi vaikea hallita. Tällekin tuli ensiksi liikaa massaa reisiin, jolloin piti ottaa ainesta veks etteivät polvet sijoittuisi liian alas. Hirveän kivaa nahistuvan silkkimassan kanssa...
 |
| Näyttää savelta, muttei ole. |
Naamasta on tulossa ihan jännä, vaikka aloitin senkin kanssa siitä etten uskonut siitä tulevan edes etäisesti kissanlärvin näköistä. Tässä kohtaa pidin kyllä huolen, ettei pää ole liian tasapaksu ja pitkä; se oli lähinä pallo, josta eristin jotain kuonon tapaista, ja tämähän ikäänkuin toimi! Tosin rumahan se kuitenkin on, ei maha mittee. Eristin viiksityynyt "lapiotyökalulla", vai miksikä sitä kutsuisi; sillä saa tehtyä kaarevia painalluksia. Tein sillä myös suun muodot, ja jatkoin huulet ja viimeistelin ne pitkän pisaran mallisella työkalulla. Nenä tekeytyi kuten ennenkin, elikkä litistetty pallo josta litistetään kolme sivua, jolloin tuloksena on kolmio. (Sieraimia en tajunnut tehdä ajoissa, joten kiirehdin jälkijunassa tökkimään ne huovutusneulalla.) Kissansilmät ovat vaikea juttu muovata, mutta niistä on pakko tulla oikeanlaiset. Kerkesin jo kuvitella, että tämän päälakimassat riittäisivät luomiksi, mutta mitä vielä, piti siihen pistää ylimääräistä josta kaapia... Aivoni ja sormeni eivät vielä ole keksineet miten kissansilmä muotoillaan (tai edes piirretään), joten meni vähän hakuammunnaksi.
Korvista on helppo tehdä ylisuuret, joten nyt pelailin varman päälle ja otin hyvin pienet massapallot, joista tekisi korvat kissalle. Ne olivat liian pienet... Mutta jaa, on pienikorvaisia kissoja olemassa, joten tämä saisi olla yksi sellainen. Nyt ne eivät ainakaan levinneet sellaisiksi fennekkikorviksi kuin Valtilla on.
 |
| Silmistä tuli erisuuruiset. (Tässä ei myöskään näy nenäsieraimia. Tein ne vähän jälkijunassa jo nahistuvaan massaan, koska unohdin pistää ne muotoiluvaiheessa. Välineeksi kelpasi katkaistu huovutusneula.) |
 |
| Tästä näkee liian hyvin, että leukapala on lisätty vasta jäljessä. |
Sitten olivat vuorossa rottamiehet. Tein kummallekin vain ylätorsot, koska tällä kertaa ei riittänyt aika, tai siis ei ollut varaa jämähtää ateljeeseen koko yöksi... Ja jos jään jonnekin muotoilemaan ihan hulluna, niin ajantajuni katoaa ja istun siinä vielä joskus aamulla kun ei ole enää pimeää. Oranssissa tyypissä ei lie mitään mölistävää, mutta kiharakarvaiselle koostin muodot lähinä pienistä palasista kerrostamalla. Syynä siihen oli se kun halusin käyttää pois edellisestä purkista jääneen jo vähän kuivahtaneen massan, joka ei kuitenkaan ollut ihan toivotonta vielä. Revin sen palasiksi, joita litistelin ja länttäilin kerroksittain. Lopulta tein tyypille mahaa ja paikkailuja tuoreemmalla massalla, ja iskin selkään suirun sitä suklaanruskeaa jonka olin aiemmin sekoittanut.
 |
| Rexin selkä. |
- 22/8/19 iltapäivällä ja illalla on tullut jatkettua keskentekoisia hemmoja. Kaikki saivat massailunsa siihen pisteeseen, että seuraavaksi päästään maalaamaan. Kävin myös ostamassa silkkimassaa, pari purkkia valkoista ja yhden mustaa, jotta voin myöhemmin tekasta sen valkomustan tyttökissan ja hömelön mustan kollin.
Seuraavaksi vähän yksilö- ja kämmijuttuja.
Kissa eteni muuten ihan okeisti, mutta kyynärvarsia kyhätessäni huomasin sen käsivarsien olevan eripituiset. Mietin että mitä, eihän sen pitäisi olla mahdollista! No on se. Lopulta jäljitin viaksi sen, että ilmeisesti toisessa kainalossa oli ollut liikaa massaa sikäli, että olkavarsi tuli kiinnitettyä etäämmäs kuin toisessa käsvarressa, ja tämä sitten on johtanut symmetrian katoamiseen. Kuorin kainalosta massaa, ja löytyihän se hartiakierre sieltä. Revin myös olkavarren irti ja tein uusiksi. Tämä tuli siis operoitua siinä kohtaa kun laitoin kyynärvarsia, minkä kuuluisi olla massailufinaali alias "ei enää massailua" -vaihe.
 |
| Kissan kainalo kädenkorjausoperaation jälkeen. |
Raajojen symmetrian tsekkailu sisältää aina runsasta mittailua mittatikun avulla; minulla se on rautalanka"rullan" hylsy, joka sattuu olemaan neliskulmainen. Lisäsin siihen vähän osioita, jotta voin jatkossa olla tarkempi sen kanssa - ja näiden kanssa se kyllä tuli tarpeeseen.
 |
| Mittatikku. |
Ukoista ei ole muuta sanottavaa kuin naamat - tein ne vasta kun reidet olivat jo olemassa. Ajattelin, että ehkä naamojen kanssa on mukavempi tapella sitten kun nukeilla on jo kankut tehtynä.
 |
| Äijät. |
Kokeilin tehdä oranssiselle vähän surullisen ilmeen, vai sanoisiko sitä mieluummin höperöksi tai väsyneeksi... Mene ja tiedä. Kertoo itse syyn naamalleen sitten joskus. Nenästä tuli peräti suht symmetrinen! Ja tein kuonon ja huulien muodot jotakuinkin yhden työkalun "lapiopäällä". Sama systeemi toistui toisenkin ukon naamassa. Silmien paikat eivät natsaa vaikka mitä yritin, ja tällä on nyt sitten yksi epäsymmetrisimmistä naamoista hetkeen. Ägh.
 |
| En ymmärrä miksi tämä on mahdollista. |
 |
| Täydellinen nenä(kuva)! |
Kokeilin uutta korvatekniikkaa, joka menee siten, että teen tavalliseen tapaan pienen toisesta päästä litistetyn puikulan, mutta iskenkin sen sitten vasten muovailutikkua. Niin saan korviin kaarta, ja kyllä sekin toimi. Ehkä kehitän tästä vakiotekniikan nyt sitten.
Valkokirjavasta rexistä tuli dumbo. Meinasin ensin tehdä siitä perusstandardin, mutta tajusin sitten, että miksen tekisi taas dumboa? Läimin tälle pään täyteen väriläiskiä, koska maskedit ovat kivoja ja realistisen jäljen tavoitteleminen palkitsevaa. Ja se epäsymmetrisyys tekee sen, että nukkea kannattaa kuvata joka suunnasta, kerta se on eri näköinen eri puolilta.
Ja voi myös olla, että tuosta tulee jokin sukulainen Hupille. Mene ja tiedä sitten.
Nyt kaikki kolme nököttävät pöydällä odottamassa, että massat kuivuvat tarpeeksi ja pääsisin sitten maalaamaan.
- 23/8/19 Vuorokausi vaihtui, ja nuket on maalattu. Aloitin tietysti vaikeimmasta elikkä kissaleidistä. Sille tulisi tehdä suklaanruskeat raidat, joten kaivoin jo valmiiksi jokaiselle tarvittavat maalit laatikosta ja tein sekoituksia. (Kirjoitan ihan idiootisti taas...) Tosin tuolle kissalle ei onneksi tarvinnut maaleja sekoittaa.
 |
| Nämä riittivät kaikkeen. |
Laitoin siis palettiin plöräyksen ruskeaa akryylimaalia, ja lapioin siihen vettä palettiveitsellä. Näin siitä tulisi kontrolloitavampaa, eikä minun tarvitsisi tarkistaa joka välissä värin peittävyysastetta. (Tämänkin tekniikan olen selittänyt pari kertaa aiemmin, joten ei siitä sen tarkemmin enää.)
 |
| Suklaata selkään. |
 |
| Kuten näkyy, ruskeaa maalia (vas.) tuli liikaa, mutta olipahan mistä sekoitella sävyjä ja liruja (oik.). |
Koska tabbykuvio on vaikea muistaa ulkoa, kun ei mm piirtele kissoja saati tuota kuviointia kovin usein, otin Arsin tuohon pöydälle referenssiksi. Silti minusta tuntui, etten tajua mitä teen - ja samalla teki mieli lähinä lätkiä menemään sen maalin kanssa, mutta oli pakko harrastaa vähän itsekontrollia ja tehdä koko roska kunnolla. Niin kunnolla kuin sillä hetkellä kykeni.
 |
| Kisumisut. |
Siveltimiä taisi olla ainakin kolme: yksi pyöristetty lattasivellin (ei kovin iso) sekä kaksi kärkisivellintä (toinen hopeavartinen). Käytin paksumpaa kärkisivellintä naaman kuvioinnin tekemiseen ja hopeavartista sitten mm. nenään ja suuhun sekä silmän etukulmiin. Lattaa käytin siten, että dippasin sitä siihen ohennettuun ruskeaan ja töpöttelin horisontaalisesti tehdäkseni mm. kylkiraidat. Raitojen pohjana on pari kolme kerrosta hyvin ohutta maalia, jotta kissan yleissävy sopisi paremmin piipunrassiin.
 |
| Tuo vasemmanpuoleinen on mahtava. Tein sillä kissan kropparaidat. Oikeanpuoleinen taas, no, kelpaa muunmuassa naamajuoviin. |
Kun turkki oli tehty, maalasin leidille huulet, nenänpielet ja silmien etukulmat. Sivellin oli hopeavartinen nollakokoinen ja maali enimmäkseen ohennettua mustaa. Nenästä yritin tehdä tiilenpunaista, mutta se jäi aika haaleaksi.
 |
| Hopeavartisia ja yksi vähemmän hieno (takana). |
 |
| Ei tullut tiilenpunaista nenää. |
Tuon jälkeen olikin helpottavaa maalata poikien suut, ja rexille vähän silmäympärystäkin. Ei iso vaiva.
 |
| Typerä ilme. |
Nyt odotan noiden massojen (ja kissan maalien) kuivuvan kokonaan yön yli, jotta pääsen joskus myöhemmin lakkailemaan kissan Vallejolla.
- Illalla 23/8/19 tosiaan lakkasin kissan. Kokonaan. Jätin kainalot aikalailla koskematta, koska olen havainnut, että jos niissä on sekä maalia että lakkaa, voi olkavarren ja torson kosketus aiheuttaa päällysteiden yhteenliimaantumista ja siten väripinnan vaurioitumista. Tosin tämän kissan kanssa se ei olisi niin kauheaa, kun maali ei ole paksua ja massan ja maalin välillä ei ole suurta kontrastia.
Siveltimenä käytin jotain vanhaa lattasivellintä, josta olen silpunnut karvoja pois saadakseni siitä kapeamman. Minulla on nykyisin jotain superimpia siveltimiä maalaamiseen, joten käytän näitä vanhoja tai muutoin huonokuntoisempia (tai halppiksempia) lakkaamiseen. Lakkahan lähes poikkeuksetta tuhoaa siveltimiä, joten siihen ei kannata uhrata mitään suosikkeja. Pesu ei pelasta. (Tai no, ehkä jos vaihtaisin sen veden jokaisen käyttökerran jälkeen tai jos pesisin siveltimet saippualla... Mutten piru vieköön jaksa.)
 |
| Tämä sivellin voi vielä ihan hyvin. |
 |
| Lakattu kissa. Ei se oikeasti kiillä, mutta kamera kikkailee kaikenlaista varsinkin kun salamalla kuvaa. |
Tuon jälkeen piti kiinnittää hemmoille raajat ja hännät, joten tein nahkasuikaleita rotille. Kissa saisi piipunrassinsa näiden jälkeen. Nahkailusta ei sinänsä keksi mitään sanomista, mutta onnistuin jotenkin sotkemaan liiman kanssa, jolloin piti tehdä yksi käsipala kokonaan uudelleen. Otin myös vaihekuvia käden trimmauksesta, koska keksin uutta kikkaa siihen.
 |
| Kulmat pois... |
 |
| ...pyöristys... |
 |
| ...ja viimeistely. |
Tulin myös stressanneeksi, saanko käsistä yhtäläisen pituiset. Voi olla että sain tai en saanut, en enää tiedä ja menin hommassa sekaisin jo aloitettuani. Mittailin noita siis ihan viivaimen kanssa.
Kissa sai yhden piipunrassin per jalka, ja yksi rassi riitti molempiin käsiin. Seuraavaksi tajusin, miten valtavat tumput noista varpaista tuli - heh. Joillakin kissoilla on sellaiset... Mutta ei lyhytkarvaisella maatiaisella kuuluisi olla?
Oikeasti isoin stressivaihe tuli siinä kohtaa, kun vääntelin sormia koukkuun, jotta niillä voisi pidellä ohjia. Niistä on vaikea saada symmetriset. Lisäksi kissan kohdalla tuli ongelmaksi se, että piipunrassivuoraus tekee pinnoista epätasaisia, jolloin, jos nyrkki on tiivis, ei välttämättä saa mitään ohjaa uppoamaan syvälle käteen. Tämän takia taitoin kissan kädet paljon avarammiksi kuin yleensä, elikkä en käyttänyt taittamiseen pyöröpihtien päätä vaan lähemmäs keskiosaa tai tyveä.
Testailin tassujen toimivuutta paksulla narunpätkällä, joka on ainakin paksumpi kuin useimmat nahkaohjat, joita pienoismallihevosteni varusteissa on. Lopulta sain sellaisen tuloksen, minkä koen ihan toimivaksi, vaikka voisi se parempikin olla.
 |
| Paksu naru kelpaa hyvin nuken käsien toimintakyvyn testaamiseen. |
Sitten siirryin maalaamaan silmiä. Väripaletti oli sama mikä löytyi paletista (...suomen kieli), ja siveltimet olivat toki nollakokoisia.
Aloitin maalaamalla kissalle ohuen kerroksen imelää ihonväriä silmien pohjasävyksi. Tein vastaavat - eri väreillä - myös rotille; toiselle ruskeaa ja toiselle punaista.
 |
| Tuo silmän pohjaväri taitaa olla samaa kuin nenässä. |
 |
| Huono kuva, mutta kai sieltä jotain ruskeutta voi näkyä? |
 |
| Rex sai näkimiinsä punaiset pohjamaalit. |
Vetelin muutamia lisäkerroksia. Kissa sai nyt happamampaa sävytystä päälle. Rotille jatkoin ruskean ja punaisen linjalla. Varsinkin rexin silmiin tuli paljon punaisen sävyjä, ja meinasin jo hetken uumoilla että tekisin sen vasemmasta simmusta punaisen, siinä kun oikea saisi olla ruskeampi. Oranssi tyyppi sai tylsät suklaanruskeat silmät.
Kokeilin tehdä oranssiselle silmävalkuaista etukulmiin, jolloin sen katse suuntautuisi taaksepäin tai alas, eli toisin kuin millään aiemmalla nukellani. Se on vähän pöhkön näköinen, sellainen unelmoija, joten on ihan jees jos se ei näytä niin keskittyneeltä (ainakaan ratsastukseen tai muuhun todelliseen) kuin muut. Ja jo muotoilun vuoksi nuo silmät oikein huutavat, että pitää näkyä silmämunia.
 |
| Silmävalkuaisten ensimmäinen vaihe. |
Kun olin kerrostanut kissalle riittävästi happamankellertävän sävyä, lisäsin siihen päälle pari kerrosta liruksi ohennettua ruskeaa. Näin saisin silmiin varjostusta ja myös yksityiskohtia, joita kissansilmissä oikeastikin on. Tässä kohtaa taisin myös vedellä sille mustat "rajaukset", koska nekin ovat oikea asia.
Oranssinen sai silmiinsä kerroksittain mm. ruskeaa, ohennettua mustaa ja vaaleaa ihonväriä, mutta lopulta sen silmät olivat vain ruskeat. Parantelin etukulmien silmävalkuaisia, joiden vaaleanpunaisuus oli ensin jäänyt läpikuultavaksi. Tämä aiheutti sen että jouduin kerrostamaan myös lisää ruskeaa.
Rexin eriparisilmäisyys hälveni, kun kerrostin sille ruskeaa (ja sotkin vähän väliä punaista ja ruskeaa) enemmän ja enemmän. Nyt punaisuus jäi pelkäksi sävyksi.
 |
| Kyllä se aika punaiselta vielä näyttää. |
Lopuksi piti lisätä pupillit. Siveltimenä toimi nollakoon hopeavartinen, kuinkas muuten? Koska pupillien paikka ratkaisee aina, pitää niitä pohjustaa vaikka ohennetulla maalilirulla. Niin tein. Tämän perusteella ei tullut mitään sellaista, mitä olisi kauhealla kiireellä pitänyt lähteä enää uusimaan.
 |
| Pupillihahmotelmat. |
Rottien pupilleista ei ole mitään sanottavaa, niistä tuli yhtä pöljät kuin aina muutenkin, mutta tämä kissa... Tein sille aika kapeat pupillit, jolloin katseesta taisi tulla vähän terävä. Sopii. Se muistuttaa Lauhaa. Jossain kohtaa huomasin, että vasemman pupillin reunoilla näkyvät "luonnokset", ja pidin siitä. Otin siveltimeen vähän maalilirua ja reunustin sillä oikeankin pupillin, jolloin simmut olivat nyt yhtäläiset.
 |
| Lauha. |
Sitten annoin nukkien vähän kuivahtaa. Korjasin maalipaletin pois, järjestelin tavaroita. Kulutin aikaa. Otin lakkausvesikipon esille ja valikoin siveltimiä. Seuraavaksi päällystinkin ensin suut ja sitten silmät Marabun liimalakalla, joka kuivuu kiiltäväksi. Pari paksua kerrosta per silimä! Tuo lakka ilmeisesti tasoittuu itsestään sen jälkeen kun sen levittää, jolloin siveltimenjäljet häviävät ja silmä kuivuu tasaisehkoksi.
No, nyt ne olivat sitten valmistuneet. 23/8/2019 valmistuivat Niksi (rex), Tahvo (oranssinen) ja Helka (tabbytyttökissa)...
 |
| Ensimmäinen ryhmäkuva... Ja kissa näyttää siltä kuin kysyisi, miksi hän joutuu samaan kuvaan kahdet pässin rottaäijän kanssa? |
Niksi... Olen jo tottunut ajatukseen, että tämä olisi Hupille sukua. Katsoo myöhemmin miten. Nimen kekkasi kaveri, kun annoin kriteerit: pitää olla paljon iitä ja jotain suklaanväristä, kuten n -kirjainta. Nimien keksiminen on ihan hirveän vaikeaa nykyisin.
 |
| Kyllä se pystyy ratsastamaan, mutta on käytännössä hutera (ei taida näkyä kuvissa se). |
Oranssi tyyppi, Tahvo. Tämä on ensimmäinen, jolle olen tehnyt "taaksekatsovan" ilmeen. Pitkä jätkä, vähän pöhkö, rento häiskä. Katsotaan osaako se ratsastaa, ei ainakaan vaikuta kovin aggressiiviselta. Tällä on kaima peukkureissa.
 |
| Ihan selvä puskamaastorentoilija. |
Kissa, Helka, toinen tabbyni ja ensimmäinen maanläheinen sellainen. Rotu suomalainen maatiaiskissa. Ensimmäinen naaraspuolinen kisuli joka nukkeporukassani on, eikä toivottavasti jää vain randominaamaksi. Luonne aika terävä. Mietin myös, josko Helkasta tulisi Arsille vaimo... Voi olla!
 |
| Kuvauksellinen lärvi. |
 |
| Helkaa oli tietystikin helpointa ratsastuttaa, kun on vakaampi ranka. |
- Olen jo miettinyt, keitä seuraavaksi tekisi. Marmaun, Idealistin ja sen kolmannen (josta tulee Kipon ja Oharin äiti) valmistamista ei saa liikaa pitkittää, enköhän nekin tämän vuoden puolella tee. Lisää rankoja pitäisi saattaa langoituskuntoon ja sitä myötä massailuvalmiiksi.
Sitten kun saan tehtyä sen keltasilmäisen mustan kissan, niin voin verrata sitä Juoruun.
- 6/12/19 Mielenkiintoista. Lupasin itselleni, että teen ne ja ne nuket tämän vuoden puolella. Saapi nyt nähdä, koska saan raivattua työpisteelle tarpeeksi tilaa tähän, koska muotoiluja ennen joutuisin myös tekemään rankoja. Ygh. Tack ja ties mitkä ovat kuitenkin syöneet pöytätilaa sen verran, etten ole voinut tehdä kovcin monipuolisesti mitään.
- 8/12/19 Olen saanut viisi rankaa langoituskuntoon. Jos vielä nuo muutamat muut tekisi - se ei ole kovin vaikeaa enää nykyisin - niin voisi seuraavaksi siirtyä juuri siihen langoittamiseen kukkalangalla. Ja sitten olisikin matalahko kynnys lähteä muovaamaan! Aikomus olisi että tekisin pois joitakin kissaideoita, joita olen itselleni listannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.