Murkku II

Roomalainen numero ei oikeasti kuulu tämän nimeen, mutta se on siinä, koska haluan erottaa vedoksia toisistaan pelkän nimenkin perusteella.

Nimi: Herra Professori "Murkku" (vir. Painteen Maurunca)
Ikä/tehty: Keski-ikäinen. Muotoiltu lokakuussa 2017.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, standard. Harjallinen.
Väri: Champagne omilla lisukkeilla; kermanvaalea turkki, tummahko violetti iho, punaiset silmät, punaruskea harja.
Muuta: Muotoiltu 12/10/17 ja saatu valmiiksi 13/10/17, kakkosvedos. Murkku II astuu viralliseksi versioksi tästä päivästä alkaen. Se on se hän itse. Eroja on paljon, yksi erikoisimmista on väri; lisäksi anatomiapuoleen olen yrittänyt panostaa. Arvet tehtiin raapimalla massaa märällä neulalla (auts) ja ne maalattiin akryylein lopulliseen muotoonsa. Harja on massaa, silmissä ei ole näkyviä pupilleja. Harjaan käytin tekniikkaa, jonka keksin Murkun poikasia muovatessa: muotoilen ja kiinnitän yhtä pikkuista massamönttiä märällä neulankärjellä saadakseni karvatekstuuria. Sellaista karvoittamisen kuuluu olla!

Kuten jo vanhan version julkaisussa tuli selväksi, tämä peukkuri esittää personally tärkeää hahmoani, Herra Professoria. Murkku -nimellä ei ole mitään järkevää taustaa, sen ei alunalkaen kuulunut jäädä viralliseksi ollenkaan. Hahmo esiintyy oikeasti piirrettynä ja tekstimuodossa (hahmotiedot ja tarinat), mutta koska mie, olen tehnyt sille myös parit massaversiot - nyt on siis kaikkiaan neljä kappaletta sellaisia! Vielä kun nuken saisi...

Murkku on rottafurry, mutta hahmon historia perustuu pelkkään rottailuun, joten ei ole pahasta tehdä hänestä jalkapapuversioita. Itseasiassa, piirrän tätä kaikkein eniten juuri rottamuodossa, koska anatomiatajuni ei vielä riitä paljoakaan immeisvartalojuttuihin. Yhyy. No jaa, on se perunana paljon söpömpi kai.

Absurdius on mahdollista, mutta sen voi selittää hahmon ikä - loin tämän otuksen 2011 ja se saattoi olla alunalkaen pelkkä älyvapaa vitsi. Olin vähän penska silloin. Lisäksi olen aina ollut huono varsinaisesti päättämään, että hei nyt teen hahmon ja se on semmonen ja tämmönen. Parhaat kehittyvät aina omia aikojaan puolivahingossa, ja hienoimmat ideat, juonioikut ja tempaukset ovat satunnaisia sattumia. Nykyisin viitsin sanoa olevani jotain muuta kuin aloittelija, mitä hahmojen tekemiseen tulee; lajikaarti ei ole laaja, mutta se ei ole se pointti, vaan se, että kaikki hahmot saadaan toimiviksi yksilöiksi.

Murkku on hahmoistani ehdottomasti paras, monipuolisin ja itselleni tärkein, suoraan sanottuna rakkain. Hahmon luonne, kiinnostukset ja moni muu juttu tuntuu herkästi omalta, ikäänkuin se olisi saanut piirteitään minulta - ja niin onkin - mutta tämäkin on useasti ollut silkkaa sattumaa, jonka olen todennut jälkikäteen. 

Kamala taustaväri on pelkkää vaihtelua ainaiseen siniseen, jota yleensä käytän.

Luonteesta: Itsepäinen, melko rauhaisa, totisehko, suorasanainen, voimakkaasti introvertti. Työnarkomaani. Hahmoon kuuluu erityisherkkyys (jota on vaikea saada esille jostain peukkurista, koska nämä ovat simppeleitä, ja aika yksipuolisia, mitä ilmeisiin tulee) ja vahvat aistit. Tieteellinen (ei yllätä!), virallisimmassa muodossaan elää työlleen eikä oikeastaan kaipaa mitään muuta kuin hommia ja omaa aikaa.

Murkku ei koskaan naura eikä hymyile. Jos moista sattuu todistamaan, se voidaan määritellä joksikin muuksi, esimerkiksi irvistyksestä tulleeksi illuusioksi tai tiedostamattomaksi käytökseksi. (Rotatkin irvistelevät, kyllä, ja oikeasti nauravat, kyllä, mutta Murkun nauramattomuus on yksilöpiirre.)

Perusilme ja -olemus ovat yrmyily ja äkäisyys. Huumorintajua on kyllä, mutta sen havaitseminen saaattaa olla hankalaa jos ei ole harjaantunut (ts. tunne Murkkua hyvin). 

Muuta infoa: Peukkuri -Murkun päivityttyä sai mukaan eksyä myös sen perhettä, eli vaimo Sena ja adoptiolapsi Fedde. Kasa aikuisia lapsia on jo tehtynä, osa ennen isäänsä ja osa sen jälkeen. Tykkään nyt, kun minulla on ajantasainen massa-Murkku...

Hahmo on ammatiltaan lääkäri ja tiedemies, siksi koska meikäläistä kiinnostaa tiede niin paljon että saan siitä revityksi huumoria. Lisäksi Murkku oli maailmani (sen jossa hahmo hilluu koska kaikilla hahmoilla on oltava elinuniversumi) ainoa 'kunnon' lääkäri melko kauan; tosin yksi sen kollega on yhtä vanha kuin Murkku itse, muttei koskaan ehtinyt kehittyä yhtä tärkeäksi.

Murkun arpikokoelma on melko laaja, syy siihenkin löytyy tarinoistani (joita en valitettavasti luetuta kuin harvoilla luotetuilla) ja hahmon tarinallisesta historiasta (lapsuus, nuoruus, kokemushistoria).

Anatomisesti Murkku on iso, lihaksikas ja epätavallisen lyhytkarvainen. Erityistunnisteena toimivat melko alas kiinnittyneet ja leveätyviset "kissankorvat", jotka voisivat olla lähempänä dumboa kuin standardia - jos vain antaisin Murkun olla dumbo...

...oho, huomasin ettei massamiehellä ole tällä kertaa partaa! Jaa, parta on vitsi hänen piireissään ja on joskus ollut tyypillistä, notta Proffa ajaa sen pois. Älkääkä kysykö miten on mahdollista, ettei siitä näy edes väriraitaa, kerta partakarva on punaruskeaa (kuten harja, viikset ja kulmakarvat)... Joitakin asioita ei tarvitse voida selittää. Toisaalta, peukkuriversio on muutenkin todella yksinkertaistettu: sillä ei ole edes kellertäviä pupilleja, eikä anatomiasta oikein saa täsmälleen oikeaoppista (varsinkaan koska silkkimassan työstöaika saattaa olla rajallista, jos noin pieneen tekeleeseen haluaa kasan yksityiskohtia).

Vertailukuvia vanhan version kanssa. Huomatkaa kamala väriero, vanhan version ruma tukka ja härski ilme sekä anatomiaerot. Sen asentokin oli kelvoton, loppupeleissä. Uusi versio on hitusen kookkaampi ja tehty juurikin 'matalamuotoiseksi' siksi, että sopisi paremmin kokonaisuuteen, jos kuvaan vaikka stooreja tai mitä hyvänsä.

Sekalaisia kuvia lauman, lapsien ja kavereiden sun muiden seurassa. Olen aika tarkka kokoeroista; Murkku on iso ukko. Kaverilaumaa tehdessäni kuitenkin ylläröin vähäsen, kun totesin, että jaa MITEN PIENILTÄ Maski ja Mutti voivat edes näyttää... Ei se kokoero noin selkeä ole tietääkseni oikeasti ollut, ainakaan tarinoissa? Jaa, kivaa jos se tulee ilmi vasta näin seitsemän vuotta sen jälkeen kun olen nuo kaikki kolme jätkää hahmopenkkiini istuttanut. (Hahmopenkki... Kuulostaa liian sievältä, jos tietää millaista riehumista hahmokkeideni elämä on. Miten olisi sähkötuoli?)

Murkku ja hänen vaimonsa Sena.

Rakastavaiset. <3 (Haha.)

Penska on Fedde.

Fedde isin niskassa.

Murkku, Fedde ja Purraa.

Murkku ja "FeikkiMutti".

M-Jengin ydin: Maski, Murkku ja Mutikka.

Vielä kun nuken saisi... No ei enää tarvitse saada, kun se on! Todistetta:

Kaikki Murkut, joihin on käytetty silkkimassaa.

Lykkäsin tahallisesti tämän kirjoittamista - halusin nuo poikaset ensin julkaisukuntoon.

Tämä meni nyt vähän vahingossa joksikin hahmoesittelyksi, mikä ei ollut tarkoituksellista. Mutta, jotta jutut kävisivät järkeen, on minusta hyvä sanoa pari perusteellista sanaa siitä, mihin tällainen syvällisyys voi yksinkertaisessa ja ilmeettömässä pikkuaskarteluveistoksessa perustua. Se selittää asioita niille, jotka eivät esimerkiksi hahmojenteosta mitään ymmärrä.

(Päivitetty 31/3/18, yksi kuva lisätty ja tietoja ajantasaistettu...)

Syyllisyys

Nimi kuvaa sitä tunnetta mikä joissakin unissani voi olla läsnä. Moniulotteista.

Nimi: Univory Culpa "Syyllisyys"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Hermafrodiitti.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Luonnonvalkoinen rubiineilla silmillä. (Tai punaisilla silmillä tummanpunaisin pupillein.)
Muuta: Halusin Syöverille ja Syyllisyydelle järkevät asennot, suunnilleen sellaiset missä ne eräässä unessanikin olivat. Kun yhdellä jo oli nokka maassa, tein toiselle pystymmän asennon. Asento on ihan OK, mutta silmät sijoittuvat liian korkealle ja ovat siis liian lähellä toisiaan.

Vilkkaampi kuin Syöveri, muttei kai yhtään sen helpompi tulkattava.

Syöverin tekstissä on pitkä sepustus sen ja tämän taustasta; ne perustuvat korneihin uniini, joiden kornius tulee siitä, että ne ovat meikäläisen rotanhankintaunia. Ostan jostakin eläimiä aikomuksenani tietysti pitää niitä hyvin, mutta silti teen asiat pieleen ja eläimet kärsivät. Unissa on tyypillistä sekin että järkytyn itse suuresti siitä kun löydän häkeistä kuolleita rottia tai tajuan unohtaneeni antaa niille vettä (asia josta olen aika tarkka oikeasti, aina ennen kuin käyn nukkumaan tarkistan että kissoillamme on vettä). Usein ne kärsivät liikaa liian aikaisin, kun pelastan ne silloin kun mitään hyödyllistä ei voikaan enää tehdä... Sentään Univoryt ovat sieltä terveimmästä päästä, joskin seuranaan olleet kaksi hoodyä olivat traagisia tyyppejä.

Näistä kahdesta Univorystä Syyllisyys on kokoajan ollut etäisempi, ehkä koska se oli kokoajan Syöverin takana eikä täten näkynyt niin hyvin. Tajusin tässä sitten, että ehkä Syyllisyys on nimenä osuva juuri siksi, kun 'saatan kokea syyllisyyttä siitä kun en kerennyt kehittämään suhdetta tähän rottaan'. Olisi jotain niin loistavaa tutustua rottaan yksilönä unessa ja joutua sitten tekemään sille peukkuriversio.

Luonteiden kirjoittaminenkin näille on juuri siksi vaikeaa, kun sitä luonnetta ei ole kerennyt koskaan nähdä... No, jos joskus käy niin, että näen uudestaan unta näistä lumipalleroista, voisi tulla mahku tarkastella niitä vähän likemmin.

Mietin nyt vaan, että kenenhän elukoita nämä ovat? Nukeistani siis... Hupi eläinlääkärinä saattaisi olla osuva isäntä, osaisi kotoa käsin ylläpitää eläimiä joilla on vakavia vammoja joko fyysisesti tai psyykkisesti (kuten se Noksanin puuttuva raaja, jonka vanha hooded -uros puri irti).

Lutuskat... Oikeanpuoleinen on tietenkin Syöveri, paremmin onnistunut tyyppi.

Ja vaikka tuossa lukeekin, että Syöveri on paremmin onnistunut... Niin tunnearvo on molemmilla sama. Se on semmonen kiva fiilis. Ehkä minun pitää joskus hankkia kaksi luonnonvalkoista rexiä?

Syöveri

Nimi on jollakin asteella kuvaava, rotan design on peräisin aivojeni syövereistä.

Nimi: Univory Vertex "Syöveri"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Hermafrodiitti.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Luonnonvalkoinen rubiinisilmillä. En osaa määritellä mitään tarkkaa muunnosta tälle (enkä Syyllisyydelle).
Muuta: Teknisesti tämä on valkoista helmimassaa, johon sotkin sekaan keltaista vastaavaa. Ei tainnut tulla ihan niin tasaista kuin halusin, mutta menköön... Ihonvärin sekoittaminen ei ollut ihan simppeli homma, kun ei ole tällä hetkellä valkoista silkkimassaa ollenkaan ja silti piti sopivan vaalea nahka jostakin kehittää. Silmät olisivat olleet liian vaaleat ja aiovttomat ilman pupillia, joten maalasin niihin tummemmalla punaisella pupillit. Teknisesti Syöveri on laadukkaampi kuin Syyllisyys, tai ainakin asento on järkevämpi ja silmät sijoittuneet oikeaan kohtaan.

Luonne on rauhallinen, liikkumaton. Petollinen siten ettei ongelmia välttämättä huomaa ajoissa, koska rotta ei oireile mitään ulospäin.

Syöveri, Syyllisyyden ohella, perustuu uneen, jonka joskus näin. Pelastaakseni mielikuvia piirtelin ja kirjoittelin asioita ylös siinä määrin kuin muistin. Kuten kuvasta voi päätellä, unessa oli kaksi vaaleaa rexiä, kaksinaamainen punainen kissa (jonka aion myös tehdä/kustomoida jostakin joskus!), aggressiivinen agouti hooded uros ja violetti hooded dumbo poikanen (Noksan). Eläimet olivat rescuoituja, ilmeisesti jostakin epäeettisestä eläinkaupasta jossa eläinten hyvinvoinnista ei välitetty. Rotat olivat terraarioissa, ja osassa terroista oli alaikäisiä naaraita (ts. noin viisiviikkoisia) joilla oli jo pesueet alla. Muistan unesta selvimmin juuri sen eläinkaupan tunnelman, sekä sen kun olin tuonut rotat kotiin; järjestin Noksanille ja agoutille äijälle häkkiä, minkä seurauksena uros puri poikaselta jalan irti. Katsastin myös todella ison, sinisen kaappihäkin, jossa ei ollut juurikaan sisustusta vaikka sisällä olikin kaksi vaaleaa rexiä - Syöveri ja Syyllisyys.

Noiden kahden rexin sukupuoli jäi lopulta pimentoon, joten päätin vasta vähän aikaa sitten, että olkoon sitten hermafrodiitteja. Kiharoitahan ne olivat selkeästi, joten massavalinta oli helppo, ja onneksi myös väri.

Sen sinisen häkin aion joskus rakentaa, en saa päästäni mielikuvaa. Tiedän millainen se on - korkea ja kapeahko, ehkä nelikerroksinen, ovi on koko etuseinän pituinen ja samalla ainoa osa, josta näkee läpi. Häkki on niin korkea, ettei sitä voi nostaa tasollekaan vaan se on alhaalta ylös suunnilleen keskivertomiehen pituinen. Unessa minun piti kai nousta jonkun jakkaran päälle nähdäkseni ylätasolla lorvineet rotat.

Minulla on aina outo suhde ja fiilis, kun on kyse rotanhankintaunistani ja niihin liittyvistä peukkureista. Konkretisoin jotain, mitä olen nähnyt nukkuessani, mutten koskaan käytännössä. Tyypillisintä näille unille on valitettavasti se, että ostan jostakin rottia, tai "pelastan" niitä hoitaakseni ne terveeksi ja pitääkseni niitä hyvin. Seurauksena on jossakin välissä kuitenkin katastrofi, eli eläimillä ei todellakaan mene hyvin vaan ne saattavat jopa kuolla, häkit olla liian pieniä, unohdan niiden hoitamiset ja niin edelleen. Kai se on sitä, että pelkään tekeväni vakavia virheitä sitten, kun pystyn hankkimaan rottia oikeasti. Tämä on niin yleistä, että alkaa tuntumaan vähän pakolliselta se hankkiminen.

Kun en nyt minä voi olla se, joka ei osaa pitää elukoistaan huolta... Ei sitä tiedä ennen kuin on oma elämä, oma kämppä ja omat eläimet. Enkä voisi elää ilmankaan mitään elukkaa...

Tämän takia laitan aikaa siihen, kun suunnittelen näitä unirottia ja niiden nimiä. Niissä on jotain moniulotteisuutta ja syvällisyyttä, mitä jostakin rivisekamelskalaisesta tuskin löytyy.    

Syöveri kera Syyllisyyden.

Pitäähän se taas sanoa, se on kuvattava. Ja jotenkin jännästi tuntuu hyvältä tajuta että näillä molemmilla on nimikkopeukkurit nyt.