Tilastoja, lukumääriä

Okei, ei ihan tilastoja tai lukumääriä, vaan... määrien välisiä suhteita? Otantoja? Joka tapauksessa, sain tämän aiheen mieleeni kun pläräsin blogia ihan huvikseni, ja valikoin selattavaa väritagien perusteella. Agouti -tagilla löytyy vain pari rottaa. Ihanko oikeasti koko yli tuhatpäisessä peukkuriarmeijassa on vain kaksi villiväristä rotiskoa?!

Miettis.

Rosmo.

No ei sentään! Niitä on kaksi vain blogissa... Hah. Itse asiassa, blogittamattomissa on noita ihan tolkuttomasti, tai ainakin laumallisen verran. Ne löytynevät Stainygate'silta tai jaottelemattomista, ja osa on ilman muuta myös valkomerkkisiä. 

Joidenkin värien tai muiden ominaisuuksien yli- tai aliedustavuus on kyllä vaivannut silloin tällöin. On muunmuassa keljuttanut se, kun haluaisin tehdä lisää flameja, erityisesti flame striped -tyyppisinä. Kaikkia flameja taitaa vieläkin olla vain kourallinen, ja väriskaala on laimea (lähinä punaista ja vihreää vaaleammilla länteillä).

Sekamelskan Flame - uros jonka mukaan kuviotyyppi nimettiin.

Yhteen aikaan narisin, kun mustia rottia on niin vähän. Niiden tekemisessä oli jotain ongelmaa, ne eivät ikinä oikein tekeytyneet hyvin ja mielenkiintoisiksi. Sitten sain siitä tarpeekseni, ja pykäsin kasaan useamman nykytasoisen mustan peruspeukkurin. Narisemisen tarve loppui siihen. 

Stainygate's Another Tolerable One eli "Tolppa". Rottieni lempinimet ovat jo pitkään olleet ihan aivottomia.

Mustia hoodyjä sentään on ollut aina "paljon"... Eli blogissa kymmenen kappaletta. Kaikki lienevät tietenkin Monochromatic'sin rottalasta, kuinkas muuten. Hoodyjä sinänsä on listattuna 23 kappaletta, nekin ainakin pitkälti Monochromatic'silta. 

Niinsanottuja karkkirottia eli epärealistisen ja/tai railakkaan värisiä on tagipilven mukaan 68 kappaletta. Niistä valtaosa on tietysti Sekamelskoja. Nyt en lähde arvailemaan miten vanhentunut tuo luku on, nimittäin Sekamelskan taitaa olla toistaiseksi suurin peukalorottaloistani. Rottia on yli 400, ja kuvakansioista osa on muiden kansioiden sisällä, joten luku voi mennä ainakin lähelle viittäsataa. Tämä meinaa, että näitä sokeripalloja on noin puolet kaikkien olemassaolevien peukkureiden määrästä. 

Tällaista oli meno Rottahuoneessa ennen kuin rupesin säilömään näitä lokerikkoihin. Ja Fail on tuolla selällään.

Huolimatta railakkaiden värien runsaudesta olen kuitenkin maanläheisten värien ihminen. Tai ainakin luulen olevani. On niitäkin tullut keksittyä kokonaan päästä, sikäli kun en tunne rottien väristandardeja oikeasti kunnolla, ja määritelmät eroavat liikaa eri maiden välillä - jonkun champagne on toisen cream, ja jonkun fawn on meidän saffron. Lisäksi en tee tikatuille tikkauksia, vaikka moinen olisi vain järkeenkäypää. 

No, haluan pitää nämä helppoina tehdä, joten yksinkertaistan asioita ja rajusti. Siksi tuntui helpoimmalta vain keksiä päästä uusia värejä, esimerkiksi jokin imelä cream jolla olisi mustat silmät. Sellaisia ei oikeasti kai ole, joten keksin siitä itselleni sugarbeigen. Sitten on myös sellaisia kuin winetile, palebutter, oat, fire ja kinuski. Jälkimmäinen on hauska, koska kinuski asiana ei ole kovin kansainvälinen, enkä ole ikinä nähnyt kuvaa oravanpunaisesta kesyrotasta. Kuvien perusteella siennatkaan eivät ole sellaisia.  

Stainygate's Swordfighter eli Kalervo, kinuski uros. Nimi tulee ilmeisesti rotan asennosta. Miekka vain puuttuu.

Kerma tai beige -tagilla on vain yhdeksän osumaa, champagnella kuusi, chocolatella 22, cinnamonilla kymmenen. Millään noista itsekeksimistäni ei lie tageja olemassakaan, koska tiettävästi kehitin ne vasta vuoden 2020 aikana ja/tai jälkeen, jolloin blogi oli jo ihan pysähtynyt. 

Demoneita blogissa ja koko rottalaumassa on vieläkin vain yksi, Primo. Haluaisin niitä enemmänkin, mutta en keksi tekniikkaa, enkä halua mitään rupukamaa näistä. Noin muutenkaan kauhukuvastoa ei esiinny peukkureissa niin suurta määrää kuin jostain syystä oletan. Ehkä niiden runsaus muussa fiktiossani huijaa aivojani? No, haluan korjailla asiaa ajan mittaan. Kirjoitin nimittäin tässä äskettäin tarinatekstiä peukkuripohjalta, ja tajusin, ettei Punaraudan laumassa ole kauheasti oikeanlaisia pahisvaihtoehtoja.  

Sleeky, erään hullun tiedemiehen vaimo.

Joskus totesin, että dumboja emorottia on aika vähän. En tiedä mistä se johtuu. Näin asia voi olla edelleen, mutta vain siksi koska poikasten kasaaminen on tosi vaikeaa ja keksin siihenkin kestävämmän keinon vasta aika äskettäin. Myös dumboja poikasia pitäisi tehdä, niitä ei nääs taida olla yhtään!

Kauan meni niin, että halusin tehdä albiinoja, mutta samalla kaiken kokovalkoisen tekeminen suurimerkkiseksi (eli värin laittaminen esim. naamaan) oli erittäin herkullista. Niin se on kyllä edelleenkin, ja peukalorottaloissa on paljon maskedeja, cappedeja, nenäraitoja ja joitain epämääräisyyksiä. Varsinaisia albiinoja kehittyi oma laumallisensa vuoden 2021 loppupuolella, kun sain päähäni pykästä "seitsemän karvatonta albiinoa" joista kaikki ovat vieläpä pystykorvaisia naaraita. Ne erottaa toisistaan häntiin maalattujen mustien pisteiden perusteella. Nuo mustat pisteet ovat ehkä paras juttu ikinä, miksen keksinyt niitä aiemmin? 

Noh, koska karvattomat albiinot eivät riitä, piti tehdä vielä karvaisiakin moisia, sekä sileänä että rexinä. Osalla on jälkiä joiden perusteella ne ovat lähtöisin tutkimuslaitoksista. Tällaisiakaan peukkureissa ei ole niin paljon kuin voisi kuvitella, ja mm. Luke oli pitkään yksin ainoa tyyppisensä ja sijaitsee Punaraudan laumassa. Nämä uudemmat albut ovat ihan oma laumansa, eikä lössillä ollut nimeä saati teemaa tai kieltä ennen helmikuuta 2023.  

Injuria.

"Haavallisia" löytyy blogista 19 kipaletta. Oikeasti niitäkin on toki enemmän. Suurin osa lienee Punaraudan laumassa, luonnollisesti, mutta uudemmilla yksilöillä ei ole persoonallisuutta samassa määrin kuin vanhoilla. 

Osa noista haavoittuneista on rupirottia, siis nakuja. Hairless -tagilla löytyisi 38 rottaa, mikä on aika paljon... Ja määrä on lisääntynyt tässä parin vuoden sisällä ihan kiitettävästi. En noin muuten ehkä tekisi kauheasti nakuja, mutta niihin menee se ihonvärimassa mikä alkaa liiallisen vatkaamisen päätteeksi olla jo liian nihkeää, ja pitää käyttää pois. Siksi iso osa uudemmista nakuista tuppaa olemaan isoja uroksia, ja usein dumbokorvilla. Dumboja teen siksi, koska se on resessiivinen muunnos ja vissiin myös vaatii kantajaksi molemmat vanhemmat, joten se sopii hyvin massarotille joiden luulisi edustavan sisäsiitettyjä populaatioita. 

Riku ja Frans.

Noh. Harmaanruskeita? Viisi kappaletta. Haluan lisää näitä. Kuranväriset rotat ovat oikeasti aika yleisiä, mutta peukalorotista niitä ei löydy niin paljon kuin kannattaisi. Usein kuitenkin teen juuri niitä lemmikkitasoisia elukoita juuri tällaisista maanläheisistä väreistä ja rupuilla kuvioilla, koska ne ovat uskottavia. Lisäksi vain pidän siitä ajatuksesta, että ne kaikessa tavallisuudessaan ovat kelvanneet jollekin juuri sellaisina kuin ne ovat, ja rotiskot ovat saaneet hyvän kodin. Lemmikin ulkonäöllä ei nääs pitäisi olla mitään väliä. 

Stainygate'silaisia ukkoja. Oikeanpuoleinen BEW on Stan.

Minkäs verran on nukkujia? Niitä on tullut vuosien mittaan tehtyä isot määrät, ja blogista löytyy 33 rottaa. Nyt tekee mieli kiljaista, että luku nousisi kivasti jos Reiman naaraat julkaistaisi, ne nääs ovat kaikki unten mailla. Myös Reima itse on käytännössä nukkuja, on nääs tehty lojumaan akkalaumansa keskellä kuin jokin roomalainen keisari konsanaan. (Reima ja naaraansa tuli tehtyä testikappaleina, kun sain glitterhelmimassaa käsiini ensimmäistä kertaa. Piti muotoilla yksi rotta joka väristä ja sitten väliväreistä ja sekoituksista. Massa oli tosi pehmeää eikä kestänyt kunnolla kasassa, jos väänsin peruspönöttäviä rottia, joten nukkujiksi meni.)

Tarinarottia ei ole juurikaan tullut sitten parhaiden vuosien. Tuossa pandemian kohokohdassa (2020) ja sen jälkeen olen keskittynyt ihan liikaa vain siihen että saisin kustakin väristä kasan "värijalostusrottia" fiktiivisiä kasvatushömpötyksiä varten. Värit ovat olleet ihan kivoja, ja rottien rakenteetkin ehkä, mutta yhtään persoonallisia ne eivät ole. Voin ottaa Oneidan ja Juuditin ja sanoa, että ne näyttävät samalta. Mutta Oneidalla on luonne. Se on tehty aikana, jolloin minulla ei ollut samanlaista sarjatuotantomahdollisuutta kuin nyt, kun on ne mallipallot ja kaikki. Samoin Marble Man vetää vertoja kaikille nyttemmin tehdyille marbleille, koska sillä on luonnetta ja tarinaa. 

Uudempia tarinarottia ja -rottaperheitä on pitänyt tehdä ihan keksimällä, jotta niistä tulisi jotain. Usein nämä kyllä kertovat tarinaansa muotoilun aikana, mutta unohdan sen sitten kun rotta on päässyt hyllylle kuivumaan ja joudun keskittymään seuraavaan. 

Sisarusriita.

Mitäpä tätä tekstiä enää jatkamaan. En itse yleensä välitä lukea mitään tilastosepostuksia muiden blogeista, joten miksi luulisin muiden jaksavan samaa minun blogieni kanssa? Juttu onkin se, että kirjoitin tämän ensisijaisesti vain itselleni. Eihän tätä blogia lue kukaan muukaan noin ylipäänsä.

Tuhat peukalorottaa

Mainitsin Tyhmät nimet -postauksessa arvioni rottien määrästä; ehkä muutama sata? No, arvioini meni tosi alakanttiin. Tämän tekstin otsikostahan näkee suoraan, paljonko niitä todellisuudessa on. Laskeskelu oli aika työlästä, mutta todistaa miten kätsyä on arkistoida kaikki rotiskot yksittäisiin kuvakansioihin ja nimetä ne. 

Ja tätä kirjoittaessani tonniin on tullut reilu satanen lisää. En tiedä miksi edes toimin näin, kun olen jo aiemmin maininnut ja ihan rehellisesti todennut ettei suurimmasta osasta tule enää mitään yksilöllistä yksilöä, jonka voisin tunnistaa ihan vain katsomalla. Se on myös syynä siihen, miksi olen tämän uusimman erän kanssa yrittänyt panostaa juuri siihen yksilöllisyyteen - enkä tee yhdestä väristä sitä kymmentä yksilöä, mikä oli laita isoimman erän kanssa. Se ei nääs ole hauskaa enää tässä kohtaa. Yksilöllisyyttä ovat nyt lisänneet vaihtelevat silmänvärit ja akryyleillä maalatut valkoiset merkit, joita kaikki eivät tietenkään saa. 

Kaipa yksi syy loputtomalle peukalorottien kyhäämiselle on vain se, miten paljon on vielä tekemättä. Kyllä, se on oikeasti juttu. Olen kirjannut koneelle paljon värejä, geenejä, turkkimuunnoksia ja kuvioita sekä kaikenlaista muuta, mitkä haluan joskus mallittaa. Valitettavasti en muista puoliakaan tuosta roinasta jos en näe sitä (poissa silmistä, poissa mielestä). Kone ja rotat ovat eri huoneissa, ja tulostimeni on jo pitkään ollut poks, joten ainoa vaihtoehto on vain... piirtää tämä kaikki! Aion tehdä peukkurikirjan! Itselleni siis... Sellainen rotuopas eläimestä, jossa ei edes esiinny yhtään rotuja. 

Keltainen flame striped, jollaisesta ei ole vielä yhtään kolmiulotteista versiota. Niitä on ollut vain punaisista ja vihreistä... Ylipäänsä tavoitteeni olisi saada aikaiseksi flameja ja flame stripedejä kaikista pääväreistä, ja miksei väliväreistäkin, ja vaalennoksista.

Vielä massamuodossa debytoimattomien muunnosten ja ideoiden ohella on myös sellainen ilmiö, että keksin jotain uutta lennosta kesken muotoilun. Hyvin tuore turkkimuunnos, hawkie, on seurausta tuollaisesta. Halusin kokeilla tehdä tuplarexejä, mutta en oikein tykännyt tuloksista, joten päätin yksinkertaistaa sitä. Keksin nakurotan, jolla olisi jostain geenistä johtuen kokoturkkinen karvanauha selkäpuolellaan. Niin kehittyi hawkie, ja niitä onkin jo ihan laumaksi asti. 

Peukkurien muotoilun - ja nimien keksimisen - lopettaminen ei siis todellakaan ole vaihtoehto. Pitkiä pausseja olen kyllä pitänyt, ja yhdessä kohtaa oikeasti luulin sen jo olevan sitten siinä. No eipä ollut. 

Rottalauman kasvu vaatii tietysti lisää säilytystilaa, minkä johdosta olen askarrellut uusia lokerikkoja Breyer -hevosteni pakkauspahveista. Olen minä lokruja tietysti ostanutkin, mutta ostoksille ei aina pääse ja usein lokerikoissa on ollut jotain mikä ei palvele (liian pienet ja matalat lokerot, ei tarpeeksi muokkausvaihtoehtoja, muuta epäkäytännöllistä). Ja ainakin tämä on nyt yksi oikeasti hyvä keino kierrättää noita bokseja. Ne ovat monesti kivoja katsoa ihan sellaisenaan, mutta ikävä kyllä minulla ei tule ikinä olemaan niin paljoa turhaa hyllynpäällistilaa että kehtaisin varastoida kaikki tyhjät lootat sinne. Pidän parhaat sellaisenaan, loput saavat ihan suosiolla päätyä askartelumatskuksi.  

Mutta niin, tuosta sarjatuottamisesta vielä. Olen oikeasti harkinnut sellaista, että tekisin vain sellaisia yksilöitä jotka ovat aitoja inspiraatioita, kunnon ideoita. Ne ovat aina kivempia kuin jotkut tusinayksilöt joita tekee vain... no, vaikka vain siksi että saisi tarvittaessa kuvamateriaalia johonkin fiktiiviseen väristandardiin. Mutta onko sellaiseenkaan pakko tehdä kymmentä rottaa per väri? Okei, osasyy liialliseen homogeenisyyteen on resurssillinen: minulla ei ole riittävästi värivalikoimaa nahkapalakokoelmassani. Ja peukkurinhäntien nahan pitää olla riittävän ohutta ja taipuisaa, tai se ei palvele. Joitakin häntiä olen joskus maalaillut, mutta se ei ikinä ole se ykkösvaihtoehto, koska akryylimaali jähmettää nahkaa ihan hirveästi eikä minulla ole mitään oikeita nahkamaaleja ollut ikinä. 

Jos joskus tulen saamaan valmiiksi tuon peukkurikirjan tai minkä lie standardin nyt aionkaan tehdä, niin nettiin päätyvässä versiossa kelpaisi olla sekä valokuvia että piirroksia. Mukana olisi tietysti myös sanallinen selostus kustakin muunnoksesta, koska mielestäni kuva tukee tekstiä ja teksti kuvaa. Siinä olisi minulle kunnon syy kuvata ja piirrellä. Joitakin testisivuja olen jo kyhännyt, ja olen ostanut projektille kokonaan oman luonnoskirjan. 

Olisin ehkä halunnut näille vaaleanpunertavat hännät, mutta sopivan väristä nahkaa ei oikeasti vain löydy.

Mietin kyllä, että entä jos jotain pitää muokata tai järjestyksiä muuttaa? En tiedä. Eihän tuollaisissa projuissa voi olla tekemättä virheitä, joten varaudun siihen siksi. Kansio ja muovitaskut olisi ihan totaalihyvä idea muuten, mutta ei minulla ole tilaa pyöritellä sellaisia. Itse asiassa mietin, että ehkä vain rei'itän A5 -papereita ja kansioin ne, sen sijaan että täyttäisin luonnoskirjan. Muovitaskuja tuolle paperikoolle ei oikein ole niin niistä ei voi haaveillakaan. Tällainen järjestely mahdollistaa papereiden lisäämisen ja uudelleenjärjestelyn koska tahansa.

Elonmerkki

Sormirottaa on päivitetty, muttei blogitekstien eikä peukkureiden muodossa. Kaikki on liittynyt nukkeihin ja sisältynyt lähinä niiden historiikkeihin (joita yhteen aikaan rustailin eniten tämän blogin päivikseen, kunnes keksin tehdä tekstiä suoraan sivulle). Viimeisin peukkurimaininta on syyskuulta 2018. Nyt on siis kulunut rouheasti arvioiden puoli vuotta peukkureista.

Jäljitän kahden peukkurin tekoajankohtaa... Toinen on oranssinruskehtava vaaleanruskeilla silmillä, joista toinen siristää. Toinen on oranssi mustilla silmillä. Kummallakin on kirkkaanpinkki (neon?) iho. Voi olla, että olen nämä maininnut jossain kohtaa (blogipäiväkirjaa), mutta en jaksa etsiä sitä... Viime vuoden puolelta ne kuitenkin ovat peräisin, ja vissiin saivat silmäkiiltonsa vasta tänä vuonna. (Lakkana Marabun valmistama liimalakka. Kaikki aiemmat peukkurinsilmät on kiillotettu Lefranc&Bourgeoisin brilliantilla, mutta se loppui ja olikin jo kymmenvuotiasta.)

Nämä kaksi.

Seuraavassa on lista heeboista joita ei ole vielä julkaistu, mutta joista suurimmalla osalla on blogitekstit kesken: Aben perheestä Casus, Solacium, Chili, Särö ja Söpö. Sekamelskoista Huijari, Kakku, Sinibanaani, Siniuni ja Pöpperö. Stainygate'seista Virkku, Kiekka, Varaus ja Nuusku, jotka kaikki ovat nakuja uroksia. Selvitin että kaikki nämä on tehty maaliskuussa 2018.

On tuo Abe aika iso, kun miettii, että mm. Casus (sen isä, tuo tumma möykky tuolla) on tehty olevinaan peukkureiden standardimassamäärällä tai reiluhkolla sellaisella. Oikinpuolimmaisena on Aben äiti Solacium (neonvihreää selässä). Loput ovat siskoja, ja tuo kieltä näyttävä typpi on Aben tytär.

Huijari (Sekamelskan Swindler) sai nimensä siitä, miten toivotonta sen värin kuvaaminen on. Ei tämä muutenkaan ole mikään henkilökohtainen suosikkini. Kroppa ei oikeasti ole vaalea pinkki vaan saattaa olla jopa vähän ruskehtava, ja kontrasti sen tummuuden ja ihonvärin välillä on suuri. Mutta eihän kamerani sellaista ymmärrä, paitsi automaattiasetuksella, joka tuleekin kyseeseen sitten jos ikinä älyän uusiokuvata tätä tai muitakaan peukalorottia..

Kakku on... No, Kakku. Rotta taitaa olla tehty leivoksen jämäpaloista tai jotain, samaa kamaa ovat joka tapauksessa. Ja jotenkin minusta tuntuu, ettei tuo kakku-kakku kelvannut nukeille, joten rupipallo saa pitää sen ihan itsellään. (Tuo esittää ehkä tuplarexiä.)

Vasemmalta: Siniuni, Sinibanaani ja Pöpperö. Kolme luonteetonta karkkirottaa.

Karvaton ukkolauma: Kiekka, Nuusku (takana), Varaus ja Virkku. Nämä on tarkoitettu laumaksi, siis asumaan samaan häkkiin keskenään. Varauksella on berkshire -kuvio vatsapuolella, ja sen idea on juuri se kun sitä ei voi nähdä suoraan.

Ja sitten ovat nuo oranssinruskehtava ja oranssi pinkillä iholla. Näillä kahdella ei ole blogitekstejä, ei tietoja, ei edes nimiä. Niistä ei ole mitään tietoa. Kuvia sen sijaan kyllä on.

Ruskeasilmä:

Oranssi:

En tiedä mikä siinä on, mutta saan päänsärkyä (josta ei olekaan pitkä matka migreenikohtaukseen), jos yritän tehdä nuo listattujen tyyppien julkaisut valmiiksi. Ne ovat olleet keskeneräisinä kuukausikaupalla. Tiedän kyllä, ettei kukaan odota uutta sisältöä tähänkään blogiin (ihmiset eivät nääs enää lue taikka kirjoita blogeja), mutta itseäni häiritsee kun jotain on pitkään kesken. Pääasiassa saatan olla jumissa tekstin kanssa, koska en halua julkaista mitään keskinkertaista, ja tykkään itsekin jos kokoelmablogeissa (tai sivustoilla) kerrotaan figuurista vähän muutakin kuin tekniset tiedot. Mutta mitä minä näistä rivijampoista voisin sanoa? En mitään. Ei niillä ole persoonallisuuksia. Ne ovat vain rekvisiittaa eivätkä yksilöitä.

En vain pysty. Minua ei kiinnosta.

Todennäköisintä ja helpointa on, että keksin noille kahdelle viivyttelijälle ruokkijan ja häkin, ja loput - kuten nimet ja mahdolliset sukulaisuussuhteet - tulevat itsestään sen jälkeen. Näyttävät kyllä Huitelijoilta. Lemmikkijutut ovat kivoja, ja tykkään kyllä keksiä laumakokonaisuuksia, kun niissä ei ole liikaa jäseniä. Mistä tuleekin mieleen, että ehkä pitäisi tehdä pitkästä aikaa uusia häkkejäkin, kerta tuota jyrsijäverkkoa on. (En pääse eroon siitä ironiasta, että käytän jyrsijäverkkoa pikkiriikkisille massarotille.)







Ei mene hyvin tämä.

Kavelle muuttaneet peukkurit

Meillä oli tuossa joku aika sitten pienoismalliaiheinen trade eli vaihtokauppa Kaven kanssa. Oma pakettini hänelle pääsi perille jo aikaa sitten. Voidaan arvata, että satsiin kuului myös läjä peukalorottia, kuinka ollakaan?

Kaven peukkurit matkasivat niitä varten ostamassani lokerikossa, jonne olin ne lajitellut ja tunkenut tämän lokrun sitten sinne laatikkoon muun roinan sekaan (jonka senkin yritin pakata suhteellisen järkevästi).

Listaan tähän nuo itselleni suhteellisen vieraaseen maanosaan - Etelä-Suomeen - reissanneet massapallot. Oli jotenkin absurdia laittaa ne postiin, siis itse askarrellut yksilöt. Varoitan tässä vielä, että ainakin pari rottaa ovat haavautuneita.

Hehee, laitan rottien oheen kuvahaasteita Kavelle! En tiedä onko niissä mitään järkeä, mutta ei ehkä ole tarkoituskaan olla. Haluan vain innostaa tekemään asioita ja kokeilemaan uutta. Ja toki haluan nähdä, miten Kave nämä oudot ideani oikein ymmärtää.


Stainygate's, Herd of Madness, muut

Stainygate's Worth Nothing "Vartti" - sileä naaras, suklaavalkoinen berkshire. Laitoin tämän pakettiin puhtaasti siksi, kun en en näiden vuosien jälkeen enää osaa kiintyä kaikkiin peukalorottiini; aikaa on kulunut niin paljon, ja rottia tullut tehtyä niin hirveät määrät, että nykyisin jyvät kyllä erottuvat akanoista. Vartti ei siis ole "jalostusainesta" ja piti siksi laittaa eteenpäin. Kavelle näämmä kelpaa kaikki (ja olen piru vie sanonut hänelle, että ei vastaanota mitään roskaa mitä ei oikeasti halua, joten toivon ettei tämäkään tunnu roskalta). Jo Vartin nimeäminen vei HUOMATTAVASTI pitemmän ajan kuin vartin, eli se ei ole lempinimensä veroinen. Mitähän mekkalaa se keksii uudesssa kodissaan? (Ei varmaan mitään kun kuitenkin nukkuu kokoajan.)
- Haaste: kuvaa Vartti niin, että se on Jaken naamalla tai niskassa. Veikkaan, ettei tule helppoa siitä.

Nuku siinä sitten.

Sekamelskan Veriappelsiinimehu "Naulansilmätyttö" - rex naaras, kirpakka oranssinpunainen mustalla iholla. Naulis on samaa sarjaa Vartin kanssa, eli "en tee tällä mitään" -rotta, mutta sentään omaa backstoryä. Se on kahden sekamelskapeukkurin eli Tingyn ja Ureoaksen jälkeläinen. Tyttö on nuori ja sen naama on ilmeisesti tottunut nauloihin, jotka joku älykääpiö joskus iski sen silmäkuoppiin. Tältä osin se on samassa veneessä Naulansijan kanssa. (Naulansijasta pitäisi tehdä nukke... Ai kamala.)
- Haaste: Kuvaa Naulansilmätyttö kärsineimmän heppasi kanssa, mikäli sellaista heppaa ylipäänsä löytyy.

Valkoisia merkkejä on vatsassa ja otsassa.

Pässe - vaalea, punasilmäinen dumbo, uros. Vähän punaisempi kuin Kapoinen. Tein tämän ja sen aisaparin vasta muotoiltuani hirveän läjän rupirottia, joista yksikään ei tuntunut siltä että haluaisin laittaa ne eteenpäin. Laitoinkin sitten Kavelle yhteiskuvan, josta hän sai päättää kiinnostavimmat, jotta tekisin niistä jotkin kopion tapaiset hänelle. Pässen esikuvana on Setä Ihottuma, ja nämä erottaa mm. siitä että Ihottumalla on hännässä selkeä vaurio mutta Pässellä ei, minkä lisäksi Ihottuman päävamma sijoittuu jonnekin silmien väliin (aivojen kohdalle...) siinä kun Pässen naamavamma ulottuu silmien välistä kuononselälle.

Pässe vasemmalla.

Kapoinen - vaalea, punasilmäinen, dumbo, uros. Pässen aisapari. Backstory tulikin jo tuossa. Kapoisen mallikappaleeksi valikoitui Herra Kutina, josta Kapoisen erottaa se että sillä on otsassa syvä haava, siinä missä Kutinan otsa on ehjä. Kapoisen vammat ovat ylipäänsä paremman näköisiä kuin Kutinalla, mikä on tilaustyöjutuissa jees (parempi menee eteenpäin ja huonompi jää kotiin), minkä ohella Kapoisen naama on paljon kapeampi kuin esikuvallaan. Pässe ja Kapoinen ovat varmaankin veljekset, ja veikkaan, että voivat olla sukua Herd of Madnessin rupirotille.
- Haaste: Tee rupirotta (peukkuri) ja kuvaa se Pässen ja Kapoisen seurassa. 

Kapoinen etualalla (tietenkin).

Painteen Lennokki "Lento" - nuori sileä uros, harjalla. Väri kermatoffeesamppanja ruskealla harjalla, violetilla iholla ja punaisilla silmillä. Tämä on Murkun poikanen ja harkitsin tarkkaan, viitsinkö laittaa sen naperoita menemään muiden kokoelmiin, mutta viitsinpäs. Ei yksi naskali muualla mitään aiheuta.
- Haaste: Kuvaa Lento muiden kerman/toffeenväristen modelliesi kanssa, olkoon ne vain pelkkiä hevosia tai isompaakin lajikirjoa.

Sekamelskan - näitä tein Kavelle eniten, koska tuota värisotkua sai sinne suuntaan lähettää niin paljon kuin jaksoin tehdä. Silmäni eivät kiittäneet, mutta olen sellainen, että teen kaverille tavaraa josta se tykkää, vaikken itse siitä niin perustaisi.

Sekamelskan Cerise "Ceri" - nuori naaras, rex, dumbo. Neonpinkki turkki ja mustat silmät. Ihan söpö se on, ja ihan jees tekele sikäli, että jos tekisin pinkillä rotalla jotain niin olisi ollut mahdollista jättää tämä itselle. En kuitenkaan tarvitse armeijallista huomioliivirottia, kun silmät eivät neonvärejä kestä ja tällaisia on kyllä ihan tarpeeksi jo nyt. Luulen, että Cerisen isä on Despi.
- Haaste: Kuvaa kaikki silmiin osuvat pinkit otukset yhdessä!

Äh yh, että voi räikeäkin rotta olla söpö... Absurdia ajatella, että se on jotain massaa.

Syrupy Elberte - nukkuva vaaleanvioletti naaras, sileä standardi. Näitä on peukkureissa aika paljon, minisarjaksi asti, ja se on ikäänkuin tarkoituskin. Elberte on Earan klooni, mutta parempilaatuinen (Elberten kuono on normaali, Earalla terävä). Tein näistä siis tarkoituksella ikäänkuin kopiot, tarkempaa motiivia en enää muista mutta ehkä vain halusin testata mitä siitä tulee.

Elberte oikealla.

Syrupy Edina's Equal - nukkuva vaaleanvioletti naaras, sileä standardi, siis samaa maata edellisen kanssa. Tosin silmät ovat oranssit eivätkä tavalliseen tapaan mustat. Equal on Edinan jälkeläinen. Mikäs sen kivempaa kun laittaa suosikkivaaleanviolettini olemaan sukua sille joka ei jäänyt kotiin. Ehe. (Joku voisi ihmetellä, miten erotan nämä violetit toisistaan? No en aina erotakaan. Paitsi Edinasta ei kyllä voi erehtyä.)

Sekamelskan Nysgerrig "Kerri" - neonpink capped uros mustilla silmillä ja kiharalla karvalla. Ihan hauska otus, näyttää nuorehkolta. Kenellehän se on sukua? Pinkkipyllylle? Tai sitten Kerrinkin isukki on taas Despi, joka voisi selittää tuon värin (ja emoksi joku valkomerkkinen sitten).

Se haluaa koirankeksin.

Sekamelskan Kirpeä Karkki "Kirpo" - nuori kiharakarvainen dumbotyttö, karva räikeänkeltainen ja iho musta... Näyttää vähän ampiaiselta. Nimi perustuu juuri tuohon värin kirpeyteen. Tällä on persoona, mutta katsotaan mihin se muuttuu Kaven luona.
- Haaste: Kuvaa yhteiskuva Kirposta ja Bläkäristä. Kuvassa/kuvissa tulee olla jonkinlainen tarina. 

Ledi - rotta jota ei listoistani löydy, paitsi nyt. En siis ikinä tajunnut kirjata tätä tiedostoon, saati keksinyt sille nimeä, mutta Ledi se on. Se on naaras ja väriltään sekoitus mustaa ja valkoista (pekkuristandardissa mvk sekunda) pinkillä iholla ja oransseilla silmillä. Niitä harvempia rottia joille olen tehnyt suun auki. Ledi vissiin syö tai ahmii.
- Haaste: Kuvaa Ledi syömässä jotain. 

Sekamelskan Lingerer "Linkki" - turkoosi naaras harmaalla iholla ja dumbokorvilla... Ja se nukkuu. Linkki oli yksi tylsimmistä peukkureista joita olen tehnyt, enkä keksinyt sille nimeäkään kovin äkkiä. Siksi siitä tuli Lingerer eli vitkastelija. Tuo väri ei riemastuta yhtään, mutta ehkä Kavelle kelpaa tylsä nukkuva saippuanpala.

Sekamelskan Sinisilmä "Mamma" - turkoosi standardinaaras joka nukkuu. Sen vatsapuolta pitäisi reunustaa viisi pikkunakkia (joille teinkin mukaan kipon). Väriltään ja tilanteeltaan (nukkuu) Mamma edustaa aikalailla tusinapeukkureita, mutta on tasalaatuinen valtavirran kanssa. Kuvatilanne on yllättävän huono, koska koneellani on tästä vain kaksi kuvaa plus muokki, eivätkä nämä kuvat ole kauhean kiinnostavia (niinkuin eivät peukkurikuvani yleensäkään, koska kuvaan yleensä vain 'dokumenttikuvia' rottien suuren määrän takia). Pikkunakit ovat aina käytännössä vain sarjatuotettua rekvisiittaa (pitää olla pientä ja yksinkertaista sekä runsaslukuista), mutta noista kuvistani ei näe edes niiden silmänvärejä.
- Haaste: Kuvaa Mamma + nakit jonkun muun emo + poikanen -yhdistelmän kanssa, jos sellaisia löytyy.

Lapset astiassa.

Neonsiskokset eli Sose, Tahna ja Vanukas -kolme pientä tyttöä, jotka ovat kaikki perusrottia. Vain väri on epärealistinen, nääs sekoitus kirkkaita ja lämpimiä värejä: neonkeltaista, neonpinkkiä ja neonoranssia. Tyttöjen emo on Vaahto ja isä Palasokeri - ja nyt kun miettii, niin miten kaksi kiharaa on tuottanut kolme sileää? Missä loput poikueesta on? Ehkä Sekamelskojen geenit toimivat ihan eri tyylillä kuin luonnollisilla rotilla... Neonsiskokset on tehty kuulumaan yhteen, siis olemaan häkkikavereita toisilleen. Vielä ei ole selvinnyt, sietävätkö ne ulkopuolisia asuinseuranaan. Käsikesyjä ne kyllä ovat ja viihtyvät olkapäällä sekä sylissä. Siskoksista Sose sisältää eniten pinkkiä, Tahna kuikuilee ja Vanukas on kippuralla.
- Haaste: kuvaa neonsiskokset American Pharoah'n kanssa siten, että siskokset ovat "menossa mukana". Sellainen pöhkö, lennokas kuva(sarja) jossa on stoori. Hevosen askellaji kantsii ottaa huomioon, ja se on juuri se syy miksi ideoin tämän.

Mitä käy kun yrität kuvata kolmea teinityttörottaa kasassa?

Sekamelskan Knäppis "Niki" - musta dumbokorvainen uros, jossa on vähän pinkkiä. Sillä on yksittäisistä massasuiruista koottu irokeesi ja pöljä ilme. Luonnetta löytyy, mikä on tosi jees, enkä usko tämän miehen olevan mikään mestari naaraiden kanssa. Pinkkiys, punkkarius (tai siis rokkarius) ja irokeesi olivat Kaven toiveita. Vaikka yritin pakata peukkurit turvallisesti (juuri sen takia niillä oli lokerikko, näitä ei nimittäin saa säilöä yhtenä läjänä), oli muunmuassa Niki kärsinyt fyysistä vahinkoa kuljetuksessa. Jalka oli irti, mutta kai Kave sai sen liimattua...

Niki pakenee fanejaan, kun nyt kerta rokkari on.

Sekamelskan Pinkkihuppu "Pinkhood" - nukkuva naaras, jonka etupää on neonpinkki ja takapää turkoosi. Pinkki osuus muistuttaa kökköä bareback -kuviota, josta myös nimi. Tämä on yksi niistä peukkureista, joiden katsominen sattuu silmiin - tai ajatukseen, koska kärsin välillä migreeneistä ja tällaiset räikeät värit voivat ruokkia kyseistä aivoriesaa.
- Haaste: Kuvaa Pinkhood ja muut nukkujat (omatekemäsi mukaanlukien) köllimässä jossakin pehmeässä ja lämpimässä. 

Sekamelskan Roseus "Pinkkipylly" - kihara uros, joka on suurimerkkinen ja jolla siis 'näkyy väriä' vain peffapuolessa. Sillä on siellä pinkki läiskä, joka värjää hännän vaaleanvioletiksi. Muutoin örkki on valkoinen vaalealla iholla, silmät ovat punaiset. Tälle piti alunperin tehdä aukinainen suu ja laittaa sinne kieli, mutta taisin unohtaa, blrgh. Nimivalinta oli ihan pakkokeksintö, koska miksikä muuksikaan kutsuisi eläintä jolla on vaaleanpunainen kannikka? Se on ikäänkuin cappedin vastakohta. Pinkkipyllystä ei tullut hyviä kuvia, osasyy lienee ollut se kun en itse aina jaksa panostaa noihin tusinakuviin. Kirkkaanpunainen tausta ja rotan neonvärisyys eivät yhtään auttaneet asiaa (eikä tämä näy kunnolla niistä harmaataustaisistakaan). 

Hirviä kuvanlaatu...

Sekamelskan Puolikuu - nukkuva/sylissä lojuva purppura naaras oransseilla silmillä. Turkkimuunnos on rex. Korvamuotti on mysteeri, mutta alkaa vaikuttaa dumbovaikutteiselta standardilta, eli pitää muistaa notta Puolikuun emo tai isä on todennäköisesti dumbo. Tämä on tehty nukkujaksi, joka sopii esimerkiksi johonkin tyynyn ja seinän väliin tai peittomytyn laskoksen sisään köllimään. Nuket voivat nostella sitä syliinsä ja kannella, ei ilmeisesti sano rotta mitään siihen.

Sekamelskan Ronsu - dumbokorvainen uros violetilla turkilla ja neonkeltaisella iholla. Silmät pinkit punaisin pupillein. Nimi perustuu puhtaasti rotan ulkonäköön ja siihen, että tällä kertaa dumbo oikeasti näyttää siltä eläimeltä, jonka fiktiivisen edustajan nimestä muunnos on saanut vakiintuneen nimityksensä. Väritys on aika kauhea, tätä rottaa ei siis ole kiva ajatella jos meinaa iskeä migreeni... Mutta on se persoona.
- Haaste: Jos omistat yhtään norsufiguureja, kuvaa Ronsu niiden kanssa. 

Mikä ilime!

Sekamelskan Salty -nuori happamanoranssehtava naaras violetilla iholla ja vaaleanpunaisilla silmillä. Aika persoonaton otus. Silmät jätin tarkoituksella pupillittomiksi, tulee jotenkin kummitusmainen mielikuva... Tämä on jotain sukua Sweetylle, ehkä olemalla sen penska tai pikkusisko.

Sekamelskan Sweety - limenvihertävä naaras violetilla iholla ja vaaleanpunaisilla silmillä.

Sweety vasemmalla, Salty oikealla.

Sekamelskan Päänsärky "Särky" - neonkeltaisen ja valkoisen sekoitus-marble vaaleanpunaisella iholla ja punaisilla silmillä. Anatomia on ihan kiva mutta väri juuri sitä migreenilaatua. En tykkää tuosta tusinakeltaisesta, ei, hyyh. Oikea silmä on puoliksi kiinni, sillä saa luonnetta peukkuihin.
- Haaste: Kuvaa Särky käyttämässä tietokonetta. 

Sen tiedän, että tulevaisuudessa kaikki minunkaan peukkurini eivät ole itse tekemiäni, juurikin siksi koska tämä trade. Varsinkin yksi liikasyötetty itsevalaiseva kiharaköntti näytti siltä, että tarvitsen sen... Kuva siitä on tässä ja se on tästä Kaven kirjoittamasta postauksesta.

Niin, ja haluan jonain päivänä lähettää Kavelle myös realistisen värisiä peukkureita sinne karkkielukoiden sekaan...