Nimi: Sekamelskan Edina
Ikä: Tehty syyskuussa 2016.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Vaaleanvioletti lämpimänpunertavalla iholla. Vatsapuolella levinnyt berkshire mm -kuvio, otsassa lyhyt kapea laukki (jos hevostermeillä puhutaan). Silmät mustat.
Muuta: Halusin tehdä jotain älykästä jäljelläolevasta vaaleanvioletista massasta, mutta en keksinyt päästä mitään. Halusin silti tehdä lojuvan rotan, joten sillä kertaa päätin etsiä referenssikuvia netistä, ihan vain siis asennon vuoksi. On eri juttu yrittää piirtää se anatomisesti oikein paperille kuin muovata asennon mukainen rotta silkkimassasta. Tulos ei muistuta reffikuvaa yhtään, mutta ei sen kuulukaan - se on Edina! Halusin tässä samalla, ettei eläintä tarvitsisi aina vain nukuttaa vaan se näyttäisi hyvältä myös sellaisissa lavastuksissa, joissa aivojen kannattaa olla virkeinä.
Kaikista näistä violeteistani Edina on ehdottomasti paras tekemäni. Niin paras, että melkein rupesin tykkäämään tuosta päänsäryn värisestä massasta. Lisäksi valkoisen maalin kanssa tuli tapeltua, kun anatomiatajuni ja käteni eivät aina toisiaan tunne, mutta ihan OK tämä on tuolla levinneellä vatsakuviollakin kyllä. Miinuspuolina voisi mainita toki tuon saman vatsakuvion epämääräisyyden (koska se tosiaan ei mennyt kuten suunnittelin) ja ehdottomasti oudon puikulapään. Jostain syystä Edinan naama ei tunnu minusta silti suoranaisesti rumalta, vaikka kaikki muut, kellä on silmät liian ylhäällä, aiheuttavat minussa fiiliksen, että sellainen rotta on laadussaan muita huonompi.
Unelias, kuten näkyy. Se tosin meinaa sitäkin että rotta ei stressaa juurikaan ja luottaa hyvin ympäristöönsä, kerta lojuu reporankana suunnilleen missä hyvänsä mistä sen löytää.
Vaaleanvioletti - selvää Sekamelskaa siis. Tai siis sitä Sekamelskan alalinjaa, joka kasvattaa vaaleanvioletteja rottia. Kuka siitäkin lie vastuussa, en tiedä vielä, mutta olenhan viimeaikoina ruvennut tekemään hirveästi nukkejakin, joten...
Edina on kyllä ehdoton suosikkini kaikista vaaleanvioleteistani. Sen voi nähdä kuvien määrästä ja siitä, että päässäni koen, että sillä voi olla luonne. Odotan vaan, että tulee se momentti, jona jaksan lavastaa jotain kivaa Rottahuoneeseen, ja kuvata tätä siihen osallisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.