Linssi

Inspiroidun mielelläni latinan kielestä, josta myös tämän virallinen nimi löytyi. Merkityksinä mm. tyly tai töykeä. Ehkä tuo naama kertoo jotain, huumorilla tietenkin.

Nimi: Sekamelskan Insolens "Linssi"
Ikä/tehty: Valmistunut 6/5/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonviheän ja punaisen sekoitus, turkoosi iho. Silmät tummanruskeat mustin pupillein.
Muuta: Tässä se on, ensimmäinen kieltä näyttävä urospeukkuri ikinä! Muusta muotoilusta sen verran, että naama on yhtä vino kuin liian usein muillakin...

Kurittoman oloinen se on. Tosin rottien lajityypillisessä käytöksessä kielen näyttämisellä ei liene juuri mitään roolia, sitä käytetään samalla tavalla kuin ihminen, joka tykkää syömästään asiasta; nuollaan huulia, irvistellään mauille ja niin edelleen.

Tykkään kuvata tätä. Selkis. Näyttää ihan kivalta vielä sitten, kun kuvaan sisältää muitakin punertavia peukkureita.

Tämän ja kolmen edellisen tekstin julkaisu vei ihan järkyttävän pitkän ajan... Mutta tässä ne nyt ovat. Uusia peukkureita en ole muovannutkaan tässä välissä.

Kirpakka

Halusin nimeen jotain omenamaista, mutta en tainnut onnistua...

Nimi: Sekamelskan Kirpakka
Ikä/tehty: Toukokuussa 2017.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonvihreä tummanruskealla iholla. Silmät turkoosit sinisin pupillein.
Muuta: Tekninen puoli. Tekoprosessi. Hyvä vai huono. Kuten Arakin, myös tämä tuli tehtyä ja kuvattua tasan tarkkaan tutoriaalia ajatellen. Käytin dokumentointiin vanhinta kameraani, jonka kanssa meno on aina vähän takkuista kun se alkaa olemaan vanha myös teknisesti eikä vain vuosiltaan... Ehkä jos tallennan vielä muutamat peukkurit sillä, voisin viitsiä ladata materiaalit koneellekin. (Varoitan etukäteen ettei kuvien laatu tule olemaan hääviä.)

Kirpakka on hyvin simppeli tekele, enkä jotenkin osaa nähdä sitä niin vahvasti yksilönä... Se on pelkkä rotta muiden seassa, ilman persoonaa. Toisin sanoen se on tylsä. Väri ei auta asiaa, neonjutut ja karkkisuus eivät kuulu lempiasioihini edelleenkään. Ilmekin sillä on ihan tahkoaivoinen.

Tulossa on muuten rumuuksia ja muuta jännää, jonka kanssa tekstistä tulee varmaan kiinnostavampaa.

Aben tytär

Kerrankin peukkuri, jota ei kutsuta yleisesti nimellä vaan sen mukaan, kelle se on sukua.

Nimi: Aberratio Ictus "Aben tytär"
Ikä/tehty: Nuori aikuinen. Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex. Harjallinen.
Väri: Neonoranssin ja neonvihreän sekoitus tonnikalanvärisellä iholla. Punaiset silmät ja musta harja.
Muuta: Teknisesti varsin mukiinmenevä. Tein tämän etukenoon istuma-asentoon, ja ainoastaan kankku ynnä takaraajat ovat kosketuksissa pintaan jolla rotta on, mutta silti se pysyy pystyssä. Kaatuu herkästi kyllä turvalleen. Korvienväliin laitoin pari harjahaituvaa ja suuhun törppäsin kielen. Etukäpälät ovat niin limittäin, että sain ne sahattua veitsellä periaatteessa irti toisistaan - no, ainakin voin hyödyntää tätä myöhemmin jahka keksin jonkun kuvattavan stoorin. Tassuihin voi nähkääs iskeä vaikka paperinpalasen.

Virkeä, kirpakka ja eloisa, muttei öykkäri. Viihtyy isänsä seurassa.

Aberratio Ictus on, kuten kävi ilmi, Aben tytär. Sen näkee vähän liiankin hyvin, värimaailma on erittäin yhtäläinen. (Tytär myös maastoutuu isukkinsa turkkiin hyvin, totesin tämän kun otin niistä yhteiskuvia.)

Vaikka Ictus on Aben tytär ja Abella on oranssinkellertävä naaras nimeltä Cherry, ei se ole Cherryn poikanen. Toistaiseksi en vielä ole keksinyt miksi Abella on Cherry, ja sen kanssa adoptoitu pikkupoika, ja samaan aikaan täysi-ikäinen tytär jonka emosta ei ole (vielä) tietoa. Ja on selkeää ettei likka ole ollut hollilla sinä aikana, kun rexiukko akkansa löysi ja sen kanssa elämään rupesi.

(Pakko lisätä:)
Likan eksyttyä pitkän ajan jälkeen - isoksi kasvaneena siis - takaisin isänsä luo asumaan, ei muu jengi tietenkään ollut selvillä että Abella on tuon ikäisiä poikasia olemassakaan. Jonkun kysyttyä asiasta saattoi Aben vastaus olla "She was in college..." Tykkään ajatella, että vaikka peukkurit ovatkin pelkkiä rottia, joista iso osa on jonkun lemmikkinä (tai tarkoitettu lemmikiksi), niillä on silti jokin oma pikku maailmansa siinä lemmikkielämän kyljessä. Se on absurdia eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Kuten nyt tämä, että Ictus oli opiskelemassa ja siksi kauan poissa. Pitääpi mainita että jostakin syystä päähäni on iskostunut oletus, että Abe on ammatiltaan ravintoloitsija... Tiedä sitten mitä pirua tämä pentu opiskeli. Missä se opiskeli? Minkälaisia rottien koulut ovat? Miten se pääsi Rottahuoneen ulkopuolelle? Miksi? Mitä järkeä tässä koko yhteiskuntajutussa edes on?!

Ictus Aben (Delicti) seurassa.

Isin nenä on kai likainen.

Eäärg, en pääse yli tuosta kielestä! Voin nyt sanoa että on sekä teknisesti toimiva että myös kameralle kelpaava peukkuri kyseessä. Ja Abekin alkoi heti näyttämään vähemmän yrmyltä, kun on penska mukana. (Sivuhuom. näkee kans sen mitä tapahtuu kun on muutama vuosi välissä... Abe kuuluu ensimmäisiin peukkureihin ikinä, joten arvatenkin sen harja on maailman rumin. Sen tytär sitten on edes hiukan rotan näköinen ja harjakin teknisesti toimivampi.)

Makkara

Tämän nimeäminen oli oikeasti taas tylsintä ikinä, ei inspannut sitten yhtään. En tykkää värien tai tylsien arkisten asioiden laittamisesta jonkun nimeksi yleensä... Enkä varsinkaan nyt.

Nimi: Sekamelskan Magenta "Makkara"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonpinkki sinisellä iholla ja mustilla silmillä; teknisesti tässä on myös purppuraa ja neonvihreää.
Muuta: Tämä on taas näitä monitoimipeukkureita, joilla on vain yksi asento mutta josta on moneksi. Se köllii, sukii, nuolee sormia, pönöttää kannikallaan... Helmimassa ei melkein ikinä petä muovattavuudessa, mutta tuo sininen silkkis tuppaa tällä hetkellä olemaan vähän turhan möhlöä. Jäi sormiin kiinni, ei muovautunut, litistyili, oli liian pehmeää. No kyl siitä yhen rotan raajat askartelee. Ja on muuten tietysti kamalan värinen otus myös... Luulin sotkevani jotain epämääräistä sotkua, kun pyörittelin sekaisin pinkkiä, purppuraa ja vaaleanvihreää - rakastan yleisesti törkyisinä pidettyjä värejä... No, yllätyin kun vihreää ei näkynyt nimeksikään. Enkä halua, että rotasta tulee silmiäkirvelevän sokerinen, joten tein sille mustat silmät sitten. Ja punaisen kielen.

Näyttää vähän pöhköltä, joskin sopivalta lemmikkiluonteelta.

Päähäni ponnahti ajatus - osin siksikin kun en saa tähän mitään järkevää täytettä, jos pitäisi pohjustaa se pelkästään Makkaraan - liittyen Sekamelskojen lemmikkikelpoisuuteen. Mitä jos niilläkin olisi oma standardi? Ainakin ne ovat nyt alkaneet näyttää luvattoman suurilta peukkureiksi, toisin sanoen mitat menevät hiukan liian pitkiksi peukaloihini nähden. Uskoisin, että juuri koko on asia jota Sokeripalan rotissa yritetään kasvattaa, niiden tulee olla isoja. Värit taas tuntuvat olevan aivan päättömiä, tai no, siihenhän Sekamelskan rotat perustuvat täysin ettei väreissä ole tolkkua. Mutta jos kehittelen jotain yhdistelmiä, joihin pyrkisi? Tulisi haastetta ja järkeä.

Olisi kannattanut ottaa vaikka valkoinen tausta tälle, mutta eööö. Voinhan aina kuvata samat jutut miljoonalla eri tavalla...