Näytetään tekstit, joissa on tunniste sulat ja höyhenet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sulat ja höyhenet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Randi

Ei tätä voi edes verrata siihen Punarottaan...

Nimi: Ramshackle "Randi"
Ikä: Kuollut aikuisena? Muovailtu 2015.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, dumbo; enkeli.
Väri: Punainen oranssilla iholla ja keltaisilla siivillä. Silmät vaaleansiniset mustin pupillein.
Muuta: Tein tämän ensimmäisten enkelirottieni joukossa askarrellessani prototyyppejä siivekkäiden tilauspeukkureiden takia. Randista tuli sitten tuollainen läski, railakkaan värinen enkelidumbo. Maalasin sen pupillit mahdollisimman isoiksi tarkoituksella, kun en niin yleensä tee. Tuosta sitten tuli mieleen, että aion myöhemmin tehdä sellaisen perusenkelin mutta mahdollisimman rumilla silmillä (vaaleat iirikset, pienet pupillit ja katse harittaa kummallakin silmällä mihin sattuu). En vaan pysty tekemään omaan kokelmaani mitään liian kliseistä mielikuvitusolentoa. (Tilaustyöt ovat asia erikseen, kun eivät jää itselle.)

Tilauspeukkureista näkee vähän enemmän tuotekehittelyä, jonka seurauksena päätin, että ainakin osalle naaraista teen pienemmät siivet kuin uroksille; niissä on vähemmän sulkia. Poikkeuksia tulee tietenkin olemaan, kaikki rotat ovat yksilöitä ja hormoonit vaihtelevat sen mukaan. (Miksi otan tälläisiä juttuja huomioon jotain massapökäleitä muovatessani?)

Jos enkelit ovat olevinaan eläviä kuolleita, niin miksi tämäkin näyttää näin hyvin syöneeltä, terveeltä, ja kesyltä? Eikö se olisi aika karmivaa, että joku ruumis pörräilee ilmoilla ja loistaa...? Ei kuulosta uskottavalta, toisin kuin zombit jotka nekään eivät kyllä ole olevaisia niin kauan kun todisteita ei ole. Miksi kuollut söisi, kun sen ei tarvitse yrittää pysyä hengissä? Ravitsemus vaikuttaa huomattavasti siihen, miltä eläin näyttää, eikä kuollut syö, sen elimistö ei toimi enää joten se ei voi hyödyntää ravintoa ja näyttää siis kovin elolliselta.

Varjo heittää tuohon silmään tuollaisen kivan Alice Cooper -juovan.










Randi pienessä hyllyssä.



Ylempi, mutta koskemattomampana.


Zombit tykkäävät taatusti puhtoisesta lihasta. Harmi että se lentää.







No ei ny sentäs, tuo olisi aika kelpo lemmikkirotta. Musta huumori vaan on parasta. 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Joette

Siipiä rotilla... Mikspä ei?

Nimi: Joette
Ikä: Aikuinen, ehkä kuollut? Teknisesti tehty 2015.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta; enkeli.
Väri: Musta tummanruskealla iholla ja vaaleansinisillä siivillä. Silmät punaiset mustin pupillein.
Muuta: Joette on toinen koskaan tekemäni rotta, jolla on siivet. Samalla se on toinen koskaan tekemäni siivekäs otus yhtään missään lajissa. Syynä näille enkelirotilleni on se, että olin saanut peukkuritilauksen, johon sisältyi vaatimus tehdä parille rotalle enkelinsiivet. Tein sitten pari oma prototyyppiä ennen niitä.

En ole omana itsenäni kiinnostunut enkeleistä aiheena, olen enempi 'pahismöllien' perään mitä fantasiaan tulee. Mutta on nämä kyllä ihan kivan näköisiä ja kuvauksellisia, ja tietysti jos tilaaja tykkää enkeleistään niin mikäs tuossa. Sehän vaan symboloi sitä lemmikin tärkeyttä ihmiselleen.

Joette ja hänen seuralaisensa eivät ole niin puhtoisen näköisiä kuin tilatut enkelit... Lähinä tulee mieleen, että miksi niillä on siivet kun en edes osaa keksiä ovatko ne olevinaan jo kuolleita vai vain siivekkäitä eläväisiä. Rottahuoneessahan vaeltaa pari zombia, ja ne vastaavat ilmiönä enemmän käsitystäni siitä millaiseksi kuollut voisi muuttua jos jotenkin mystisesti kehittäisi itselleen kyvyn liikkua ja käyttää aistejaan. Että miten siellä voi olla sekä enkeleitä että zombeja? Kumpi oli ensin? Syyt? Ehkä se on taas kiinni jostain random sattumasta sitten. Jännästi ne silti vaan elää keskenään tuolla Rottahuoneessa, eikä kellekään ole osunut haavereita. Näille enkeleille siis, kun zombithan eivät omaa kipuaistia ja ovat auki jo valmiiksi.

Joetten siivistä tuli paremmat kuin Originellillä, jolla siipisulkien kiinnitystapa on erilainen. Tällä pisimmät osat ovat päällimmäisenä. Sillä lailla tein myös tilattujen enkelien siivet. Postaan ne joskus aikanaan tänne, mutta se ei tule olemaan ihan heti.  













Joskus sitä ajattelee, että miksi kamerani ei näe tuota ja tätä ja sitä yksityiskohtaa? Juuri sitä, mihin haluaisi tarkennuksen osuvan, juuri kun valotukset ja kaikki ovat ihan täydellisiä. Ja kamera ei vaan suostu laukaisemaan. Blaah. Muillekin tätä tapahtuu aina välillä.

Originelli

Kaikkea sitä tuleekin muovailtua. Ja nimettyä tosi älykkäästi...

Nimi: Originelli
Ikä: Aikuinen, ehkä kuollut? Tehty 2015.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, enkeli.
Väri: (Melkein) musta mustalla iholla ja mustilla siivillä. Silmät punaiset mustin pupillein.
Muuta: Originelli on ensimmäinen siivekäs, jonka olen ikinä tehnyt. Minulta tilattiin muutama peukkuri, joista osalle tilaaja halusi enkelinsiivet, olihan kyseessä edesmenneiden lemmikkien muotokuvat. Tein sitten ennen niitä pari prototyyppiä tutkiakseni, miten siipiä tekisin, näin en turmelisi tilattuja rottia käyttämällä niitä koekappaleina. Originellille tein siivet niin, että käsisulat lähtivät alempien sulkien (tai höyhenten, mitä ne nyt enkeleillä olisivatkaan) alta eikä toisinpäin; seuraavaan enkeliin teinkin asian toistepäin eli oikein. Tästä tuli aika pliisu. Mutta toisaalta... Tämän jälkeen innostuin tekemään siipiveikkoja lisääkin, ja tulen varmasti jatkossakin tekemään useampia enkeleitä, tai muuten vaan siivekkäitä rottia. Mistä erottaa onko siipiotus enkeli vai muu millä on erikoistuneiden ihosolujen päällystämät lenninräpylät?

Sen tiedän, että jos jatkossa aion tehdä vaikka hevosmalleille siipiä, ne voisi tehdä silkkimassasta. Tämä on sen verran kevyttä ja joustavaa, että saattaisi olla armeliaampaa ja turvallisempaa siipimassaa kuin joku perus DAS tai Krea, jotka ovat hauraita, kökkösiä ja paljon painavampia. Lisäksi tuolla menetelmällä, että kerrostan siivet kasaan lätkimällä sulkia päällekkäin, voisi tehdä isojakin siipiä... Miten sinne saisi jonkun tukirangan sitten sisälle, sitä en osaa sanoa enkä ajatella.

En tiedä onko tavallisten ihmisten mielestä jotenkin outoa, että joku tekee mustia enkeleitä joilla on tuollaiset kirkuvat punaiset silmät. Ja jotka ovat kaiken päälle vielä rottia... Ei ajatus minusta tunnu tyhmältä. Perinteiset enkelit on niin perinteisiä ja asiana yliarvostettuja, ja jotkut ihmiset kaiken lisäksi uskovat niiden olemassaoloon...

Näiden enkelien seuraksi minun oli ihan pakko tehdä myös yksi demoni, vain tajutakseni että enkelien siivet saa helposti tehtyä järkevämmän näköisiksi, ja että se on helpompaa. Ehkä en tee demonille siipiä massasta ollenkaan, vaan vaikka nahasta ja rautalangasta... Olisi kornia, höhö.



Se haluaa kai namia.







Varmistakaa te muut ettette kuvaa rottianne papanoiden keskellä.










Noh, Originelli on ainakin pirun (hah) vaikea kuvattava. Onneksi sen silmät paistavat tuolta, että on sentään jotain mihin tarkentaa.