Morbus

* Tekstin peukkuri on sen verran kärsinyt että katson tarpeelliseksi heittää varoituksella. *

Tämän nimi merkitsee mm. sairautta. Kieli on latina.

Nimi: Morbus
Ikä/tehty: Valmistui 6/5/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex dumbo.
Väri: Musta tummanruskealla iholla. Silmät jostakin syystä vaaleat ja sokeat.
Muuta: Kaula on kauttaaltaan rikki kulunut, päälaella on iso haava. Oikealla kyljellä on kaksi pitkittäissuuntaista viistoa haavaa. Vasemmalla kaulahaavasta jakaantuu yksi suiru, jonka vieritse kulkee kaksi muuta haavaa. Häntä näyttää erittäin kärsineeltä, ihoa puuttuu ja se on katkikin. Silmät ovat vaaleat ja sokeat.
Teknisellä tasolla tämä on mustaa helmimassaa, johon tein uria. Uriin lätkin punaista helmimassa-silkkimassa -sekoitusta, jotka sitten painelin syviksi. Kaulan muotoilin kuristuneeksi, minkä jälkeen ympäröin kapeimman kohdan tuolla punasekoituksella. Silmiksi laitoin kaksi helmeä vastaavasta massasta, häntä on sen ja tummanruskean silkkiksen sekoitusta. Massojen kuivuttua maalasin kaulahaavan ja silmät, sekä lakkasin ne kiiltäviksi.

Näyttää apaattiselta ja kipuiselta. Kävelee vain pakotettuna.

Morbus kuuluu Herd of Madness -laumaan ja saattaa olla peräisin sen ulkopuolelta, jostakin terveemmästä laumasta.

Mietin, miten mustalla rotalla voisi muka olla noin vaaleat silmät, siis geneettisesti. Kai se jokin taiteilijanvapaus taas on.

Tingy

* Kornia kuvaa ja tekstiä. *

Nimi: Sekamelskan Tingy "Deep Thing/Tingy"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex dumbo.
Väri: Neonvihreä kuranharmaalla iholla ja mustilla silmillä.
Muuta: Oikeassa silmässä on iso naula, oikea eturaaja puuttuu. Vatsa on auki; yksi iso viilto rinnasta vatsaan ja siitä jatkuu kaksi suirua vasemman kyljen suuntaan (toinen alhaalta ja toinen keskeltä). Keskimmäistä suirua on ommeltu köykäsesti harmaan värisellä langalla. Haavat ovat vuotaneet paljon verta.
Onnistui harvinaisen odotustenmukaisesti kun ottaa huomioom, miten takakeno asento tällä on. Ja kyllä, peukkurilla oikeasti on ompelulankaa vatsassa. Tekeminen on jännää kun kaikkea ei tehdä massasta ja yritetä siten saada aidoksi; aito lanka on myös aidomman näköistä. Veret ja muut värilliset lisukkeet maalasin akryyleillä ja lakkasin kiiltäviksi. 

Tingy on hermoheikko. Jo ilman että sille hermoheikkoudelle annettaisi syytä... Se pelkää herkästi ja tarvitsee aikaa ja kiireettömyyttä luottaakseen. Mutta toisin kuin Ureoaksen kohdalla, Tingy ei enää päästä lähelle niitä jotka sitä kiusaavat, edellyttäen tietysti että pakeneminen olisi mahdollista.

Nyt joku ihmettelee, mitä neonvihreä karkkirotta tekee Herd of Madnessissa, kerta nimikin kertoo että se kuuluisi Sekamelskoihin? No, kun kerran kävi niin... Hassusti. Rupirottien isäntä, Professori Orobanche, kantelee kaunaa vihamiehenään pitämäänsä Sokeripalaa kohtaan. Sokeripala on Sekamelskojen isäntä, tai ainakin näköisturri. Ja jos tunnetaan Orobanche eli Bansku kyllin hyvin, tiedetään että hänellä on karmea tapa kostaa vihamiehilleen: hän vahingoittaa niiden eläimiä. Tässä tapauksessa uhreja ovat Sokeripalan rotat, joita arvon tiedemies on pari varastanut ja sysännyt Herd of Madnessille.

Sekamelskan Tingy on yksi niistä uhreista. Kaksilahkeisen tiedemiehen pikkukollega, Professori Harrow, on sen vammojen taustalla. Sekamelskalaisista Harrow on saanut vihdoinkin sellaista koemateriaalia, jota ei ole tarvinnut maksattaa hiljaiseksi - sehän tiedetään, että kun joku virheettömistä yksilöistä joskus vammautuu vakavasti, ei sillä ole enää asiaa entisiin piireihinsä. Vielä kun Harrowin mielestä Sekamelskat ovat enimmäkseen varsin tahkoaivoista porukkaa. Ja miksikö se rääpii mieluusti juuri näitä epäuskottavan värisiä otuksia? No, yksi syy on se, että saataisi selville miten ne eroavat muista väriryhmistä. Osa Sekamelskoista nimittäin on neonvärisiä, jolloin ne ovat käveleviä huomioliivejä, jollaiset eivät isossa maailmassa selviäisi petojen kynsistä. (Otan huomioon sen, että rotat ilmeisesti sekä ovat melko värisokeita että näkevät UV -valon, jolloin rotta on sitä kirkkaampi mitä vaaleampi se on!)

Tingyn nimen tarina on lyhyesti ilmaistuna sellanen, että Punaraudan jengi kehitti Deep Thing -nimen rääkkijuttujensa yhteydessä. Ja Tingy sopi sen lyhenteeksi, joten heleä nimi vaihtui lopulta yksilölle vastenmieliseksi. 

Lisää rumuuksia on tulossa taasen, tosin ei niin paljoa kuin joskus aiemmin on tullut...

In

Ehkä yksinkertaisin nimi jonka olen keksinyt... Ja ihan hauska. Se on oikea ihmisennimi (tai ainakin listattu sellaiseksi). Nimestä saa myös hupaisan sanaleikin ja sekavuuden, kun kirjoittaa englantia.

Nimi: In
Ikä: Aikuinen. Muovailtu 20/8/2016.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Turkoosi tummanpunaisilla silmillä.
Muuta: Päätin tehdä Pennulle vihdoinkin sen biologisen emon, jonka sisällyttäminen vakokuvasarjakuviin toisi mukanaan kaikkea jännää. Saa nähdä, koska taas eestyn kuvaamaan mitään stooreja... Iniin liittyy sekin juttu, että liian usein meikäläisellä on tapana valita joko mustat tai punaiset silmät (luonnollisista silmänväreistä), vaikka kyseisiä värejä voi hyvin sekoittaakin. Päätin sekoittaa rotalle tummanpunaiset silmät, ja viime hetkillä tuumin myös ideaa odd-eyedistä, jonka sitten hylkäsin. Ei se ole kovin ihmeellisen näköistä. Siitä huolimatta Pennulla on nyt selkeästi sille kuuluva emo, joka ei kuitenkaan ole täysin samanvärinen kuin kakaransa. Rakenteellisesti In on ihan menevä, OK, ei mikään surkea eikä huippuyksilökään. Asentoon panostin, haluan sen toimivan noissa sarjakuvatarinoissa sitten kun sellaisia teen. Täten emolla pitää olla alaspäin suuntautuva kuono.

Peruslemmikki, mutta hiukan arka ja säpsy. Varsinkin poikasensa menetettyään In on ollut sekopäisen kiinnostunut poikasten turvallisuudesta, ja se lienee sortunut kyttäämään toisten naaraiden poikueita aikomuksenaan paasata niille kakaroiden hoidosta. Sillä on valtava tarve saada joku alaikäinen suojatikseen. Pennun kadottua se ei ole jaksanut enää poikaansa (mitähän muulle pesueelle tapahtui?) etsiäkään, mutta toki repeäisi riemusta ja järkytyksestä törmätessään siihen uudelleen. Pahemmaksi tilanteen tekee se, että Pentu, vaikka onkin elossa ja voi hyvin, on Inille ventovieraan naaraan ja pelottavan rexkörmyuroksen (eli Cherryn ja Aben) vastuulla. Nämä taas tuskin ihan hevillä luovuttavat nappulan takaisin Inille, kerta eivät ole tienneet pätkän vertaa sen (Pennun) taustoista.

Inin kadonnut poikanen Pentu on toistaiseksi Aben ja Cherryn adoptoima rescuepoikanen, mutta on odotettavaa, että turkoosi emo törmää naskaliinsa jossain välissä.

Pohdin, että pitäisikö vielä vähän fiksata Iniä ja tehdä sille lommo (arpi) selkään. Töhersin hölmön peukkurisarjakuvaluonnoksen aikomuksenani pelastaa valokuvatarinaideoita. Yhteen stooriin sisältyy murhayritys, tekijänä perheen uros ja rikoksena naaraan kimppuun hyökkääminen. Tykkään kaikesta aivottomasta, mitä tapahtumiin ja jopa tavaroihin tulee, vaikka kyse onkin jostain himpuran pieneliöistä, joten luonnoksen turman tekovälineenä toimi kirves. Jutun päätteeksi uros nakkaa ipanansa pihalle, naaraan lojuessa ainakin mukamas kuolleena asunnossa. Tästä heräsikin mieleeni, että jos Pentu vaan luuli emonsa tulleen tapetuksi, tietämättä että mamma selvisi, niin silloinhan Inillä kuuluisi olla vekki selässä. (Älkääkä kysykö miten kirveellä lyömisestä voisi hoitamatta parantua kävelykykyiseksi, tuuri on joskus liian hyvä ja kenties ranka jää vahingoittumattomaksi. Eli terä uppoaisi kylkiluiden välistä pehmytkudokseen.) Stoori on liian herkullinen ja noille sopiva ollakseen joku ihan tuulesta temmattu, sinänsä, joten en haluaisi tehdä pelkästään sen kuvaamista varten tyyppejä joilla ei ole ennestään mitään roolia. Pennusta sentään on jo yksi stoori olemassa.

Ja onneksi ennen tämän julkaisua sain kuin sainkin silvottua Inin selkään askarteluveitsellä naarmun. Maalailin sitä sitten sopivan näköiseksi, en tiedä uskottavuudesta mutta joka tapauksessa. Ukkeli pitäisi vielä muovata, ehkä parissa eri asennossa... Ja se kirves?

Taustalla Abe ja Cherry Pennun kanssa.

Vaaleanpunainen ja turkoosi... Ei ne väreinä meikää kiehdo, itseasiassa se sokerisuus jopa iljettää. Mutta oikeasti In yrittää olla jonkin sortin ice väriltään, vaikka oikea ice onkin hyvin HAILAKKA sinertävänvalkoinen punaisilla silmillä, eikä turkoosi... Joka tapauksessa, kun tarkoitus on tehdä eläimelle jotenkin uskottava väritys, en enää tässä vaiheessa osaa tajutakaan että Inissä on HYIPASTELLIVÄREJÄ.