Sose

Hemmetin mielikuvitus ei tullut takaisin kun kerran lähti, olen edelleen blokkiintunut. Niin ja tämä oli hetken ajan jo toinen Soossi, kunnes nimi tuli vastaan tageja laittaessani. Olen kai tehnyt jo liikaa sormirottia...

Nimi: Zappy Staindoze "Sose"
Ikä/tehty: Marraskuu 2017.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Sekoitus kultaa, hopeaa ja sinistä. Iho vaaleansininen ja silmät mustat.
Muuta: Ei hirveästi hetkauta mukavalle tasolle se fakta, että tässä on vihertävä sävy. Sen siitä saa kun sotkee keltaista (kultaa) ja sinistä... Kyllä se sinertävä on joka tavalla, mutta "turkissa" on se vihertävyys, mitä en näihin zappyihin kyllä ole halunnut. Ja on muuten vaihteeksi mahallaan nukkuva uros, en keskimäärin taida niitä tehdäkään.

Kuuluu Zappy -laumaan tai linjaan, mikä lieneekään. Ei paras esimerkki siitä, millaisia eläimiä siinä on.

Niin, musta tausta kyllä auttaa paljon, kun metallivärejä kuvaa. Kamera näkee kohteet paremmin ja kuviin tulee sellainen studiomaisempi tunnelma, kun salamalla lätkii.

Berryblob

Öh... Mitäs muutakaan se olisi...

Nimi: Zappy Berryblob
Ikä/tehty: Marraskuu 2017.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Oranssehtava marjapuuro (kulta-purppura -sekoitus). Iho vaaleanruskea ja silmät mustat.
Muuta: Meikäläisen värihörhellys oli taas vauhdissa, eli kokeilin mitä kullan ja jonkun kamalan purppuran risteytyksestä tulee. Marjapuuroa! Jaa, yh. Se on melkein... vaaleanpunainen?! Eipi ole miun väri se. Mutta tämä on riittävän kullertava ja lämmin kuuluakseen populaani, joten olkoon. Vähän semmonen helmiäissävy tuli, vaikken edes tiedä mitä se helmiäisyys on.

Nukkuva marjapuuroklöntti kuuluu Zappy -laumaan.

Hyvin kuvattava, mutta ei näiden koisijoiden kannikoissa ja selissä ikinä mitään kuvaamista ole, joten en oikeasti kuvaile näitä kirjaimellisesti joka suunnasta.

Aben tytär

Kerrankin peukkuri, jota ei kutsuta yleisesti nimellä vaan sen mukaan, kelle se on sukua.

Nimi: Aberratio Ictus "Aben tytär"
Ikä/tehty: Nuori aikuinen. Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex. Harjallinen.
Väri: Neonoranssin ja neonvihreän sekoitus tonnikalanvärisellä iholla. Punaiset silmät ja musta harja.
Muuta: Teknisesti varsin mukiinmenevä. Tein tämän etukenoon istuma-asentoon, ja ainoastaan kankku ynnä takaraajat ovat kosketuksissa pintaan jolla rotta on, mutta silti se pysyy pystyssä. Kaatuu herkästi kyllä turvalleen. Korvienväliin laitoin pari harjahaituvaa ja suuhun törppäsin kielen. Etukäpälät ovat niin limittäin, että sain ne sahattua veitsellä periaatteessa irti toisistaan - no, ainakin voin hyödyntää tätä myöhemmin jahka keksin jonkun kuvattavan stoorin. Tassuihin voi nähkääs iskeä vaikka paperinpalasen.

Virkeä, kirpakka ja eloisa, muttei öykkäri. Viihtyy isänsä seurassa.

Aberratio Ictus on, kuten kävi ilmi, Aben tytär. Sen näkee vähän liiankin hyvin, värimaailma on erittäin yhtäläinen. (Tytär myös maastoutuu isukkinsa turkkiin hyvin, totesin tämän kun otin niistä yhteiskuvia.)

Vaikka Ictus on Aben tytär ja Abella on oranssinkellertävä naaras nimeltä Cherry, ei se ole Cherryn poikanen. Toistaiseksi en vielä ole keksinyt miksi Abella on Cherry, ja sen kanssa adoptoitu pikkupoika, ja samaan aikaan täysi-ikäinen tytär jonka emosta ei ole (vielä) tietoa. Ja on selkeää ettei likka ole ollut hollilla sinä aikana, kun rexiukko akkansa löysi ja sen kanssa elämään rupesi.

(Pakko lisätä:)
Likan eksyttyä pitkän ajan jälkeen - isoksi kasvaneena siis - takaisin isänsä luo asumaan, ei muu jengi tietenkään ollut selvillä että Abella on tuon ikäisiä poikasia olemassakaan. Jonkun kysyttyä asiasta saattoi Aben vastaus olla "She was in college..." Tykkään ajatella, että vaikka peukkurit ovatkin pelkkiä rottia, joista iso osa on jonkun lemmikkinä (tai tarkoitettu lemmikiksi), niillä on silti jokin oma pikku maailmansa siinä lemmikkielämän kyljessä. Se on absurdia eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Kuten nyt tämä, että Ictus oli opiskelemassa ja siksi kauan poissa. Pitääpi mainita että jostakin syystä päähäni on iskostunut oletus, että Abe on ammatiltaan ravintoloitsija... Tiedä sitten mitä pirua tämä pentu opiskeli. Missä se opiskeli? Minkälaisia rottien koulut ovat? Miten se pääsi Rottahuoneen ulkopuolelle? Miksi? Mitä järkeä tässä koko yhteiskuntajutussa edes on?!

Ictus Aben (Delicti) seurassa.

Isin nenä on kai likainen.

Eäärg, en pääse yli tuosta kielestä! Voin nyt sanoa että on sekä teknisesti toimiva että myös kameralle kelpaava peukkuri kyseessä. Ja Abekin alkoi heti näyttämään vähemmän yrmyltä, kun on penska mukana. (Sivuhuom. näkee kans sen mitä tapahtuu kun on muutama vuosi välissä... Abe kuuluu ensimmäisiin peukkureihin ikinä, joten arvatenkin sen harja on maailman rumin. Sen tytär sitten on edes hiukan rotan näköinen ja harjakin teknisesti toimivampi.)

Rantu

Nimi on latinaa ja tarkoittaa... oranssia väriä. Koska oranssi on tässäkin rotassa valloillaan. Kutsumanimi Rantu on muunnelma jostakin tuolta virallisen nimen seasta ja sopii siksi, kun rotalla on hännässä vihreä suiru.

Nimi: Sekamelskan Aurantius "Rantu"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Oranssi jossa seassa useaa muuta väriä, turkoosi iho. Silmät mustat. Hännässä vihreää.
Muuta: Tekninen puoli. Tekoprosessi. Hyvä vai huono. Sain hyvän idean: otan jokaisesta käsillä olevasta helmimassapurkista pienen palan ja sotken niistä kasaan yhden rotan! Helpommin sanottu kuin tehty, tarvitsin kaksi purkinaukomiekierrosta riittävän massamäärän kasaamiseen. Ja hassua kyllä, tuloksena oli vain punaoranssi möykky, vaikka tungin mukaan myös neonvihreää. Turkoosi ja tummanruskea alkavat muuten myös tympiä ihonvärivaihtoehtoina, mutta parit muut silkkarit ovat liian lörössä kunnossa kyseiseen rooliin, ja järkevät realistisen ihon luomiseen tarvittavat värit ovat minulta nyt loppu...

Sen verran virreettömän oloinen otus etten tiedä millainen luonne sillä on. Hassua.

Rantu on selkeä Sekamelska - kirjaimellisestikin. Onhan siinä useaa eri väriä kokonaisuudeksi sotkettuna.

Järkkärillä.

Rantu on... No, kuvauksellinen. Sen verran, että haluan kuvata sen vielä järkkärilläkin joskus - ehkä uudelleenkin. Tosin olen todennut, että on turhaa kuvata jotain uudelleen ja uudelleen, jos hyviä kuvia on jo.

Ferrari

Nimen kanssa jelppasi nettikaveri. Lisäksi mukana on se fakta, että en vain päässyt eroon siitä kun päässäni koin tämän rotan omaavan jotain yhteyttä ralliautoihin. Enkä minä edes tajua autojen päälle juurikaan...

Nimi: Sekamelskan Ferrari
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonoranssi punaisella iholla. Turkin mustat täplät ovat massan sekaan laitettuja narunpätkiä (osittain liimaisia). Silmät siniset.
Muuta: No, kehasen heti ensiksi, että Ferrari saattaa olla yksi kuvattavimmista rotistani. Yksi syy on sen väri, toinen sen asento... Herkullinen elukka. Jos tausta on sininen, asia ei ainakaan siitä pahene sitten. Ja mistä olisin arvannut, että kun kokeilun vuoksi sotken sekaan muutamia mustia narunpätkiä, osuu osa niistä juuri oikein rotan päähän - symmetrisesti poskiin ja otsalle? Ny mie kylä tykkeen. Tai no unohtakaa, miehän tunnetusti vihaan jokaista teosta jonka kasaan yskäisen. The sarkasmi.

Näyttää aika vinkeältä tyypiltä, joka keksii tylsyyksissään metkuja ja jolle ei silti voi olla vihainenkaan. Urokseksi vilkkaampi kuin keskimäärin.

Sekamelskahan tämä, jos ei jo selväksi tule pelkällä ensivilkaisulla.

Järkkäri vääristää neonvärejä, kun kontrasti ja värikylläisyys on säädetty kovalle - ja käytössä on vielä salamakin.

Kuten mainitsin jo ylempänä, Ferrari on kuvauksellinen. Mitä sitä enempää jauhamaan...