Peukkureiden asumukset, osa 5.

Peukkurihäkkisarjan viides osa käsittää häkkejä tämänhetkiseltä tasoltani. 

Kulisseja.

Minua oli jo pitkään ärsyttänyt se, miten tein häkkejä pienillä asumuksilla mutta en kauheasti mitään mihin oikeasti mahtuisi isompi rottamäärä. Jostain syystä se ärsytti vain kun oli kyse Dipin ja Rämän rotista, eli neljästä valkokirjavasta naaraasta. Siispä vuoden 2022 puolella aloitin muutaman uuden häkin ja päätin, että yksi niistä saa olla iso Dipin ja Rämän häkki. Näiden valmistumisajankohta ei ole tiedossa, mutta se on todennäköisesti alkuvuosi 2023. Kaikissa on vihreät kukkalangat.

Edestä.

Takaa.

Häkin pohjalaatikko on massasekoitus ja väriltään jokin makeahko vaaleanruskea. Kukkalankojen väri vihreä, huovat tummanpunaiset. Häkkiin tuli yksi kiinteä keskitaso, minkä lisäksi pienempiä "irrotettavia" tasoja joita pitkin rotiskot pääsisivät kiipeilemään. Kulkuaukko keskitasolle on häkin takaseinän puolella. Sisustuksena on alisilla paperikasa ja kippo, ylempänä massasta tehty luola, riippari ja ainakin yksi tuplakippo.  

Vasen sivu.

Sitten oli vuorossa Pihvilinna, joka sai nimensä paistettua pihviä muistuttavasta pohjalootan väristä. Huopien väri on tummanruskea. Pihvilinnassa on kaksi kämppää eri kerroksissa, ja se on leveä. Poikkeavaa on, että kiinnitin leveät tasot häkin keskiosaan, eikä se näytä kovin sievältä. Voin toisaalta muokata sen muuksikin jos haluan, mutta anti olla just nyt. Tasoille pääsee molemmilta sivuilta, ja luukkujen puolella keskipalkki pitää ne kasassa. Keskipalkki on myös se mihin osa sulkumekanismeista kiinnittyy. Sisustuksena ovat paperipesät ja pohjalootaan mätsäävät tuplakipot.

Kolmantena on Lohihäkki, nimetty kypsennetyn lohen värisen pohjalaatikon perusteella. Massa on silkki- ja helmimassan sekoitusta. Huovat ovat tummanpunaiset. Tässä on kaksi asuntoa, mutta alempi on paljon tilavampi ja siinä on kiinteästi yksi lisätaso; se on siis kaksikerroksinen. Alakämpän yläkertaan pääsee takaseinän puoleisesta kulkuaukosta, jonne taas pääsee erilaisia "irrotettavia" tasoja pitkin kiipustamalla ja hyppimällä. Alimman irtotason alla on myös paperipesä. Yläkämpässä on vain yksi "irrotettava" taso ja sen alla paperipesä, päällä taas ruokailutilat.

Nuo maalarinteipit eivät aja asiaansa ja näkyvät liian hyvin. Olen alkanut harkita kuumaliimapistoolin hankkimista. 

Minttumökki onkin aika erikoinen. Kasasin sen, kun halusin tehdä lisää häkkejä mutten jaksanut tapella rullasta irti vielä yhtä isoa kaistaletta. Samalla ärsytti se ylijäämäpalojen määrä mitä ei voinut sellaisenaan mihinkään hyödyntää, ja sainkin idean, että nyt teen häkin kokonaan romuosista kasaamalla. Ei se mitenkään nätti ole, mutta ei tarvitsekaan. Oli se omalla tavallaan hupaisa proju, jonka kanssa tein juttuja joita en näihin häkkeihin yleensä joudu käyttämään. Minttumökki sai nimensä tietenkin mintunvihreästä pohjalootastaan, joka sointuukin hyvin yhteen vihreiden kukkalankojen ja limenväristen huopien kanssa. 

Edestä.

Oikea sivu.

Häkissä on kaksi asuntoa; alempi on iso ja kaksiluukkuinen, ja sen luukut kiinnittyvät kaiketi ylhäältä. Kuutiomaisen yläkämpän luukku suljetaan vasemmalta. Luukut ovat nivelettömiä. Alemmassa kämpässä on edestä katsottuna vasemmalla melko pinta-alaton taso, johon on kulkusilta ja jonka alla on talouspaperipesä. Yläkämpässä on L -kirjaimen mallinen taso johon myös pääsee kulkusiltaa pitkin, ja tämän tason pitempi sivu on takaseinän puolella. Sen alla on paperipesä. Molemmissa asunnoissa on yksi tuplakuppi.

Takaa.

Vasen sivu.

Tuollaisia ylijäämäpaloista kasattuja häkkejä tulee jatkossa lisää, kerta se jyrsijäverkkoroskiskin (tai siis kippo johon niitä paloja laitan etteivät ne seilaisi ympäriinsä ja muuttuisi riskiksi) on aina ihan liian täynnä.

Vähän samantapaiseksi rakentui Harmaa pikkuhäkki, joka on yhtä pientä asuntoa. Pohjaloota on harmaa, kukkalangat vihreät ja huovat valkoiset. Huovista näkee että piirsin niiden muodot punaisella tussilla, ja se olisi siis kannattanut jättää tekemättä... En tiedä miten huopaan voi tehdä järkeviä merkintöjä. Harmaan pikkuhäkin alempi luukku on nivelellinen ja suljetaan sivuilta. Myös ylisellä on oma luukkunsa, ja se sulkeutuu oikealta. Alakerrassa on kaksi "irrotettavaa" tasoa, jotka yhdistyvät kulkusillalla, ja alemman alla on paperipesä. Yläkerrassa ei ole suoranaisesti mitään, mutta sen kattoon voi ripustaa rotille aktivointileluja. Ruokakippo on toistaiseksi turkoosi. 

Edestä.

Vasen sivu.

Harmaa pikkuhäkki pääsi jo oikeaan kuvauskäyttöön, kun tein kuvasarjan, jossa Silli -luuranko syöttelee kolmelle corpsepaintterinaaraalle koiranherkkulätkiä. Luupää näkyy olevan ihan tohkeissaan asiasta. En silti usko että rotat ovat hänen, vaan että hän sai luvan niiden ruokkimiseen. 

Silli ruokkii corpsepaintterinaaraita.

Ja satsin viimeisin häkki on Nötkötti, joka sai nimensä nötkötinpunahtavasta värimaailmastaan. Tämä on varmaankin yksi pienimmistä häkeistä hetkeen, ja koska lattiapinta-ala on niin olematon, näyttää se paljon korkeammalta kuin onkaan. Nötkötissä on tietenkin lihanpunainen silkkimassapohjalaatikko ja tummanpunaiset huovat, kaksi kerrosta ja yksi "irrotettava" taso kulkusiltoineen. Tason alla on paperipesä. Sointuvan värinen tuplakippo löytyy yläkerrasta, jonne pääsee nurkasta. En laittanut ylisille mitään lisätasoja ensinnä siksi, koska sinne ei mahdu mitään, mutta myös koska sinne voisi laittaa riipparin. 

Edestä.

En tiedä mikä tuon virka oikeasti olisi. Voisiko se olla jonkun matkahäkki? Mutta silloinkin joku matalampi ja pinta-alallisempi toimisi paremmin. 

Tämän tekstin myötä olen nyt blogittanut varmaan kaikki peukkurihäkit, joita varannoissani on. Lisää tulee joskus. Lisäksi aion myöhemmin julkaista pohdintatekstin näihin häkkeihin liittyen.

Peukkureiden asumukset, osa 4.

Tässä peukkurikämppäsarjan neljännessä osassa päästään jo häkkien makuun. Elettiin alkukesää vuonna 2018. Meikäläinen osti hitsattua jyrsijäverkkoa.

Alku oli tietenkin hankalaa. Leikkelin katkaisupihdeillä yhden kaistaleen verkkoa, väänsin siihen neljä taitosta ja iskin kannettomaan pumpulipuikkorasiaan. En liimannut sitä paikalleen. Häkkiosan katto kiinnittyi siten, että taitoin ylimääräiset langanpätkät silmukoiksi jotka sitten suljin niin, että ne ankkuroituivat taiteltuun osaan ja pitivät laatikkomuotoa kasassa sen kanssa. Häkin etupuolella oli kahden rivin edestä taitosta. Laskin ruutuja ja määritin sen perusteella, minkä korkuisen oven tähän teen, ja kiinnitin senkin tuolla silmukkatekniikalla jota käytin kattoon. Ovi suljettiin kahdella säpillä. 

Muistan tuosta ihan erityisesti sen, miten vaikeaa osien kiinnitys oli kun käytti tuota saranatekniikkaa. Jostain syystä verkon lanka ei kestänyt runsasta taittamista, vaan saattoi napsahtaa katki jos vaikka tappelin yhden silmukan kanssa tarpeeksi kauan (eli väänsin sen suoraksi ja taas lenkiksi monta kertaa), minkä lisäksi niissä ei edes ollut hirveästi taittovaraa. Tämä sitten teki sen, että luukkujen liikuttelu oli jähmeää. 

Sama silmukkatekniikka oli syy siihenkin miksen laittanut häkkiin juurikaan tasoja. Niiden saaminen häkin sisäpuolelle oli yhtä tappelua, joten kiinnitysten kanssa puljaaminen sen jälkeen ei oikein houkuttanut. 

Häkki oli ulkoisesti suurin piirtein parasta ikinä, siis suorakulmainen ja selkeä, mutta sisustus käristi silmää. Se oli ensimmäinen "nykyisen sukupolven" peukkurihäkki ja sen nimeksi tuli Iso häkki 1. eli Murkun häkki. Sittemmin se vakiintui muotoon Murkun häkki 1. Murkku, alias Herra Professori, on keksimäni hahmo ja hänellä on nukkeversio 1:9 -skaalan modelliversumissani. Luonnollista on, että ukkeli esiintyy myös peukkurimuodossa ja näköjään päätyi itse itsensä kanssa omistamaansa häkkiinkin.

Murkku ja Murkku II Murkun häkissä numero yksi.

Tuosta ei kauaa mennyt kun kokeilin tehdä toisenkin häkin samasta aineksesta. Tällä kertaa muotoilin siihen pohjalaatikon mustasta silkkimassasta. Voi olla että yritin kauan keksiä tapaa tehdä lootista irrotettavia, koska oikeissa rottahäkeissä on aina mahdollista (ja tärkeää) irrottaa häkkiosa laatikosta että ne voi esim. pestä erikseen. Noh, kai sitten tulin siihen tulokseen että peukalorottien kanssa on lupa huijata, eikä minun tarvitse ajatellakaan mitään tuollaista. Samalla päästiin siitä riskistä, että häkin terävät osat olisivat raastaneet käsiäni aina kun mallailen häkkiä laatikkoon (olettaen että laatikko olisi massaa). 

Koska en vieläkään tiennyt mitä olin tekemässä, päätin että moinen köyhä romuhäkki kuuluu Banskulle, kuinkas muuten. Se on siis Banskun häkki 1. Eikä se itse asiassa ole muuttunut tuosta mihinkään sen jälkeen, olkoon tuollainen karu aikakapseli. 

Jyrsijäverkon kanssa tappelu tuntui ärsyttävältä, joten taukosi varmaan melkein pariksi vuodeksi. Sen sijaan sisustin joitakin Really Useful Boxeja vuonna 2019... Osan kanssa meni joulukuun puolelle. Lisäksi toukokuuhun 2020 mennessä olin jo älynnyt hyödyntää jyrsijäverkkoa tekemällä siitä simppeleitä lisukkeita muunmuassa terraarioihin. Niin saatiin bokseihin uusia tasoja ja siten lisää elintilaa. 

Tuo pinkki loota on ihan naurettava tuon jyrsijäverkkotasonsa kanssa.

Sitten tuli perjantai 13. marraskuussa vuonna 2020, ja jostain kekkanan syystä sain päähäni kokeilla tehdä sittenkin jotain tuosta jyrsijäverkosta. Jos sen silmukkakiinnityskikan korvaisikin ompelulla? Kyllä, keksin ommella kukkalangalla ja kiinnittää verkon osia toisiinsa siten. Ja se toimi, ja toimii edelleen. Maissihäkki oli siis ensimmäinen kunnollinen, ei niin ankeasti muodostunut verkkohäkkini. Sen toinen nimi Keltapahvihäkki tulee siitä, kun alustin sen pohjalaatikon kiinnittämällä Breyer -pakkauspahviin palan jyrsijäverkkoa, josta taitoin sivut mahdollisimman littanaksi. Niin siitä voisi tulla vakaampi, ehkä. Kukkalankaompelin tämän sitten kai paikalleen.  

Lattiatasossa oli haalistuneensävyinen punainen kangaspala.

Myöhemmin Maissihäkki sai oikeanlaisen pohjalootan, joka on keltaista helmimassaa. Siitä se myös sai vakiintuneen nimensä. Ompelun ansiosta sain myös kiinnitettyä sen sisäpuolelle jos mitäkin tasoa, ja se näytti, no tasapainoisehkolta. Pienet, "irrotettavat" tasot kiinnitin kieputtamalla kukkalankaa lenkeiksi tarvittaviin kohtiin, minkä jälkeen taitoin kierteisen osan alaspäin ja katkaisin siten, ettei se ole liian lyhyt. Jos minun nyt pitäisi muuttaa jotain noissa tasoissa, voisin vain pätkiä kukkalangat ja korjata asian. 

Maissihäkissä on kaksi kokoleveää luukkua, eikä varsinaisessa häkkiosassa ole mitään eteen taittuvia kaistaleita. Tämä tekee luukkujen sulkemisesta vähän hankalaa, ynnä aiheuttaa sen että ne voivat helposti karata syvemmälle häkkiin, kun ei ole mitään jarruttamassa. Luukut suljetaan kukkalangoilla, jotka kiinnittyvät sivulle silmukalla ja josta ne jatkuvat pelkkänä lankana, mikä sitten sujautetaan luukun silmästä ja taitetaan. Se ei ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta on ollut tähänastisista toimivin ja on myös edelleen käytössä - toisin kuin mitkään säpit. 

Minulla ei ilmeisesti ollut keltaista huopaa jolla sisustaisin Maissihäkkiä, joten käytin punaista. Jotkut sanovat että punainen huopa voi laskea väriä, ja se on myös totta. Peukkureiden kanssa en kuitenkaan ole nähnyt mitään ongelmaa... Ainakaan vielä. Ja yksi akkalauma on sentään asunut Maissihäkissä jo aika kauan.

Maissihäkki näyttää tältä edelleen.

Isojen häkkien kausi oli alkanut! Blll. 

(Kuvat ovat huonoja eivätkä näytä häkkejä aina sellaisina kuin ne viimeisimmillään ovat, mutta kelvatkoot.)

Marraskuussa 2020 kasaantui muitakin häkkejä, nekin isoja ja tehty aikalailla samalla tavalla kuin Maissihäkki. Niistä yksi on Siniteräs. Sekin on kokonaan yhtä isoa asuntoa ja siinä on pääasiassa kaksi kiinteää kerrosta, minkä ohella on sitten noita "irrotettavia" tasoja. Pohjalaatikko koostuu sinisestä ja hopeanharmaasta helmimassasta, ja huopien väri on sekaisenharmaa. Sisustuksena on näkynyt ainakin puusilppua, keltaista pahviluolaa, siementankoja ja ruokakuppeja. Muassa on myös yksi lelu, joka lienee ollut jokin lankarulla joskus. 

Siniteräksen asukkaat eivät ole vakiintuneet, mutta siinä on majaillut lähinnä uroslaumoja. Esimerkiksi siniset veljekset Matti ja Mauno joidenkin riemunkirjavampien kanssa, ja sitten taas Lukki, Punkki ja Skorppu sekä muita normaalin näköisiä. 

(Häkeistä ja sukupuolista sellaista, että jos muistan oikein, niin naarasrotille voidaan suositella korkeahkoa lintuhäkkiä ja uroksille isoa kanihäkkiä, ja molemmissa pitäisi olla tarpeeksi lattiapinta-alaa. Meillä oli uroksia ja ne tosiaan viihtyivät kanihäkissä eivätkä ängenneet siitä ulos omin lupineen.)

Matti ja rullalelu.

Kolmas todella iso häkki oli Sateenkaarihäkki, jonka tein kaverilleni. Postitin sen Yhdysvaltoihin. Kaverini tykkää kaikesta söpöstä ja värikkäästä ja olen tehnyt hänelle kasan peukkureita, joten jokin riemunkirjava huusholli oli ihan jees. Pohjalootassa on siis kirkkaita silkkimassavärejä sateenkaaren mukaisessa järkässä. Rakosia ja muita mokia olen tilkinnyt niillä väreillä mitä käteen osui, ei sillä niin väliä... 

Harmi kun tämäkin on ehtinyt vanhentua, ja on mm. aika paha sormille, koska en ollut tuolloin vielä ehtinyt hioa sitä tapaa millä leikkaan verkkoa mahdollisimman sormiystävälliseksi (jotta katkaistut langat eivät pistelisi - ne ovat ihan sairaan teräviä!). Tämän kattopalassa sentään on eteen taitettu kaistale, jota vasten luukut kiinnittyvät, mutta moisten puute koko häkin kerrokset erottavassa palassa voi ärsyttää. Toisin sanoen häkistä puuttuvat laidat. 

Sateenkaarihäkin kukkalangat ovat mustat ja huovat vaaleanpunaiset. 

Niinikään samaan satsiin muodostui myös Nevesulinna, joka on noita paljon pienempi. Tässä on pohjaloota mustasta helmimassasta. Tässäkään ei ollut taitettuja laitoja kerrosten välillä tai missään muuallakaan, mutta sen sijaan näen ehkä ensimmäiset pystysuunnassa aikeavat luukut. Luukkuja on siis kaksi ja niistä alempi kiinnittyy häkin sivuilta, ylempi taas katon puolelta. Saranahommeli on omalla tavallaan tyhmä, mutta on toiminut aiempia paremmin ja tehdään periaatteessa samalla tekniikalla kuin nuo sulkulangatkin. Kaikki tasot ovat "irrotettavia". 

Nevesulinnan nimi tulee nimistä Nestori, Veini ja Sulevi, jotka asuivat siinä pitkään, ja jotka varmaan lusivat siinä nytkin. Sisustuksena nähdään puusilppua, suklaamunan keltuaisesta tehty pesäkoppi, värikäs tuplakippo ja siementanko. Muutakin siellä saattaa olla. 

Nevesulinna nimikkoasukkaineen. Miten on mahdollista saada kaksi lähes samanlaista kuvaa vahingossa?

Myöhemmin samassa marraskuussa tekeytyi Suklaarasiahäkki, joka on korkea ja kolmikerroksinen. Tämän kanssa kai määritin näille "huonekorkeuden" minimin, mikäli häkissä ei ole tasoja tai kämppä on pieni. Se on kymmenen ruutua, ja siis mittailin että yksi rotta mahtuu olemaan siinä suorana. Niin kuuluu oikeastikin olla. Suklaarasiahäkki sai nimensä suklaanruskeasta pohjalootastaan. Asunnot ovat pieniä ja kuutiomaisia. Luukut kiinnittyvät symmetrisesti häkin sivuilta ja kukkalangat ovat ruskeat.

Tasoitin kerrosten lattiat paksulla paperilla, jonka kiinnitin paikalleen jollain niiteillä joita en saa enää mistään. Sitten (vasta kiinnityksen jälkeen...) maalasin ne akryylimaalilla ruskeiksi. Jaaaa huoviksi laitoin jotain mustanharmaata.

Onpas moskainen vesikippo.

Ei sitä koskaan tiedä mihin tuollaista varretonta siveltimenraatoakin voi tarvita.

Kaiken kaikkiaan Suklaarasiahäkki saattaa olla yksi omista lemppareistani, eikä vähiten herkullisen värinsä takia. 

Miksi sen makoisuus ei voi näkyä kuvissa?!

Tuossa vaiheessa tuli myös mieleen, että voisin tehdä Murkun ensimmäiselle häkille uudistuksen. Otin sen pois muovilootasta, kursin kasaan hopeanvärisellä kukkalangalla ja laitoin uusia tasoja. Päällystin osan niistä paksuilla paperinpaloilla, joita sotkin tusseilla (ja varmaankin jollain lakalla?). Kiinnitin ne aloilleen kaksipuoleisella teipillä, joka ei kyllä yhtään toiminut. Pohjalaatikoksi päätyi valkoista silkkimassaa. Pohjalle tuli myös pala mustaa huopaa, mutta normista poiketen en vuorannut sillä mitään muuta. Luukkuja tuli kaksi ja ne molemmat ovat nivellettyjä. Sisusteena nähdään pesäkoppi, pari ruokakippoa ja pari siementankoa. Ja koska häkki on tasan vain Murkun, tulee asukkaidenkin liittyä häneen - ne saavat olla joko Murkun peukkuriversioita tai sitten vaikka lapsia tai kavereita.

Musta kuusluukku valmistui "ilmeisesti" joulukuussa 2020. Siinä on pohjaloota mustasta silkkimassasta ja kukkalangatkin mustat, ja häkki on kolmikerroksinen. Huovat ovat mustanharmaat. Luukkuja on tosiaan kuusi, kaksi per kämppä, ja ne kaikki kiinnittyvät ylhäältä sivujen sijaan. Tässä häkissä näkyy jo käytetyn laitoja, eli joka kerroksessa on jonkin verran reunaa joka puolella, eivätkä luukut voi kaatua sisään. Asunnoissa on pienet "irrotettavat" tasot joihin ruokakipot on sijoitettu, ja joiden alle voi hyvin tunkea pesämatskuja. 

Joulukuun yhdeksäntenä samaa vuotta valmistui kaksi häkkiä lisää. Nämä ovat pieniä räpellyksiä, ja ensimmäinen, Kapea sinipunahäkki, on varsinainen pikkuruisten yksiöiden kerrostuma. Se on myös aivan tolkuttoman vinkura, mutta jaa, en minä niitä verkkoja siellä tehtaassa tee joten en voi vaikuttaa asiaan. Kapeassa sinipunahäkissä on verkkojen päällä punaiseksi maalatut paperit, jotka on kiinnitetty niiteillä. Pohjaloota on helmimassaa ja olevinaan sinipunainen, eli siis violetti tai purppura. Huovat ovat vaaleanpunaiset, ja oikeastaan tasojen laittaminen asuntoihin oli tärkeämpää kuin ikinä. Muuten ei olisi pinta-alaa rotille kun kerta ruokakupitkin pitää laittaa jonnekin. 

En voi olla täysin varma milloin tein ensimmäiset nivelelliset luukut näihin (se ei välttämättä ole tuo uudistettu Murkun häkki), mutta ainakin Kapeassa sinipunahäkissä oli jo yksi sellainen, keskikerroksessa. Ne ovat kätsyjä jos tarvitaan korkeita luukkuja.

Toinen on Harmaa parihäkki, joka on melko matala ja jossa on kaksi kämppää. Tässä pohjalaatikko on silkkimassaa; lie sitten sekoitus jossa on mustaa, vaaleansinistä ja vaaleanpunaista. Yleisilme on harmaa. Tasopahvit ovat niiteillä kiinnitettyä kanvaasipaperia, jonka nimen muistin vasta tässä vaiheessa artikkelia. Huovat ovat tummanruskeat. Kerrosten tasot ovat erilaiset; ylempänä se on luukusta katsottuna oikealla ja pieni, alempana se taas on kokopitkä ja takaseinässä. 

Yläkerrassa ovat asuneet Paisti ja Hiillos, alakerrassa taas muunmuassa Kämmi.

Seuraavaa vuotta kerkesi kulua kuukausia, kunnes pykäsin Himmelin. Sen tarkka valmistumispäivämäärä on 29/5/21. Tässä häkissä on neljä kämppää kahdessa kerroksessa, eli keskelläkin on väliseinä jota ei saa irti. Moisten kiinnittäminen (se oli kahdessa osassa) oli hirvein rupeama ikinä enkä mieluusti ryhtyisi siihen enää uudestaan, mutta onpahan kokeiltu. Pohjaloota on vaaleansinistä silkkimassaa, jossa on seassa vähän vaaleanpunaista ja valkoista. Huovat ovat mustanharmaat. 

Samana ajankohtana valmistui Ykälä, joka on edellisen korkuinen parihäkki, jossa ruskeat kukkalangat. Tämän laatikko on öklö ykänharmaanvihertävä, ihan tahallisesti, ja se on sotku silkki- ja helmimassoja. Tällaisia värejä näkyy eläin- ja arkitavaroissa yllättävän paljon, ainakin vanhoissa designeissä. Huovat sekoitusharmaat.

Dipin ja Rämän rottalauma asui Ykälässä hetken.

Niinikään Grillihäkki ja Mansikkasalmiakki valmistuivat tuona ajankohtana. Grillihäkin nimi tulee sen herkullisenvärisestä massasekoituspohjalaatikosta ja tummanruskeista huovista. Häkin taka- ja sivuseinät ovat yhtä palaa, mikä ei suinkaan ole se automaatio kun teen näitä. Asuntoja on kolme ja niiden leveys lienee noin 17 ruutua ja korkeus 10 ruutua. 

Mansikkasalmiakki mainitaan korkeasta rullasta tehdyksi, ja sekin on kolmikerroksinen. Lokeromitat ovat kokonaisuudessaan 10 ruutua joka suuntaan. Pohjaloota, josta sen nimikin tietysti tulee, on epätäydellinen sekoitus mustaa ja punaista helmimassaa. Huovat ovat punaiset, ja tein häkkiin myös siihen sointuvan värisiä ruokakuppeja.

Nyt ollaan jo nykytasolla. 

Murkku sai toisen nimikkohäkkinsä - Murkun häkki 2. - alkukesästä 2021, ja tässä on musta silkkimassainen pohjaloota. Häkki on kolmikerroksinen eli siinä on kolme erillistä asuntoa, joita ei voi yhdistää. Huopien väri on valkoinen, koska valkoisuus on Murkun tavaramerkki.  

Yhtä vanha on Mustakupla, joka oli ensin Raatola. Nimi siirtyi sittemmin toiselle häkille, joka on tätä rupumpi. Mustakuplan pohjaloota on sekoitus silkki- ja helmimassoja ja on tietenkin musta. Monen muun tapaan tämäkin on kolmen kämpän kerroshäkki, eli nykyisin peruskauraani. Kukkalangat ja huovat ovat mustat. Mustakupla voi hyvinkin olla myös se häkki, jonka tein tavallista leveämmäksi, jolloin kämpät ovat pitkiä.

Sitten tuli Hopealiila, jonka sekoitan helposti Kapeaan sinipunahäkkiin. Mutta Hopealiilassa on laimeamman värinen pohjalaatikko (seassa hopeaa) ja paljon enemmän tilaa. Muutoin sekin on vain yksi noista kolmikerroksisista perushäkeistä. Huopien väri vaaleanpunainen. Tämä häkki tuntuu kunnostautuvan lähinä oranssien rottien kotina - oranssi ja vaaleanpunainen nääs sopivat yhteen kuin makea ja suolainen (mikä olisikin se miten noita värejä kuvailisin).

Juttu on myös niin, että nuo värierot näkyvät helpommin ihan silmällä katsottuna, siinä kun kuvat tykkäävät joskus valehdella ja väittää että eeei kyllä ollaan ihan laimentuneita. Toki toistakin ääripäätä esiintyy...

Heinäkuun lopussa tuona vuonna aloitin sellaiset kuin Himmelblau ja lopullinen Raatola. Molemmat ovat kolmikerroksisia ja kerroskorkeus on 11 ruutua. Himmelblaun pohjalaatikko on vaaleansininen, mistä se myös sai nimensä (taivaansininen saksaksi). Tämän piti myös olla kolmas Murkun häkki, mutta eipä se proffa sinistä kelpuuta joten katsotaan, en ainakaan enää muistaisi sen kuuluvan kyseiselle hahmolle jos se ei lukisi tiedostossa. 

Nuo keltaiset kipot on pakko vaihtaa johonkin sopivampaan joskus, esim. sinisiin...

Tuo Raatola kuuluu Banskulle, ja vaikka sen silkkimassainen pohjalaatikko voi näyttää mustalta, siinä on oikeastaan mustaa ja keltaista. Loppulukema on jokin tumma homeen sävy, joka on aika passeli monsterihahmoa esittävän nuken omaisuudelle. Tästä syystä häkin asukkaatkaan eivät voita mitään kauneuskisoja, vaan näyttävät ennemmin kärsineiltä. 

Vasemmalla Mustakupla ja oikealla Raatola, joka on oikeasti noin vinkura.

Seuraavat häkit tulivatkin vasta alkuvuodesta 2023. Niistä lisää viidennessä osassa.