Tilastoja, lukumääriä

Okei, ei ihan tilastoja tai lukumääriä, vaan... määrien välisiä suhteita? Otantoja? Joka tapauksessa, sain tämän aiheen mieleeni kun pläräsin blogia ihan huvikseni, ja valikoin selattavaa väritagien perusteella. Agouti -tagilla löytyy vain pari rottaa. Ihanko oikeasti koko yli tuhatpäisessä peukkuriarmeijassa on vain kaksi villiväristä rotiskoa?!

Miettis.

Rosmo.

No ei sentään! Niitä on kaksi vain blogissa... Hah. Itse asiassa, blogittamattomissa on noita ihan tolkuttomasti, tai ainakin laumallisen verran. Ne löytynevät Stainygate'silta tai jaottelemattomista, ja osa on ilman muuta myös valkomerkkisiä. 

Joidenkin värien tai muiden ominaisuuksien yli- tai aliedustavuus on kyllä vaivannut silloin tällöin. On muunmuassa keljuttanut se, kun haluaisin tehdä lisää flameja, erityisesti flame striped -tyyppisinä. Kaikkia flameja taitaa vieläkin olla vain kourallinen, ja väriskaala on laimea (lähinä punaista ja vihreää vaaleammilla länteillä).

Sekamelskan Flame - uros jonka mukaan kuviotyyppi nimettiin.

Yhteen aikaan narisin, kun mustia rottia on niin vähän. Niiden tekemisessä oli jotain ongelmaa, ne eivät ikinä oikein tekeytyneet hyvin ja mielenkiintoisiksi. Sitten sain siitä tarpeekseni, ja pykäsin kasaan useamman nykytasoisen mustan peruspeukkurin. Narisemisen tarve loppui siihen. 

Stainygate's Another Tolerable One eli "Tolppa". Rottieni lempinimet ovat jo pitkään olleet ihan aivottomia.

Mustia hoodyjä sentään on ollut aina "paljon"... Eli blogissa kymmenen kappaletta. Kaikki lienevät tietenkin Monochromatic'sin rottalasta, kuinkas muuten. Hoodyjä sinänsä on listattuna 23 kappaletta, nekin ainakin pitkälti Monochromatic'silta. 

Niinsanottuja karkkirottia eli epärealistisen ja/tai railakkaan värisiä on tagipilven mukaan 68 kappaletta. Niistä valtaosa on tietysti Sekamelskoja. Nyt en lähde arvailemaan miten vanhentunut tuo luku on, nimittäin Sekamelskan taitaa olla toistaiseksi suurin peukalorottaloistani. Rottia on yli 400, ja kuvakansioista osa on muiden kansioiden sisällä, joten luku voi mennä ainakin lähelle viittäsataa. Tämä meinaa, että näitä sokeripalloja on noin puolet kaikkien olemassaolevien peukkureiden määrästä. 

Tällaista oli meno Rottahuoneessa ennen kuin rupesin säilömään näitä lokerikkoihin. Ja Fail on tuolla selällään.

Huolimatta railakkaiden värien runsaudesta olen kuitenkin maanläheisten värien ihminen. Tai ainakin luulen olevani. On niitäkin tullut keksittyä kokonaan päästä, sikäli kun en tunne rottien väristandardeja oikeasti kunnolla, ja määritelmät eroavat liikaa eri maiden välillä - jonkun champagne on toisen cream, ja jonkun fawn on meidän saffron. Lisäksi en tee tikatuille tikkauksia, vaikka moinen olisi vain järkeenkäypää. 

No, haluan pitää nämä helppoina tehdä, joten yksinkertaistan asioita ja rajusti. Siksi tuntui helpoimmalta vain keksiä päästä uusia värejä, esimerkiksi jokin imelä cream jolla olisi mustat silmät. Sellaisia ei oikeasti kai ole, joten keksin siitä itselleni sugarbeigen. Sitten on myös sellaisia kuin winetile, palebutter, oat, fire ja kinuski. Jälkimmäinen on hauska, koska kinuski asiana ei ole kovin kansainvälinen, enkä ole ikinä nähnyt kuvaa oravanpunaisesta kesyrotasta. Kuvien perusteella siennatkaan eivät ole sellaisia.  

Stainygate's Swordfighter eli Kalervo, kinuski uros. Nimi tulee ilmeisesti rotan asennosta. Miekka vain puuttuu.

Kerma tai beige -tagilla on vain yhdeksän osumaa, champagnella kuusi, chocolatella 22, cinnamonilla kymmenen. Millään noista itsekeksimistäni ei lie tageja olemassakaan, koska tiettävästi kehitin ne vasta vuoden 2020 aikana ja/tai jälkeen, jolloin blogi oli jo ihan pysähtynyt. 

Demoneita blogissa ja koko rottalaumassa on vieläkin vain yksi, Primo. Haluaisin niitä enemmänkin, mutta en keksi tekniikkaa, enkä halua mitään rupukamaa näistä. Noin muutenkaan kauhukuvastoa ei esiinny peukkureissa niin suurta määrää kuin jostain syystä oletan. Ehkä niiden runsaus muussa fiktiossani huijaa aivojani? No, haluan korjailla asiaa ajan mittaan. Kirjoitin nimittäin tässä äskettäin tarinatekstiä peukkuripohjalta, ja tajusin, ettei Punaraudan laumassa ole kauheasti oikeanlaisia pahisvaihtoehtoja.  

Sleeky, erään hullun tiedemiehen vaimo.

Joskus totesin, että dumboja emorottia on aika vähän. En tiedä mistä se johtuu. Näin asia voi olla edelleen, mutta vain siksi koska poikasten kasaaminen on tosi vaikeaa ja keksin siihenkin kestävämmän keinon vasta aika äskettäin. Myös dumboja poikasia pitäisi tehdä, niitä ei nääs taida olla yhtään!

Kauan meni niin, että halusin tehdä albiinoja, mutta samalla kaiken kokovalkoisen tekeminen suurimerkkiseksi (eli värin laittaminen esim. naamaan) oli erittäin herkullista. Niin se on kyllä edelleenkin, ja peukalorottaloissa on paljon maskedeja, cappedeja, nenäraitoja ja joitain epämääräisyyksiä. Varsinaisia albiinoja kehittyi oma laumallisensa vuoden 2021 loppupuolella, kun sain päähäni pykästä "seitsemän karvatonta albiinoa" joista kaikki ovat vieläpä pystykorvaisia naaraita. Ne erottaa toisistaan häntiin maalattujen mustien pisteiden perusteella. Nuo mustat pisteet ovat ehkä paras juttu ikinä, miksen keksinyt niitä aiemmin? 

Noh, koska karvattomat albiinot eivät riitä, piti tehdä vielä karvaisiakin moisia, sekä sileänä että rexinä. Osalla on jälkiä joiden perusteella ne ovat lähtöisin tutkimuslaitoksista. Tällaisiakaan peukkureissa ei ole niin paljon kuin voisi kuvitella, ja mm. Luke oli pitkään yksin ainoa tyyppisensä ja sijaitsee Punaraudan laumassa. Nämä uudemmat albut ovat ihan oma laumansa, eikä lössillä ollut nimeä saati teemaa tai kieltä ennen helmikuuta 2023.  

Injuria.

"Haavallisia" löytyy blogista 19 kipaletta. Oikeasti niitäkin on toki enemmän. Suurin osa lienee Punaraudan laumassa, luonnollisesti, mutta uudemmilla yksilöillä ei ole persoonallisuutta samassa määrin kuin vanhoilla. 

Osa noista haavoittuneista on rupirottia, siis nakuja. Hairless -tagilla löytyisi 38 rottaa, mikä on aika paljon... Ja määrä on lisääntynyt tässä parin vuoden sisällä ihan kiitettävästi. En noin muuten ehkä tekisi kauheasti nakuja, mutta niihin menee se ihonvärimassa mikä alkaa liiallisen vatkaamisen päätteeksi olla jo liian nihkeää, ja pitää käyttää pois. Siksi iso osa uudemmista nakuista tuppaa olemaan isoja uroksia, ja usein dumbokorvilla. Dumboja teen siksi, koska se on resessiivinen muunnos ja vissiin myös vaatii kantajaksi molemmat vanhemmat, joten se sopii hyvin massarotille joiden luulisi edustavan sisäsiitettyjä populaatioita. 

Riku ja Frans.

Noh. Harmaanruskeita? Viisi kappaletta. Haluan lisää näitä. Kuranväriset rotat ovat oikeasti aika yleisiä, mutta peukalorotista niitä ei löydy niin paljon kuin kannattaisi. Usein kuitenkin teen juuri niitä lemmikkitasoisia elukoita juuri tällaisista maanläheisistä väreistä ja rupuilla kuvioilla, koska ne ovat uskottavia. Lisäksi vain pidän siitä ajatuksesta, että ne kaikessa tavallisuudessaan ovat kelvanneet jollekin juuri sellaisina kuin ne ovat, ja rotiskot ovat saaneet hyvän kodin. Lemmikin ulkonäöllä ei nääs pitäisi olla mitään väliä. 

Stainygate'silaisia ukkoja. Oikeanpuoleinen BEW on Stan.

Minkäs verran on nukkujia? Niitä on tullut vuosien mittaan tehtyä isot määrät, ja blogista löytyy 33 rottaa. Nyt tekee mieli kiljaista, että luku nousisi kivasti jos Reiman naaraat julkaistaisi, ne nääs ovat kaikki unten mailla. Myös Reima itse on käytännössä nukkuja, on nääs tehty lojumaan akkalaumansa keskellä kuin jokin roomalainen keisari konsanaan. (Reima ja naaraansa tuli tehtyä testikappaleina, kun sain glitterhelmimassaa käsiini ensimmäistä kertaa. Piti muotoilla yksi rotta joka väristä ja sitten väliväreistä ja sekoituksista. Massa oli tosi pehmeää eikä kestänyt kunnolla kasassa, jos väänsin peruspönöttäviä rottia, joten nukkujiksi meni.)

Tarinarottia ei ole juurikaan tullut sitten parhaiden vuosien. Tuossa pandemian kohokohdassa (2020) ja sen jälkeen olen keskittynyt ihan liikaa vain siihen että saisin kustakin väristä kasan "värijalostusrottia" fiktiivisiä kasvatushömpötyksiä varten. Värit ovat olleet ihan kivoja, ja rottien rakenteetkin ehkä, mutta yhtään persoonallisia ne eivät ole. Voin ottaa Oneidan ja Juuditin ja sanoa, että ne näyttävät samalta. Mutta Oneidalla on luonne. Se on tehty aikana, jolloin minulla ei ollut samanlaista sarjatuotantomahdollisuutta kuin nyt, kun on ne mallipallot ja kaikki. Samoin Marble Man vetää vertoja kaikille nyttemmin tehdyille marbleille, koska sillä on luonnetta ja tarinaa. 

Uudempia tarinarottia ja -rottaperheitä on pitänyt tehdä ihan keksimällä, jotta niistä tulisi jotain. Usein nämä kyllä kertovat tarinaansa muotoilun aikana, mutta unohdan sen sitten kun rotta on päässyt hyllylle kuivumaan ja joudun keskittymään seuraavaan. 

Sisarusriita.

Mitäpä tätä tekstiä enää jatkamaan. En itse yleensä välitä lukea mitään tilastosepostuksia muiden blogeista, joten miksi luulisin muiden jaksavan samaa minun blogieni kanssa? Juttu onkin se, että kirjoitin tämän ensisijaisesti vain itselleni. Eihän tätä blogia lue kukaan muukaan noin ylipäänsä.