torstai 3. elokuuta 2023

Peukkureiden asumukset, osa 2.

Jatkopalaa edelliselle osalle. Tässä katsotaan ensimmäisiä terraarioita. 

Siwi yksiössään. Rottahan ei oikeasti kuulu mihinkään umpiseinäasumukseen. 

Tiedostossa nämä eivät näy olleen missään aikajärjestyksessä, mikä on vastuutonta jos aikoo tehdä tällaisia nostalgiapommipostauksia (melkein) kymmenen vuoden kuluttua. Ja kyllä, minulle näillä on nostalgia-arvoa, koska ne näyttävät mitä tapahtui ennen kuin pääsin peukkurihäkkiunelmieni kanssa oikeasti siedettävälle tasolle. 

Ensimmäinen iso terraario oli Iso kattoluukullinen, joka on uuden elämän saanut pumpulipuikkorasia. Kansi on irrallinen ja siinä on vielä lisäluukku. Tämä on oikeasti aika kiva, mutta minua häiritsee näissä terroissa aina se kun en osaa keksiä mitään keinoa tehdä niihin siistejä ilmareikiä. Tulella leikkiminen ei ole tähän mennessä innostanut. Sitten taas ne pohjassa olevan reikelit joutuu aina teippaamaan umpeen... No, tämä oli kuitenkin ensimmäinen oikeasti iso kämppä peukalorotilleni, joten revin siitä etuja. Sisustuksena on puusilppua ja pesämökkinä oikea pieni kukkaruukku, minkä lisäksi oli tilaa laittaa kaksi isoa kippoa ruokaa ja vettä varten. Veden kyllä korvasin liimalla, koska silkkimassa on huokoista enkä halua ottaa riskejä. Isosta kattoluukullisesta olen joskus kertonut Thetussa.


Laskuvirhe majassaan.

Ajatukseni on, että kerta häkeistä on nykyisin jo ylitarjontaa ja voin koska tahansa tehdä lisää, niin nämä terrathan voidaan varata sitten muille lajeille, kuten vaikka käärmeille, jos niitä joskus Rottahuoneeseen tulisi. Yksi käärmeterra minulla onkin jo, mutta se on tullut ulkomailta ja se on pieni, ynnä jo valmiiksi asuttu. Halajan lisää.

Ensimmäinen kirjaimellisesti itse tehty terraario oli pieni, valkoisesta pahvista ja muovikalvosta tehty... Pieni pahviterra. Sen pohjaa tukee paspiksenpala, jollaisia minulla on varastossa aika paljon. Ne on leikattu oikeassa kehystysliikkeessä tarkoilla laitteilla, joten paspiksien avulla voisi periaatteessa tehdä täsmälleen oikein mitoitettuja minilaatikoita. Sen siitä saa kun menee taidepuljuun työharjoitteluun ja haalii sieltä mukaansa kaikkea minkä muut laskevat roskaksi. 

Hörhö, pieni cernittidumbo taitaa olla tämän lootan vakioasukas, mutta on valitettavasti myös yksin.

Pieni pahviterra on tietysti aivan todella pieni, eikä sopisi rotille edes kuljetuslootaksi. Siinä on kuitenkin asunut jos ketäkin silloin kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut. Ja varmaan asui sen jälkeenkin... Mutta loppuviimein tämä maalaamaton sotkukasa on pitänyt sisällään normipeukkuria pienempiä rottia, joista osa on ollut Cernitistä tehtyjä ja sittemmin maalattuja. Sisustus muutoin on pysynyt aina samana: paljon puusilppua, johon eläin voi kaivautua, sekä ruokakippo ja typerä vesipullo.


Sama kuin jos itse asuisi julkisessa vessakopissa.

Boksin ainoa oikea ongelma on mielestäni sen luukku ja sulkumekanismi. En vieläkään tiedä miten noita tehdään, joten peukkurihäkeissä ja -terroissa on nähty kaikenlaista enempi vähempi omituista, että saadaan ankkuroitua luukut alas. Tässä se on jokin niiteistä näpelöity koukkusysteemi. 

Yksi muu tuon ajan järjestely oli Punakylki, joka oli ensin terraario mutta muuttui sittemmin häkiksi. Nimi tuli siihen liimatuista punaisista muovikalvoista. Tämä oli pieni suorakaiteen mallinen laatikonkansi, johon olin liimannut pystyyn neljä muovipakkauksenpalaa. Ne jopa kestivät pystyssä, mutta olivat silti huterat. Kattopala kiinnittyi kaiketi teipillä. Muista asumusbokseista poiketen Punakylki sulkeutui lyhyeltä sivulta. Sisustusta on aina ollut surkeasti, mutta yksi tummanruskea kangasräpäle taitaa olla siellä vieläkin. 

Abe ja Cherry oletettavasti ainoassa kuvassa jossa Punakylki oli vielä terraario. 

Häkiksi Punakylki muuttui kaiketi vuonna 2016. Samalla sen kiinnitys vaihtui päätyisestä pitkäsivuiseen. Tummanruskean rätyskän ohella siinä oli nyt myös vaaleansinisestä huovasta leikattu palanen, jonka alle rotat saattoi peittää. Vesipullolle oli mahdollisuus, joten sen laitoin, olkoonkin fiasko. Ruoka olisi järkevintä vain viskellä häkin pohjalle, joten niin myös tehtiin. Häkkiosa itsessään on sitä samaa hitsaamatonta kuin Jailcagessakin ja voidaan nostaa kokonaan irti.


Pieni lasiterra on, no, kuutiomaiseen lasipurkkiin sisustettu hyvin pinta-alaton rottahäkki. Tämän ajankohta on 2014 tai 2015. Päätin joskus että se saa olla sairasboksi, jolloin käy järkeen jos siellä ei ole kerrallaan yhtä asukasta enempää. Tässäkin on kansi sitä hitsaamatonta verkkoa. Sulkumekanismia ei ole. Nahan liimaaminen lasiin ei ole kestävä ratkaisu, joten saatan joutua tekemään tälle peruskorjauksia jossain vaiheessa. 

Seuraava iso loota tuli sitten, ja on nimeltään Iso sivuojitettu. Kyllä, olen luova näiden nimien kanssa, ja olen vasta joku aika sitten ruvennut nimeämään asioita tyylillä "väri tavara järjestysnumero", eli järjestelmällisesti. Sekoitan tämän häkin aina toiseen samanlaiseen, mutta sentään niillä on eri nimet kuitenkin... Näissä kahdessa on tosiaan jotkin urat sivuilla, mikä ei ole hyvä homma. Olisin voinut ratkaista sen tunkemalla ojiin vaikka silkkimassaa - itse asiassa voisin niin tehdäkin, ja käyttää kumpaankin lootaan eri väriä, jolloin ne yksilöityisivät satavarmasti. Tämän sisustus ei eroa mitenkään kattoluukullisesta eikä kai Unikopistakaan (se toinen sivuojitettu), mitä nyt kipot ovat ainakin joissain kuvissa maalaamatonta valkoista askartelumassaa. 

Olin siis päässyt isojen terraarioiden makuun, ja mietin miten niitä voisi kenties laajentaa häkeiksi. Vastausta ei koskaan tullut, koska keksin muita keinoja, ja siihenkin oli vielä matkaa. 

Ostin joskus vuonna 2016 Suomalaisesta Really Useful Boxeja, jotka ovat tosi pieniä ja joissa on paljon värivalikoimaa. Tyyli ja toiminta on sama kuin monesti isommissa muovilaatikoissa, joten nämä ovat oikeasti hyviä pienoismallijuttuihin. Olen kuitenkin ostellut näitä sen verran paljon (kerta tulevat lajitelmissa), ja jotkut ovat tuplia, etten pysty tekemään niistä järin yksilöllisiä. Lisäksi pikkulootia ei tietenkään voi sisustaa kovin kummoisesti. 

Saatoin kadottaa puusilppupussin noihin aikoihin, josta syystä kuivikkeen tilalla näkyi mm. jotain paperimassapallosuttua tai huovanpaloja. Vaihtelua sekin toki on, ja sotkun määräkin väheni. 


Kaikki pikkuboksit eivät suinkaan menneet rottien asunnoiksi, vaan käytin ja käytän niitä ihan tavaran varastoimiseen. Siihen ne on tarkoitettu ja, no, rottani eivät yksinkertaisesti tarvitse ahtaita umpiseinäterraarioita jos järkevämmän kokoisia häkkejäkin on.

Kenties vuoden 2016 lopussa, mutta viimeistään tammikuun 2017 alussa, järjestin täytteet toiseen isoon sivuojitettuun pumpulipuikkoboksiin. Siitä tuli Unikoppi, ja siinä taisi loppupeleissä asua vain Wellsleep. Se nukkuu kaiken aikansa, joten ei varmaankaan välittänyt jos olikin lootassa ilman seuraa. 

No tuossa sillä kyllä on seuraa.

Ja sitten terraarioiden aikakausi tuli päätökseensä, ainakin enimmäkseen. Tilalle tuli jotain muuta, koska keksin ratkaisuja. Niistä seuraavassa osassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.