In

Ehkä yksinkertaisin nimi jonka olen keksinyt... Ja ihan hauska. Se on oikea ihmisennimi (tai ainakin listattu sellaiseksi). Nimestä saa myös hupaisan sanaleikin ja sekavuuden, kun kirjoittaa englantia.

Nimi: In
Ikä: Aikuinen. Muovailtu 20/8/2016.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Turkoosi tummanpunaisilla silmillä.
Muuta: Päätin tehdä Pennulle vihdoinkin sen biologisen emon, jonka sisällyttäminen vakokuvasarjakuviin toisi mukanaan kaikkea jännää. Saa nähdä, koska taas eestyn kuvaamaan mitään stooreja... Iniin liittyy sekin juttu, että liian usein meikäläisellä on tapana valita joko mustat tai punaiset silmät (luonnollisista silmänväreistä), vaikka kyseisiä värejä voi hyvin sekoittaakin. Päätin sekoittaa rotalle tummanpunaiset silmät, ja viime hetkillä tuumin myös ideaa odd-eyedistä, jonka sitten hylkäsin. Ei se ole kovin ihmeellisen näköistä. Siitä huolimatta Pennulla on nyt selkeästi sille kuuluva emo, joka ei kuitenkaan ole täysin samanvärinen kuin kakaransa. Rakenteellisesti In on ihan menevä, OK, ei mikään surkea eikä huippuyksilökään. Asentoon panostin, haluan sen toimivan noissa sarjakuvatarinoissa sitten kun sellaisia teen. Täten emolla pitää olla alaspäin suuntautuva kuono.

Peruslemmikki, mutta hiukan arka ja säpsy. Varsinkin poikasensa menetettyään In on ollut sekopäisen kiinnostunut poikasten turvallisuudesta, ja se lienee sortunut kyttäämään toisten naaraiden poikueita aikomuksenaan paasata niille kakaroiden hoidosta. Sillä on valtava tarve saada joku alaikäinen suojatikseen. Pennun kadottua se ei ole jaksanut enää poikaansa (mitähän muulle pesueelle tapahtui?) etsiäkään, mutta toki repeäisi riemusta ja järkytyksestä törmätessään siihen uudelleen. Pahemmaksi tilanteen tekee se, että Pentu, vaikka onkin elossa ja voi hyvin, on Inille ventovieraan naaraan ja pelottavan rexkörmyuroksen (eli Cherryn ja Aben) vastuulla. Nämä taas tuskin ihan hevillä luovuttavat nappulan takaisin Inille, kerta eivät ole tienneet pätkän vertaa sen (Pennun) taustoista.

Inin kadonnut poikanen Pentu on toistaiseksi Aben ja Cherryn adoptoima rescuepoikanen, mutta on odotettavaa, että turkoosi emo törmää naskaliinsa jossain välissä.

Pohdin, että pitäisikö vielä vähän fiksata Iniä ja tehdä sille lommo (arpi) selkään. Töhersin hölmön peukkurisarjakuvaluonnoksen aikomuksenani pelastaa valokuvatarinaideoita. Yhteen stooriin sisältyy murhayritys, tekijänä perheen uros ja rikoksena naaraan kimppuun hyökkääminen. Tykkään kaikesta aivottomasta, mitä tapahtumiin ja jopa tavaroihin tulee, vaikka kyse onkin jostain himpuran pieneliöistä, joten luonnoksen turman tekovälineenä toimi kirves. Jutun päätteeksi uros nakkaa ipanansa pihalle, naaraan lojuessa ainakin mukamas kuolleena asunnossa. Tästä heräsikin mieleeni, että jos Pentu vaan luuli emonsa tulleen tapetuksi, tietämättä että mamma selvisi, niin silloinhan Inillä kuuluisi olla vekki selässä. (Älkääkä kysykö miten kirveellä lyömisestä voisi hoitamatta parantua kävelykykyiseksi, tuuri on joskus liian hyvä ja kenties ranka jää vahingoittumattomaksi. Eli terä uppoaisi kylkiluiden välistä pehmytkudokseen.) Stoori on liian herkullinen ja noille sopiva ollakseen joku ihan tuulesta temmattu, sinänsä, joten en haluaisi tehdä pelkästään sen kuvaamista varten tyyppejä joilla ei ole ennestään mitään roolia. Pennusta sentään on jo yksi stoori olemassa.

Ja onneksi ennen tämän julkaisua sain kuin sainkin silvottua Inin selkään askarteluveitsellä naarmun. Maalailin sitä sitten sopivan näköiseksi, en tiedä uskottavuudesta mutta joka tapauksessa. Ukkeli pitäisi vielä muovata, ehkä parissa eri asennossa... Ja se kirves?

Taustalla Abe ja Cherry Pennun kanssa.

Vaaleanpunainen ja turkoosi... Ei ne väreinä meikää kiehdo, itseasiassa se sokerisuus jopa iljettää. Mutta oikeasti In yrittää olla jonkin sortin ice väriltään, vaikka oikea ice onkin hyvin HAILAKKA sinertävänvalkoinen punaisilla silmillä, eikä turkoosi... Joka tapauksessa, kun tarkoitus on tehdä eläimelle jotenkin uskottava väritys, en enää tässä vaiheessa osaa tajutakaan että Inissä on HYIPASTELLIVÄREJÄ.