Miten tylsästä väristä saa kiinnostavamman?

Koska silkkimassarottani on tehty erivärisistä massoista, löytyy kaikkien noiden tehdasvalmisteisten värien seasta sellaistakin, mikä ei itselleni oikein kolahda. Saatan ostaa sitä periaatteessa vain sekoituskäyttöön, koska kyseisestä väristä voi olla hyötyä jonkun muun aikaansaannissa.

Meikäläinen on huomannut, etten tule toimeen vaaleanvioletin kanssa, ja myös keltainen ja punainen tylsimmissä muodoissaan kokevat karttamista. Kaikissa kolmessa värissä muut sävyt yleensä kelpaavat sellaisinaan, mutta juuri nämä eivät. Kaikista parhaiten tulen toimeen tuon punaisen kanssa, koska sen ainoa pahe on vain se ettei se ole niin räikyvä kuin punainen helmimassa. (Poikkeuksena pinkki ja sokerinen vaaleanpunainen, niitä vihaan ehkä eniten maailmassa.)

Tämän tekstin on tarkoitus olla jokin puolittainen vitsi, vaikka ylläoleva kertomus muuta viestittäisikin. 

Kuten otsikko kysyy. Eli miten tylsästä väristä saa kiinnostavamman? No, vastaus tulee tässä:

1. Otetaan pala tuota epäkiinnostavuuden perikuvaväriä.

2. Otetaan suunnilleen samankokoinen (tai miel. isompi) pala keltaista helmimassaa.

3. Myllätään ne yhteen, sekaisin, ei anneta vaaleanvioletille armoa!

4. Ja pof, meillä on paljon inspiroivamman värinen (ja näköinen) pallo.

...tai muna.

5. Muotoillaan siitä pitkä tippa.

6. Muotoillaan tippa eli rotta katsomaan yläviistoon.

7. Otetaan pala jotain silkkimassa(sekoitust)a.

8. Tehdään sekoituksesta tassut ja laitetaan paikoilleen.

9. Laitetaan kaksi pientä, mustaa silkkimassapalloa silmiksi.

10. Tehdään tassujen väriset korvat, ne tungetaan paikalleen jollain terävällä.

11. Tehdään tassujen värisestä silkkimassasta ruumiinpituinen häntä.

12. Kiinnitetään häntä ja muotoillaan asentoon.

13. Valmis; silmät tosin täytyy vielä lakata kiiltäviksi.

Sain tuon kuvattua noin simppelisti ihan vahingossa, koska sain vaan päähäni idean tähän tekstiin - ja heti perään tajusin, että idea voi oikeasti toimia, joten päätin kuvata talteen vähän vaiheita. Ja yllättäen tämä juttu meni sitä varsinaista tutorialkuvauskokeilua paremmin, koska pistin kameran kiinni siksi ajaksi kun en kuvannut. Akkua säästyi (tuolla uudella pokkarilla ei voi kuvata jos se on latauksessa, jännää) ja tämä mahdollisti koko homman tallennuksen. Tietenkin juuri, kun tarkoitus ei ollut oikeasti kuvata kai yhtään mitään. Yksi avain kuvien laatuun oli myös se, että tuo niin paljon vihattu yhdysrakenteinen salama valaisi ja vakaisi kohteen tasaisesti, joten valojen kanssa ei tarvinnut tapella niin paljon.

Kohteesta tuli ihan toimiva, perussimppeli peukkuri... Tosin se on vasta toinen laatuaan, joka kuuluu että silkki- ja helmimassasekoitusrotta jonka ei ole tarkoitus olla rupinen naku. Ennen tätä sain sekä tehtyä sen siskon että myös kuvattua senkin tekoprosessia. Tässä molemmat valmiina:

Vas. Houre, oik. Kaura.

Ihankuin Kaura olisi sairas ja Houre kantaisi siitä täten huolta?

Lisää prosesseja tulen kuvaamaan kai myöhemmin, ei vaan hirveästi kiehdo putsata kameraa joka kuvauksen jälkeen kosteuspyyhkeellä. Silkkimassa on niin creepyä ja jättää vähän tuntoaistia ärsyttäviä asioita jälkeensä, vaikkei sitä itse massaa pintoihin tarttuisikaan. Voi toki olla että yliherkkyyksineni vaan kuvittelen, mutta siksihän asioita yleensä puhdistetaan koska niihin ajan saatossa kertyy kaikkea...

Nuo valmiiden rottien kuvat otin digijärkkärillä, jossa myös käytin sitä yhdysrakenteista salamaa. Sen salama on kuitenkin isompi ja eri mallinen, sekä ponnahtaa päälle juuri putken yläpuolella, toisin kuin noissa pokkareissa. Lisäksi käytin asetusta P (tai A, ehkä molempia sekaisin), jolloin salama on TODELLA voimakas. Pehmennän sitä normaalisti salaman eteen teipatulla talouspaperihimmentimellä (siinä salaman juuressa on se Nikonin lätkä, se on täydellinen teipattavaksi), ja kaiken kukkuraksi kuvasin nuo varta vasten figuja varten kyhäämässäni ministudiossa kermanvärisen kankaan kera. Laatuero näkyy ja kuvaaminen on kivempaa, kun panostaa.