Okei, ensin oli se lempparilista, ja nyt sitten inhokkilista. Tästä ei muuten tule kovin pitkää... Ellei mopo lähde taas lapasesta ja hurauta ojaan ja jää sinne.
Konna. Miksi ikinä menin muotoilemaan tämän? Nimen perusteella se muistuttaa betonia, mikä on aika masentavaa.
Vaulakin on ihan kauhea. Syy voi olla yksinomaan sen kaamea väri; hopea ja sipulinhajunkeltainen eivät kuulu yhteen. Jälkimmäistä pitäisi käyttää vain muihin väreihin sotkettuna.
 |
| Näyttää limaiselta. |
Cherryn vanha versio. En tajua mitä anatomiatajuni oli tuohon aikaan, miten en ole voinut nähdä, ettei rotta ole tuon muotoinen?! Ihan jäätävä otus... Onneksi se on korjaantunut jo aikaa sitten.
Spruce. Sekin on niin ruma ja huonosti tekeytynyt että joutaa kamaluuslistalle.
Vanhoista yksilöistä Ano on ehdottomasti hirveimmin muotoiltu. Huomaatte, että väri on sivuseikka, kun minä katson, mikä rotistani on laatuyksilö ja mikä ei. Hemmetti, se on saffron hooded, mutta se on silti ruma - anatomisesti! Noin siinä käy jos ei osaa edes piirtää jotain elukkaa ja menee seuraavaksi muotoilemaan sen, eikä tiedä muovaamisen perusasioista pätkääkään. Miten näitä on kehdattu pitää näytillä... Sivumennen sanottuna tuo kaulapanta kruunaa koko kaameuden. Ja se tahmainen "mattalakka".
Kunniamaininta myös Miettikselle. Siitä piti ihan välttämättä tehdä agouti, mutta katsokaa, ei se pysy pystyssä. Lisäksi tässäkin on sellainen pintalakka, joka olisi kannattanut jättää kokonaan laittamatta. Tietämykseni väriopista on myös ollut vähän mitä on.
Kaikista painttereista kaikkein rumin on Grisly. katsokaa tuota naamaa ja sanokaa, mitä siitä tulee mieleen. Sen lempinimi on Merimakkara. Yksikään muu paintteri ei yllä rumuudessa samalle tasolle Grislyn kanssa. Onneksi.
Gross. Ei niin kauhea kuin Grisly, mutta ei kauniskaan. Tulee mieleen jokin teletappi.
Punatassu. Ensinnä värit ovat aika luonnottomat, ja toiseksi tämän kanssa ei ole lentänyt mielikuvitus. Ihan söde se on, ja yhdestä kulmasta kuvattuna näyttää mukiinmenevältä, mutta muuten... Fiasko.
Vaaleanvioletti pötkelö nimeltä Fail on jo kauan pitänyt kiistattomasti rumimman Sekamelskalaisen roolia olemalla... Well, rakenteeton ja tönkkö. Uusintaversio on suunnitteilla - mutta koska tämän kökköläisen mukana on tullut pieni backstory, ei tule uudesta Failista mitään neropattia, vaan vain rakenteellisesti toimivampi yksilö. Oma lukunsa on se, ettei Faililla ole kaikki hyvin, josta syystä se asuu yksiössä erossa muista, mutta se ei liity muotoiluun mitenkään.
Lenalien. Niin kauan kun tällä ei ole kaltaisiaan avaruusrotiskoita seuranaan, se kuuluu vähän vähemmän kivoihin tyyppeihin. Valitettavasti. Ja on se toki myös vanha tekele ja aika päättömästi tehty sellainen. Silmistähän tuli isot vain vahingossa, joten sai muuntua avaruusörkiksi sen tähden. En kyllä ymmärrä miksi pelkät mustat möllösilmät tekisivät jostakin avaruusolion?
Ainoa selitys laittaa Sulo tähän listaan on se, kun sen silmät ovat liian takana. Muuten se on juuri niin ruma kuin pystyin tekemään, ja se oli tarkoituksellista, mutta ei rotilla ole silmiä noin takana vaikka olisi miten dumbo.
Keltuainen ei ikinä pääse esimerkiksi sivujen kuviin edustamaan peukkureita, koska on ensinnä anatomisesti kamala ja toisekseen ihan hirveän värinen. Pidän keltaisesta, mutta tuo on edelleenkin se sipulinhajunkeltainen ja siten keltaisen sävy josta en tykkää missään yhteydessä.
Minkitz -perhe (etsikää tagilla, koska tekstejä on kolme). Anatomiakökköjä ja ajasta ohi menneitä otuksia. Vähän surullista se on, nimittäin tälle perheelle olisi ollut kiva tehdä laajennusta... Mutta mielenkiintoa ei ole enää.
Monokromaattien kuuluisi olla hoodyjä, joten Paju on rimanalitus, koska ei todellakaan ole (ainakaan hyvä) hooded. Se on toiselta puolelta berkshire ja toiselta taas... Ei mikään. Anatomiassa ei ole mitään kauheaa vikaa, mutta jos teen jotain hoodediksi, se kuuluu hooded -laumaan, ja sen pitäisi sitten sopiakin sinne. Bläh.
Legenda nimeltä vanha Murkku. Hyi kauhia millane. Ei näytä pätkääkään itseltään (tai no, kyllä se vähän...). Ilme on typerä ja asento myös. Värit ovat pielessä vain siksi, koska on olemassa keltaista valoa tuottavia pöytälamppuja. Yritys tehdä viskoosikarvasta harja ei todellakaan tuottanut sitä mitä piti. Ei kelpaa yhtään mihinkään tämä mölli.
Aina. Keskivertoa huonompi peukkuri, joka ei ole kiinnostavan värinen. Anatomia on vähän typerä, koska kuono on liian terävä. Ilme on tyhmä.
Päästäisen näköinen Cirla menee samaan satsiin Ainan kanssa olemalla sinistä ja turkoosia ja teräväkuonoinen ja kökösti akryylimaalailtukin. Naulakaan ei tehnyt tästä kiinnostavaa... Aina ei voi onnistua?
 |
| Aina ja Cirla. |
Jaloilla varustettu nysäkorvainen ja pienisilmäinen neonporkkana, Arantium. Tutoriaalirotta, mutta ihan jäätävän surkea sellainen... Tylsä asento.
Listaan kuuluu maailman kamalin kuvattava: Huijari. Sitä ei saa edes muokkaamalla näkymään oikein, jos kuvaamisesta ei tule mitään. Eikä tulekaan. Ei se ihan pinkki nimittäin ole, vain iho on noin kirkasvärinen. Silmien olisi kannattanut olla vaikka mustat tai punaiset, koska en tykkää tällaisista sokeriörvelöistä.
Kaloripommi ja Vadelmahillo tuovat mieleen liian sokeroidut eekoodikarkit. Lisäksi nämä molemmat näyttävät jotenkin pölvästeiltä ollakseen rottia. Kuitenkin pääsyy näiden kartteluun on todellakin niiden väri - olen aika useasti sanonut, etten tykkää pinkistä.
Myös kaikista vanhin, Ahaa, on listassa, vaikka periaatteessa ihan vanhojen kanssa pitäisi "antaa anteeksi" se että ne ovat pelkkiä harjoituskappaleita. Mutta juuri siksi minä en tästäkään tykkää, koska olemalla kökkö se ei ns. osallistu mihinkään.
Next on tehty heti Ahaan jälkeen ja on nimettykin yhtä mielikuvituksellisesti. Nimi on kuitenkin sivuseikka, koska tämähän on pahimman luokan anatomiapieru.
 |
| Ahaa, Next ja Naulasilmätyttö. |
Naulasilmätyttö. Minulla ei ole kauheasti mielenkiintoa tähän, vaikka naulanaamainen onkin. Se on syy siihen miksi tämä muutti kaverille (tai muuttaa; se unohtui ensimmäisestä paketista).
Kirrrrrrpakka jos kuka ei ole suosikki. Samaa sarjaa Arantiumin kanssa; tutoriaalipeukku, ja huono sellainen. En tiedä missä aivoni oikein lomailivat kun tein tätä. Niin ja en tykkää neonvihreästäkään.
Istuva maissintähkä, siis Kirpo. Muuten ihan kiva, mutta kaamean värinen. Tämäkään ei toki jäänyt minulle.
Linkki näyttää saippuanpalalta ja on persoonaton sekä huonosti muotoiltu. Näyttää pahanmakuiselta. Minulta meni varmaan kuukausia edes keksiä tälle nimi, kun ei vaan kiinnostanut pätkääkään. Linkkikin muutti kaverilleni, jolla on parempi toleranssi ylihilpeitä värejä kohtaan.
Suklaapalleroistakin löytyy yksi hirveys. Sen nimi on Cen ja se on iso naaras. Itseasiassa se on yksi isoimmista peukkureista ylipäänsä, kun ei ole kyse jättipeukkureista. Muotoilupuoli on ihan kökkö vain siksi, koska en halua heittää massoja hukkaan, ja tähän käytetty aines oli jo ihan tönkköä - samalla kun tassumassa oli tuoreempaa. Onhan se hupaisa, kun se omaa pakarat, mutta siihen se jää. No jaa, nuket voivat tätäkin kannella ympäriinsä ja nukkua sen kanssa... Jos kehtaavat.
Pallella on liian pitkä kaula ja pieni pää... Yhyy. Kohta rottamääräni kaksinkertaistuu vain sen takia, kun joudun tekemään vanhoista uusintaversioita...
Myös Cookie on rimanalitus, syyt ovat pitkälti samoja kuin Cenillä. Tällä vain on myös epäsymmetrinen lärvi, ja tuon suklaanruskean massan sekaan on mennyt... Öh, ihokudosta? Joo ei en enää ikinä halua muotoilla massaa, joka ei muotoudu! Ihosta irtoaa jotain kuollutta solukkoa jos on pakko käyttää liikaa voimaa. Hyi. Vaaratonta, mutta hyi. En myisi tällaisia yksilöitä.
Palasokeri. Rakennepuoli ihan OK, mutta tuo väri on ihan järkyttävä. Lisäksi tämä ei ole kovin onnistunut siinä mihin sen yritin muovata: pysymään nukkien olkapäillä.
Vanhoista kokeiluista löytyy yksi, johon ei tee mieli nähdä vaivaa. Se on Haarukka. Värit ovat tylsät (vaaleanvioletti, urgh, yhdistettynä mustaan!) ja muotoilupuoli on samaa merimakkaratyyliä kuin esim. Grislyllä ja monella muullakin.
Kylmyri näyttäisi järkevältä ja voisi pudota tästä artikkelista, mikäli sen silmät ja korvat eivät olisi sen kuonossa. Pitää ilmoittaa että nimen taustalla on vain väristä tullut mielikuva.
Termospullo, rotta jolla oli kuonon kokoinen ja muotoinen pää.
Hopeanvärinen helmimassa on kivaa, mutta ei sitäkään lystiä ikuisesti kestä, kuten näkee (tai minä näen) Hildasta. En osannut nimetä tätä kun se ei näytä omaavan minkäänlaista luonnetta.
Myöskään Hope ei pääse leikkimään "tällaisia peukkureiden pitää olla" -esimerkkiyksilöä. Vähän kivempi se on kuin Hilda, mutta ei yllä miksikään ihmeelliseksi.
Pupilli on ehkä yksi rumimmista poikasista, mitä peukkurikokoelmassani on.
Laskuvirhe on nimetty sen mukaan, että sen selkään tarkoitettu suiru onkin sen kyljessä. Persoonallinenhan tämä on, kun on vanhempaa tavaraa, mutta ehdottomasti laatu laskee kun värit eivät mene tarpeeksi oikein. Eli kyllä minullekin jotain merkkaa se väri.
Nope, siis Noperfect, on nimensä mukaisesti epätäydellinen. Syy? No väri... Tai siis se, kun sen naaman eri puolia ei uskoisi kuuluvaksi samalle eläimelle. Myh.
Myös Rantaleijona on ruma, vaikka onkin nimensä veroinen. Kaiken lisäksi se on naku, mikä ei todellakaan ole kaunis muunnos.
Nickystä piti tulla jotain muuta, mutta se feilasi, joten se nickyyntyi ja rupesi näyttämään vähän kynityltä.
Nowords on husky, ja aika huono sellainen.
Köntti -niminen poikanen. Se on aika fail.
Vartti odotti nimeään yhtä kauan kuin Linkkikin, ja on Stainygate'silaiseksi poikkeuksellisen ruma ja tylsä.
Yksi varhaisista virheistä on Hamsu, liiallisen värikkyytensä (kauheiden väriyhdistelmien) ja hännättömyyden takia. Siitä sen nimikin tulee, eikä nimi edes sovi koko otukselle. Tylsä kuin mikä ja kamala katsoa.
Värien kanssa sitä seurasi perässä Runneri, joka on aivan yhtä hirveä kuin naaraansakin (miksi nämä ovat pariskunta...?). Runneri ei myöskään pysy pystyssä, joten se siitä juoksentelusta sitten.
Huuli on eräs menneen ajan totaalifail - ihan oikeasti, yritin tehdä tästä maskedia! Mutta sain jonkin... No en tiedä mitä tuo muistuttaa. Ei mitään. Värit ovat typerät, koska ovat karkkivärilaatua. Anatomiassakin on asioita jotka mieluusti vaihtaisin pois.
Punarotta on varhaispala, ja kauhea sellainen. Ei saisi läpimurtoa lähestyviä muotoiluja morkkailla, mutta minä teen niin, koska elämästäni meni liikaa aikaa siihen kun kehittelin tapaa ruveta sarjatuottamaan pikkuruisia rottasia joita ei ole liian työlästä tehdä. Punarotan aikana en vielä ollut tajunnut, että massan värillä voi leikkiä eikä vain keksiä maalaavansa kaiken yli. Periaatteessa tämän voisi tehdä valmiiksi, mutta ei minua kiinnosta.
Värikokeilukammotusten sekaan kuuluu Siniraaja, jossa ovat kamalaa muunmuassa väri ja nimi. Anatomiakin on tylsä; olen tehnyt ihan liikaa tuollaisia nysänaamaisia termospulloja joilla ei liiku pääkopassa muuta kuin pölyä.
Kaamein poikanen on ehdottomasti Turska, tuo musta papana turkoosilla iholla ja violeteilla silmillä. Onneksi sen mamma Mössö ei ole tylsä, vaan omaa luonteen... Miksi poikasten muotoilu on niin mahdotonta?
Weird One ei oikeastaan ole lainkaan nimensä veroinen... Syy jättää tämä tykkäämättä on vain se kun se ei koskaan tullut valmiiksi.
Palataan vielä vanhojen sekaan. Sieltä sellainen nimi kuin Sammee, se on rotta joka aina osuu silmään muttei pääse linssin eteen ikuistettavaksi. Se on aika... Kamala, osin koska olen tehnyt siitä sellaisen. Mutta olisi Sammeekin kivempi jos olisin muotoillut sen vasta nyt.
Mitähän tuohon nyt sanoisi... Listasta tuli paljon pidempi kuin oletin. Taidan vihata kaikkea mitä teen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.