Nimi: Herra Professori "Murkku" (vir. Painteen Maurunca)
Ikä: Aikuinen. Teknisesti tehty huhtikuussa 2015.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta. Harjallinen.
Väri: Champagne; kermanvärinen turkki, vuoletti iho, punaiset silmät ja punaruskea harja. Oikea champagne olisi kermanvärinen pigmentittömällä iholla ja punaisilla silmillä, mutta hahmot ovat aina hahmoja ja Murkku on jostain syystä kehittynyt ajan mittaan tummaihoiseksi.
Muuta: Tämä peukkuri on erikoistapaus. Esimakua tuli ehkä Maddystä, riippuen julkaistiinko se ennen tätä vai ei. Mutta Murkku -peukkuri perustuu vuonna 2011 kehittämääni hahmoon, josta on tullut minulle ihan pirun tärkeä ja rakas tässä viimeisten parin vuoden sisällä. Hahmon arvo on yksi syy siihen, kun sille piti tehdä oma nimikkofiguurinsakin - eikä suinkaan ensimmäinen laatuaan! Peukkuri-Murkku on uusin näistä, mutta kaiken kaikkiaan olen tehnyt Herra Professorista jo kaksi muuta figua ennen tätä (ks. kollaasi kuvien lopussa).
 |
| Herra Professori sellaisena kuin kuuluukin. |
Lisää tietoa Murkusta hahmona löytyykyllä muualtakin netistä, mutta nykyisin se edellyttäisi yhteydenpitoa minuun. Hahmotiedot eivät just nyt siis ole julkisia.
No, ensiksi tietysti selitetään ilmiselkeät asiat eli peukkurin tekninen osuus. Murkun ollessa itselleni paperilla ja teksteissä hyvin tuttu, yksityiskohtainen ja arpinen sekä hänen omatessa kaiken maailman minimaaliset yksityiskohdat ja ominaispiirteet jotka vain minä omistajana näen, ei ollut tämän jalkapavunkaan askartelu ihan simppeliä. Voin myöntää suoraan, että pohdin aika ajoin uuden portraitin tekemistä, koska tästä tuli liian keltainen. Ilme on vähän pöhkö, ja etenkin harja näyttää varsin typerältä. Asennon kanssa oli myös ongelmia, koska haluan tärkeän tyypin näyttävän kivalta kuvissa ja olevan sellainen, ettei sen kanssa tarvitse liikoja kikkailla saadakseen sen toimimaan Rottahuoneessa. Arpia tehdessä - ne kun ovat runsaita ja mittakaavan osalta minipieniä - meinasi tulla hoppu, koska massa alkoi jo jämähtää pikkuhiljaa niitä katkenneella huovutusneulalla tökkiessäni. Lisäksi tarkoitus oli saada kaikki piirroksissa ja tarinoissa olennaiset naarmut näkyviin, oikeille paikoilleen... Ja niitä on ympäri Murkun kehoa. Arpia on selässä, naamassa, mahassa ja raajoissa.
Harjan kanssa ongelmaksi tuli sen muoto ja se, kun halusin tehdä sen viskoosikarvasta liimaamalla. En ole tuollaisessa hommassa millään asteella hyvä, enkä tiedä mitään järkevää tapaa saada rotalle tukka kiinni kestävästi ja ilman, että liiman kuivuessa liimaan rotan päähän myös sen simpuran puutikun jolla olen yrittänyt liimausta avittaa. Liimailun päätteeksi tein Proffalle vielä parrankin ja leikkelin lopulta harjan ja parran oikeaan mittaansa. Pitäisi ehkä uskaltautua sohimaan tuota rankemmalla kädellä ja märemmillä sormilla (muotoilen viskoosia märällä siveltimellä) saadakseni sen sellaiseksi sotkutupsuksi mikä Murkun tukka tyypillisesti on.
Silmien kanssa ei muuten ollut ongelmia, mutta eipä ollut käsillä mitään asiaan sopivaa maalia, johon voisin tavalliseen tapaan dipata grillitikun kärkeä. Jouduin tuhraamaan nuo pupillit siveltimellä, ja se maali oli sellaista koppurapuuroa että on kumma, jos tulos näyttää yhtään miltään. Eihän se näytäkään. Tosin siitä huolimatta Murkku sai sentään tyypillisen tyhjän katseensa, hänellä kun ei ole yhtään missään pätkääkään mustaa pigmenttiä.
Sitten muut jutut. Kuten Aberratio Delictin tekstissä - ensimmäinen julkaisu tässä blogissa - mainittiin, Murkku on inspiroinut Aben tekoon, ja Murkun oma peukkuriversio on yleensä aina tappeluksilla sen kanssa. Ne riitelevät Cherry -nimisestä naaraasta, joka on virallisesti Aben mutta on Murkulle liian samanlainen hänen Sena -naaraansa kanssa. Tekisi mieli julkaista se pieni ja pässi valokuvasarjakuva, jonka koostin näihin nujakoihin liittyen, mutta ehkä jätän sen myöhemmälle omaan artikkeliinsa...
Murkun luonteesta sanon, että sillä on tavallista suurempi tarve olla yksin verrattuna muihin rottiin (rotat ovat laumaeläimiä) ja että sen elämän keskipiste on pääsääntöisesti tiede, ja auttamisen halu on suuri.
Saattaa olla, että keksin myöhemmin askarrella tälle peukkurille varusteita. En vaan keksi materiaaleja, koska Murkulla ei ole mustia nahkakamppeita enkä osaa sitten ommellakaan sille mitään valkoista päällepantavaa... Lääkärintakkia siis tarvitsisi hän. Tai liiviä, koska peukkureille ei voi tehdä hihoja. Muita varusteita, mitä tarinoissa esiintyy, en viitsi alkaa minikoossa väkertämään. Olisi kyllä koominen päähänpisto kyhätä tälle oma pikkuruinen labra pumpulipuikkorasiasta! Tapetoisin sen vaikka valkoisella paperilla... Hmm hmm! Kansi saisi toimia kuten muissakin rasiasta askarrelluissa asumuksissa (terraariot), mutta sen lisäksi pitäisi olla yksi rotanmentävä luukku laatikon kyljessä, etuovenapa tietenkin.
Murkku -peukkuri vanhentui hyvin äkkiä, ja sai uusintaversion vuonna 2017.
 |
| Keskeneräisenä. |
 |
| Pistohaavojen arpia mahassa. |
 |
| Vapaudenriisto on iso aihe stooreissa, joita Murkusta kirjoitan. |
 |
| Maddy on tuo albiino. |
 |
| Kuvattu vanhalla kameralla; kuva ei kyllä ole vanha. |
 |
| Murkun tähänastiset massaversiot tämänhetkisessä tilanteessa. |
Jälleen kerran vältän kertomasta liikaa... En ole hyvä selittämään asioista, joilla on itselleni julmetusti tunnearvoa. Tuskin kovin moni kuitenkaan ymmärtää tämänkään hahmon päälle, mutta minusta se on toiminut ja tehnyt sen siis selväksi olemalla nykysin yksi omista suosikeistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.