lauantai 9. huhtikuuta 2016

Neulatyyny

En ehkä tiennyt tätä muovatessani, että tulen tekemään labrarottia myöhemminkin. Postauksen (alimmat) kuvat voivat olla vähän korneja, jos ne sellaisiksi edes tajuaa.

Nimi: Atfirst Neulatyyny
Ikä: Aikuinen. Teknisesti muovailtu ehkä vuonna 2011 ja maalattu 2013.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, dumbo hairless.
Väri: Musta. Silmät siniset, oikea silmä sokea. Haavat ja/tai arvet ovat pigmentittömiä. Tiedän kyllä, ettei nakurotta voi olla noin musta, se on epärealistista, mutta onpahan peukkureissa muutenkin paljon värejä ja väriyhdistelmiä mitä ei oikeassa elämässä voi rotista löytää.
Muuta: Neulatyyny on taas esimerkki mielikuvituksestani. Olin saanut käsiini mustaa Cernit -massaa, joka oli tietysti ihan älyttömän kiinnostavaa ja teinkin kyseisestä massasta milloin mitäkin. Yksi niistä oli Neulatyyny, tämä pieni ja säälittävä, haavoja, tikkejä ja rupia täynnä oleva rotanruppana.

Neulatyynyn ympärille olen saanut kehiteltyä jonkun taustatarinan: Se on tainnut ennen Rottahuoneeseen muuttamista olla jonkun torven kotitekoinen koe-eläin, jolle on tehty kaikkea mahdollista mitä kuvitella saattaa. Pää on auki niin että aivoihin on ehkä päästy käsiksi, ja ajan kanssa haava on jotenkin umpeutunut, tulehtunut ja rupeutunut. Myös kyljillä, lavassa, lantiossa ja vatsapuolella on arpia, jotka eivät johdu ihan pienistä haavereista ja niitä ei selkeästi ole hoidettu oikein. Koska Neulatyyny on karvaton ja huonokuntoinen, se on erittäin kylmänherkkä ja varmaan sen vastustuskykykin on aika surkea. Tämän takia sen vakituinen sijainti on ruma häkki, jossa muut peukkurit aina roikkuvat ja yrittävät häiriköidä Neulatyynyä pinnojen läpi.

Neulatyynyn varusteisiin lukeutuu jo mainittu karsea häkki, ja myös vaaleanpunainen kaulapanta kera kullanvärisen ketjun (vaihtunut kerran; kuvissa toistaiseksi näkyvä ankkuriketju on nykyään käytössä koiranhihnana ja tilalle on tullut koruketjuinen, nätimpi ketju, josta ei taida kuvia ollakaan). Pannan Neulatyyny on saattanut saada löytöeläintaloon tullessaan ennen kuin dumbomies Asko sen sieltä haki ateljeeseensa asuksimaan (Rottahuoneen yläkerta on ateljee). Ketju on kokoajan kiinni pannassa ja häkissä, ettei Neulatyny vahingossa katoa jos pääsee pakenemaan häkistään; syylliset ainakin löytyisivät heti jos ketjun päästä löytyisi joskus kasa kuollutta nakurottaa. Korsto ja pari muuta kun ovat sitä mieltä, että Neulatyyny on tapettava pois olemasta turha resurssisyöppö yhteisölle (jotkut elukat yrittävät hävittää myös lemmikkioloissa heikentyneet, vanhat ja sairaat lajitoverit, jolloin on vastuuhenkilön homma suojella niitä parempikuntoisilta).

Mysteeri on edelleen se, miksi Neulatyyny edes on enää häkissä ja ketjussa kun yhtähyvin sen voisi tunkea johonkin noista terraarioista, mitä Rottahuoneessa on. Siellä se voisi olla isommassa tilassa, sillä olisi pesäkoppi ja mahdollisuus majoittua kaverin kera. Voisi kuvitella ettei Asko pidä rottia ketjussa. 




Schleichin ihminen... Silläkin on nykyisin uusi pää.















Maalaus kesken.



Arvet näyttäisivät melkein paremmilta kuivina, mutta ei sille enää mitään voi.




















Muistuttaa jotenkin jotain liskoa.





Panta ja vanha ketju.







Surkea rotta surkeassa häkissä.





Neulatyynystä on aika mahdotonta saada yhtään hyviä kuvia. En ole onnistunut. Naama ei näy mihinkään, vaikka mitä tekisi, tarkennus on kokoajan pielessä ja tuo typerä lakka vie kaikki yksityiskohdat pois näkyvistä. Ehkä noiden vanhojen jälkeen kuitenkin tekisi terää räpsiä uusia ja yrittää parhaansa, oli tulos sitten yhtään kertovampi tai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.