Virallinen nimi - Ureoas - perustuu typerään kirjoitusvirheeseen joiden sarjatuottaminen on erikoisalaani, koska kirjoitan nopeasti. Piti kirjoittaa uros, kirjoitin ureoas. Lainausmerkeissä oleva nimi sitten on, no, se on tarinatasolla peräisin siitä laumasta johon tyyppi 'nykyään' kuuluu.
Nimi: Sekamelskan Ureoas "Vatsahaava"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex dumbo.
Väri: Neonpinkki laukilla ja turkoosilla iholla. Silmät mustat.
Muuta: Asento on aika mielikuvitukseton, vaikka hainkin tässä jotain kuikuilevuutta tai muuta todistetta uteliaasta luonteesta. Tai sitten se - syystä että vatsa - ei yksinkertaisesti uskalla olla vaakatasossa, kun on niin kipiä.
Haava itsessään on punaista helmimassaa, jonka olen painellut kuopaksi grillitikulla. Massan kuivuttua maalasin sitä akryyleillä, jotta verestä saisi aidomman näköistä sävyjen kera - viimeistelin tämän sitten kiiltävällä lakalla.
Ureoas on näköjään lepsu ja huono puolustamaan itseään. Toisin sanoen sen kuuluisi nauttia sylilemmikin roolia, mutta sen harmiksi tätä mahdollisuutta ei ole enää ollenkaan. Pehmeydestä se saa kärsiä päädyttyään Herd of Madnessiin rääkättäväksi. Voi olla ettei Ureoas edes osaisi vihata tai karttaa niitä jotka sille pahaa tekevät; se on hyväuskoinen mutta tietysti myös onneton.
Se näyttää äkkiseltään semmoiselta hilpeän väriseltä otukselta, jota tekee mieli halia (not) - mutta katso sen vatsaa, se on auki. Toisin sanoen rotalla on vatsassa reikä! Punaraudan tekosia, tai Harrown, tai jonkun muun riittävän kajahtaneen.
Ureoas, alias laumansisäisesti "Vatsahaava", on syntyjään Sekamelskalainen, mutta elää nykyisin Herd of Madnessissa. Professori Orobanche sen sinne riisti kostaakseen tyypille, jonka suhteen ukkelilla on jotain hampaankolossa. Sokeripala ei sitten voi saada näitä vietyjä rottiaan takaisin, enkä tiedä ottaisiko se edes, kerta on varmaa sekin että kärsinyt yksilö potkitaan laumasta ulos. (Se siitä karkkirottien hyväsydämisyydestä, ei edes auteta kaveria joka ei tilanteelleen mitään mahda...) Vatsahaava ei nauti mitään oikeaa suosiota, se on pelkkä lääketieteellisten kokeiden uhri. Ei se hanttiin laita, mutten tiedä johtuuko sekin sitten lääkkeistä vai siitä, että rotta olisi liian kiltti pitääkseen puoliaan.
Melko kuvattava se on. Ja tykkään siitä miten tuo hömelö ulkokuori peittää haavan ennen kuin se kunnolla aukeaa silmille. Kornia kontrastia, jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.