perjantai 12. toukokuuta 2017

Makkara

Tämän nimeäminen oli oikeasti taas tylsintä ikinä, ei inspannut sitten yhtään. En tykkää värien tai tylsien arkisten asioiden laittamisesta jonkun nimeksi yleensä... Enkä varsinkaan nyt.

Nimi: Sekamelskan Magenta "Makkara"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonpinkki sinisellä iholla ja mustilla silmillä; teknisesti tässä on myös purppuraa ja neonvihreää.
Muuta: Tämä on taas näitä monitoimipeukkureita, joilla on vain yksi asento mutta josta on moneksi. Se köllii, sukii, nuolee sormia, pönöttää kannikallaan... Helmimassa ei melkein ikinä petä muovattavuudessa, mutta tuo sininen silkkis tuppaa tällä hetkellä olemaan vähän turhan möhlöä. Jäi sormiin kiinni, ei muovautunut, litistyili, oli liian pehmeää. No kyl siitä yhen rotan raajat askartelee. Ja on muuten tietysti kamalan värinen otus myös... Luulin sotkevani jotain epämääräistä sotkua, kun pyörittelin sekaisin pinkkiä, purppuraa ja vaaleanvihreää - rakastan yleisesti törkyisinä pidettyjä värejä... No, yllätyin kun vihreää ei näkynyt nimeksikään. Enkä halua, että rotasta tulee silmiäkirvelevän sokerinen, joten tein sille mustat silmät sitten. Ja punaisen kielen.

Näyttää vähän pöhköltä, joskin sopivalta lemmikkiluonteelta.

Päähäni ponnahti ajatus - osin siksikin kun en saa tähän mitään järkevää täytettä, jos pitäisi pohjustaa se pelkästään Makkaraan - liittyen Sekamelskojen lemmikkikelpoisuuteen. Mitä jos niilläkin olisi oma standardi? Ainakin ne ovat nyt alkaneet näyttää luvattoman suurilta peukkureiksi, toisin sanoen mitat menevät hiukan liian pitkiksi peukaloihini nähden. Uskoisin, että juuri koko on asia jota Sokeripalan rotissa yritetään kasvattaa, niiden tulee olla isoja. Värit taas tuntuvat olevan aivan päättömiä, tai no, siihenhän Sekamelskan rotat perustuvat täysin ettei väreissä ole tolkkua. Mutta jos kehittelen jotain yhdistelmiä, joihin pyrkisi? Tulisi haastetta ja järkeä.











Olisi kannattanut ottaa vaikka valkoinen tausta tälle, mutta eööö. Voinhan aina kuvata samat jutut miljoonalla eri tavalla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olokee sitte immeisiks.