Nimi: Aivomato
Ikä: Kuollut; näyttää kuolleen aikuisena.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Sileäkarvainen kesyrotta, zombi.
Väri: Chocolate tai agouti, hyvin tumma sellainen. Tkenisesti tumma suklaanruskea vaalealla iholla.
Muuta: Piinan ohella toinen tekemäni zombirotta, jollaisia on pakko tehdä lisää vielä joskus. Näiden rumuuksien kanssa pääsi kyllämielikuvitus lentelemään, kuten näkyy, tai luovuus, miten sen nyt sanoo ja käsittää. Aloitin nämä vain sillä, että sotken jonkun järkevän silkkimassavärin sekaan punaista helmimassaa, ja muovailen siitä sitten rotan ja katson, millaisia haavoista tulee. Lisätäkseni raadollisuutta muovailussa leikkelin haavojen reunoja saksin, ja räävin niitä vissiin pihdeillä auki, tökin haavoja syvemmiksi ja niin edelleen. Lisäsin haavoihin kuvottavuusprosentteja muovaamalla minikokoisia loisia (matoja) valkoisesta silkkimassasta ja survomalla ne toisesta päästään syvälle haavaan. Sitten lätkin rotille tassut, hännät ja muut ruumiinosat, jos se vaan oli mahdollista haavojen sijainneista riippuen. Massojen kuivuttua maalasin haavoihin sävyjä akryylimaalilla, tein vielä parit verinorot ja lopuksi lakkasin koko roskan kiiltäväksi ja limaisen näköiseksi askartelulakalla.
Ja siinä minulla oli kaksi pientä ja söpöä(?) zombia. En tiedä kumpi on karseampi, Aivomato vai Piina, mutta keskitytään nyt Aivomatoon kun sen nimikin on järkevämpi. Sen päästä änkeää suolinkaisia. Jees. Okei. Rotta, jolla on päässä loisia. Eikö näiden peukkurien pitänyt olla sellaisia söpöjä nappisilmäpalluroita?
Tiedän kyllä, ettei suolinkaisia voi tulla kenenkään aivoista. Se vaan näyttää kivalta, koska aivoihin pesiytyneet madot ovat ideana jännempi kuin se fakta, että ihmiselläkin voi olla kropassaan suolinkaisia - ja ne tekevät pahimmillaan sellaisia tuhoja joista ei kannata lukea, jos ei halua menettää yöuniaan. Hevosten madot voivat olla 30 cm pitkiä ja paksuhkoja, ja varmaan leviäisivät mielellään ihmisiinkin. Plus niin joo, suolinkaisia on myös helppo muovata.
Aivomato on kuurosokea, kuten voi olettaakin sen aivojen tilasta (eläessään se taisi olla täysaistinen). Se kyllä haistaa, tuntee ja maistaa, mutta ei tee sitä mitä zombit kai usein tekevät eli liikkuisi ääntä kohti. Eikä se ole edes kovin vaarallinen, jos ei pahimmalla hetkellä tielle osu. Naamoja se kyllä rakastaa, ja maistelisi mieluusti mokomia, mutta sattuneesta syystä sitä ei tietenkään suositella. Sillä on tapana laamia pitkin Rottahuonetta Piinan kanssa levittämässä tajuamattaan kaameaa hajua ja kauhua ympäriinsä.
 |
| Vesileimaa eksynyt vahingossa myös korvan kohdalle. |
Piinan julkaisuvuoro on myöhemmin, teen näitä tekstejä aakkosjärkässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.