Mössön mies (Två)

Katoppas... Tämän nimeäminen oli harvinaisen vaikeaa. Jo tagien määrä on naurettavan pieni, mutta en yksinkertaisesti keksi enää, mitä muuta tämä tyyppi on. Halusin kuitenkin tälle nimen, josta saisi vähän vihjaa rotan olemuksesta massamuotoisesti. Kyseessä on myös ensimmäinen peukkuri, jolla on ruotsinkielinen sana nimenä... Itse kielihän ei kuulu suosikkeihini, mutta tuo Å on lystikäs kirjain.

Nimi: Två
Ikä: Aikuinen. Muovailtu syksyllä 2016.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Musta tummanharmaalla iholla (sekoitettu mustasta ja turkoosista...), silmät mustat.
Muuta: Tämä rotta on poikkeus, koska se on samaan aikaan yksi yksilö ja kaksi figuuria! Hyvin harvoin otan sen logiikan, että teen figuurin tarinaa varten enkä toistepäin, mutta tämän kanssa niin kävi. Kehittelin tyypin vain siksi, että minulla on jotain mitä kuvata sitten, kun muistiin tuhertamani sarjisluonnos tulee kuvatuksi massarottia käyttäen. Kumpikaan näistä versioista ei suoranaisesti onnistunut. Esinnäkin tassut levisivät muodottomiksi kun halusin tyypin olevan mahdollisimman levinnyt, ja toiseksi, en tiedä tuleeko valokuvasarjakuvasta mitään uskottavaa nähtävää noin geneerisellä asennolla; toisen pitäisi natsata ukkelin nykytilanteeseen, toisen ollessa tarkoitettu 'menneiden' tapahtumien kuvaamiseen. Tuon menneeseen sijoittuvat pitäisi myös muistaakseni olla sairas, mikä selittäisi sen kylkiköllötysasentoakin. 

Laiska ja vetelä, ei juuri välitä muusta kuin itsestään ja ruuasta. Se on myös ainakin joskus ollut juoppo, mikä lienee ollut myös syy siihen miksi se ei ole enää suoranaisesti perhelaumaa Mössön kanssa. Jos asiat eivät mene kuten Två toivoo tai olettaa, että menee, se muuttuu vaikeaksi ja vaaralliseksi seuralaiseksi. Kunto on kuitenkin niin huono jo, ettei tämä jaksa kauaa remuta, mutta kuka väittää, että vain fyysinen väkivalta sattuu?

Mössön mies on iso, läski ja laiska uros, jolla on terveys vähän vinossa. Sille on tiedossa yksi jälkeläinen, poika nimeltä Turska (epävirallinen...), jonka emo on pieni, kiharaturkkinen Mössö Stainygate'silta. En usko, että Två pääsee öykkäriluonteensa kanssa mihinkään kunnon laumaan.

Mössön mies ja Mössön mies.

Två on suloinen, mutta en voi olla ajattelematta sitä kornia tarinaa, johon kyseinen peukkuri pelkkänään perustuu. Heti sillä sekunnilla, kun piirsin sitä surkeaa luonnossuttua tarinan pelastamiseksi unohdukselta, halusin muovata Mössölle miehen... Missään vaiheessa se ei ole ollut "sisäisesti söpö". Ulkoisesti vaan.

Paperoidi

Paperoidin nimeäminen oli tuskaa, koska halusin sille jonkun osuvan nimen. Mielikuvitukseni kuitenkin tarvitsi lataamista, joten tyydyin antamaan tälle harvinaisen nuijan (ja ehkä siksi ihan persoonallisen) kutsuimen.

Nimi: Stainygate's Paperoidi
Ikä: Aikuinen. Teknisesti tehty syyskuussa 2016.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, dumbo.
Väri: Black.
Muuta: Paperoidi voisi muuten olla tavallinen, läski ja söpö dumborotta, mutta oikeasti muovasin sen testatakseni, voisiko peukkurista tulla lapunpitäjä. Tai siis, pystyisinkö tekemään rotan, jonka suuhun voi sujauttaa paperinpalan. Pystyy näköjään. Leikkasin suun askarteluveitsellä, jos joku ihmettelee... Sellaista varovaista sahaavaa liikettä. Tosin sen leuasta tuli väärän mallinen, paperia ei saa suuhun niin kivasti kuin olin aikonut... Mutta toimiihan se silti, bleh. 

Yhtä lössö ja lutunen luonne kuin rotilla usein oikeasti on, ei mitään erikoista siis.

Emmin ehkä jonkun aikaa, laitanko tämän Stainygate'sille tai millekään muullekaan 'kasvattajanimelle', ehkä tuon lappujutun vuoksi, mutta päätin sitten että ehkä sen kannattaa johonkin jengiin kuulua. Värimaailma senkin ratkaisi - musta, siis sopiva Stainygate'sille. Sen nimen alla on myös jonkin verran dumboja.

Tästä näkee miten pöljästi suu leikkaantui.

No eihän tuota saa tietenkään oikein tallennettua, kun on kerta musta. Silmät erottuvat vain lakan ansiosta sieltä, mutta silti kamera ei näe tuota rottana vaan mustana möykkynä vain.

Cosm

Kunhan joku nimi... Vaikka juuri tämä oli se onnistunein sillä kertaa tekemästäni kolmesta suklaarotasta.

Nimi: Stainygate's Choco Cosm
Ikä: Aikuinen. Tehty syyskuussa 2016.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Chocolate.
Muuta: Jälleen kerran sitä orvaskesikuorrutteista jengiä. En oikeasti tee enää ikinä mitään järkevää noin jähmeästä massasta... Näitä tosin en tule enää seuraavissa julkaisuissa mainitsemaan, koska noin jämäkkää massaa en kovin usein edes käytä (siitä voisi mieluummin vaikka leikellä suklaapaloja tms.). Kolmesta orvaskesisuklaasta (Cen, Cosm ja Cookie) Cosm on onnistunein.

Näyttääpi Cosm vähän aralta otukselta, mutta ei pelkopurijalta.

Voi arvata, että tämäkin on Stainygate'sin Choco -linjaan kuuluva rotta. Ja vaikka Choco on erillinen linja, suklaatyyppejä risteytellään silti muihin väreihin mm. kuviollisia poikasia ajatellen.

Tämä teksti, ja monet muut, ovat lojuneet liian kauan luonnoksissa. Koitan nyt saada näitä julkaistua, koska muutakin postattavaa olisi, ja esittelyiden ohella on myös oikeasti artikkeleiksi kutsuttavia juttusia tulossa. Pahoittelen myös onnetonta kirjoittamistani just nyt, en tiedä miksi tekstini on usein näin tönkköä!

Cookie

Jälleen kerran nimettävä tyyppi ei ollut niin erityinen, että olisi ansainnut ihmeellisen nimen.

Nimi: Stainygate's Choco Cookie
Ikä: Aikuinen. Muovailtu syksyllä 2016.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, dumbo.
Väri: Chocolate.
Muuta: Taas sitä samaa ylijäämäruskeaa kuin Cenissä. Samat orvaskesipöröt. Niin no... Jos jotain positiivista nyt yritetään löytää, niin sormet todellakin puhdistuvat kaikesta kuolleesta ihokudoksesta tuollaista massaa muovatessa. Mutta se, että se törky jää kiinni rottaan ja tuntuu ja näkyy siinä, on kauhiaa. Kaikista asioista taiteeseen liittyen vihaan eniten sitä, miten vähän ihmiset keskimäärin välittävät sormiensa hygieniasta vaikka piirtämisen lomassa. Itselläni on kädet puhtaana aina, kun jotain teen, mutta silti se ei riemastuta tajuta että sormistani on irronnut pintakudosta joihinkin peukkureihini. Yh.

Toinen lysti (tai ensimmäinen, riippuu siitä onko tuo orvaskesijuttu hauskaa vai ei) Cookien kanssa on se, että se on ensimmäinen rotta jolle tein mahdollisimman överivaluneet korvat. Joillakin dumboilla ne voivat näyttää siltä, että korvan alareuna on yläreunaa lyhyempi. Tosin, ainakaan oman tiirailuni tuloksena en näe että olisin saanut kyseisen efektin toimimaan juuri Cookiella.

Luulisinpa, että Cookien luonne on peruslemmikki, jopa vähän lässykkä. Hyvä ensimmäiseksi rotaksi, kertoo paljon siitä mihin jalostuksella pyritään: koiranpentumaisiin luonteisiin.

Cookie on Stainygate'sin Choco -linjan rotta, ja sinänsä myös virheellinen sellainen, ettei niillä kuulu olla dumbokorvia. Se myös selittää, miksi tällä on repaleiset korvat; niitä on purtu. Poikasia ei Chocojen kasvattaja aio Cookielle järjestää dumbouden vuoksi.

Siinä niitä ihosoluja näkyy.

No miksei tuosta ole enemmän kuvia? Siksi, koska kamerasta rupesi loppumaan akku ja itsellä rupesi loppumaan jaksaminen sillä kertaa. Plus, Cookie on ihan pirullinen kuvattava; ei mikään kaunein rottani. Banaaniaivo.

Cen

En halunnut näin oudolle, rumalle ja vahingossa tekeytyneelle rotalle liian siistiä nimeä, joten siitä tuli nyt Cen.

Nimi: Stainygate's Choco Cen
Ikä: Aikuinen. Tehty syyskuussa 2016.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta.
Väri: Chocolate.
Muuta: Cen on... virheellinen. Omituinen. Vähän kökkö. Halusin vain käyttää loppuun kuivahtamassa olleen ruskean massan, mutta se olikin niin könttyä jo että kaikin käsivoimin muovaamisesta jäi massaan kamalaa höttöä. Sitä irtosi sormista, kun ne kuivuivat, sormia ei ole tarkoitettu tuollaiseen. Yh. Muutenkin Cenistä tuli jokin friikki, se on valtavan iso naaras ja näyttää vähän pölkyltä anatomiansa osalta. Massailu oli ongelmallista, kun yhdisti melkein koppuran suklaanvärisen pehmoiseen ihonväriin, ja vääntää rotan kippuralle. Tuoreempi massa tarttui hyvin mutta ei ollut vahvaa, jotta olisi voinut pitää kroppaosuuden muodossaan.

Ihan OK luonne, mutta Cen ei tykkää tulla nostelluksi Rottahuoneen isäntien toimesta. Jos se syliin haluaa, se menee sitten itse, kun se rouvalle sopii. Hiukan röyhkeyden vikaa löytyy myös tältä, mikä ei ole sinänsä epärealistista, koska se on valtava, jolloin toisten tyrkkiminen lienee helpompaa. 

Cen kuuluu Stainygate's Choco -linjaan, eli suklaanvärisiin standardeihin. Normaalistahan tämä on todella kaukana, koska se on järkyttävän kokoinen naaraaksi.

Se on VALTAVA.

Pakararotta.

Kasan kuningattarena.

Tajusin tässä, että jahka joku erehtyy tästä rotasta lukemaan, voi olla odotettavissa pienoinen repeäminen siellä jossakin lukijan penkissä noiden kuvien myötä? Itse repeilen pääni sisällä.

Tavallaan tuollaiset epämääräisemmät rotat ovat samaan aikaan sekä poikkeuksellisia ja sillä spesiaaleja, mutta toisaalta, tällaiselle vakiintunutta tyyliä metsästävälle ja siinä huonolle ihmiselle se on ollut myös ärsyttävää, kun peukkurit tekeytyvät liian erilaisiksi. Onhan niissä oma tyylinsä, joka toistuu samana kaavana kaikissa, mutta tuollaiset jämäkästä massasta saksien kanssa tehdyt kuin Cen eivät ole sitä parhaimmistoa.

Tökkii tökkii

Kuten otsikko sanoo, mutta asia koskee nimenomaan bloggaamista. En saa mitään aikaiseksi kun en jaksa kirjoittaa juttuja, joita pitäisi. Eikä etenkään Sormirottaan tule ikinä keksittyä suoranaisia aiheita.

Mutta mietin, että miksi... Kun hyvää ajantappoahan tämänkin pitäisi olla. Miksi en jaksa? Muidenkin blogieni kanssa on tökkinyt hyvän aikaa... Miksi en jaksa kirjoittaa tietoja simppeleille rotille, joista en ole melkein mitään tainnut blogiin sanoakaan vaikka juuri nämä eivät ole todellakaan uusia? Julkaisematta jääneitä vain. Laumallinen.

Mercilessejä... Yksi emoista teinipenskan kera.

Ehkä se on juuri se syy, kun kyseinen lauma koostuu hyvin samanlaisella kaavalla tehdyistä rotista: sinisiä standardeja. Suurin osa niistä saattaa näyttää siltä, että ne voisivat esittää yhtä rottayksilöä monen sijaan. Tällä on tarkoituksensa, joo, mutta niiden tyyppien blogittaminen on asia erikseen... Pohdin jo, että tekisin kyseiselle laumalle yhden ison tekstin jonne iskisin kaiken kerralla. Ketä kiinnostaa lukea niiden tietoja, kun kaikilla olisi samat perusasiat mainittuna? En minäkään nauti niiden perustietojen kirjoittamisesta, kun tyyppejä on oikeasti niin älyttömän paljon.

Hemmetti, sehän oli hyvä idea. Piruako minä niitä kaikkia alan erikseen postaamaan. Tosin samalla ajetaan karille siinä, että haluaisin jokaiselle rotalle löytyvän oman sivun. Katsoo sitten niin, että jos alan luennoimaan liikaa satuja yksilöistä, niille kannattaakin sitten tehdä omat tekstinsä.

Eli Merciless -lauma ei päädy blogiin ihan salamavauhtia nyt ainaskaan. Sitä odotellessa tekisi mieli postata muutamat oikeasti uudet pois alta.

Örmy

Yhdistelmänimet eivät yleensä ole hyvä juttu, mutta joskus mikään muukaan ei kelpaa. Tälle osui sopivan värinen saksankielinen termi. Se tarkoittaa mansikkaa. Lempinimi on väriltään harmaa, mikä ei yhtään rottaan sovi eikä edes sen luonnetta kuvaa, mutta koska se on nimenomaan lempinimi nii olokuu mikä on.

Nimi: Sekamelskan Erdbeere "Örmy"
Ikä: Aikuinen. Tehty loppuun 20/8/16.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Red/capped, silmät tummanpunaiset. Toinen korva on muuta ihoa tummempi.
Muuta: Ihan kiva tekele... Itseasiassa tosi kiva jopa. Harvemmin olen tehnyt kerällä nukkuvia (tai havahtuneita) uroksia ja vielä harvemmin olen jaksanut panostaa siihen että ihonväri vaihtuu sen mukaan missä kohtaa kuviota ruumiinosa on. Ei Örmylläkään ole punaisella alueella tuo oikea korva, mutta koska se on sitä lähellä, halusin silti tehdä yhden erivärisen korvan. Muuten jäisi tulos vähän tylsäksi? Söpöhän tämä on kuin mikä.

Erdbeere ja Örmy kuulostavat mielestäni suht kovilta termeiltä, sillai että ne yhdistettynä söpöön rottaan muodostavat absurdihkon kokonaisuuden. Mielikuva on, että kyseessä pitäisi olla jotain isoa ja kovaluonteista, mutta mitäpä mitä. Erdbeerehän viittaa tuohon värilliseen naamaan, se on punainen ja siten 'mansikkainen'. Voin nyt myöntää, että unohdettuani termin merkityksen ja muistellessani sitä taas, luulin oikeasti nimenneeni tämän joksikin sotilaaksi tai jotain. Phehe. Tuollainen unelias sylirotta se on.

Sekamelskan Erdbeere ei väreiltään osu mihinkään realistiseen kastiin, joten siksi se on Sekamelskan. Kaikki karkkieläimet kuuluvat sinne.

Kuvattuani tätä järkkärillä, voin todeta että kameranruokaa se kyllä on.