Eristin tämän jälkikäteen ensimmäisestä historiikista, jottei se olisi niin mahdottoman pitkä.
Tällä sivulla on kuvia vaatettamattomista nukeista, ja osa niistä voi olla melko rujon näköisiä myös vaikka omaisivatkin kuteet. Raadollisuuksien varoitusväri on punainen.
Tänä päivämääränä aloitin SEITSEMÄN UUTTA NUKKEA. Niistä kaksi ovat lapsia, niistä tulee Hupille tyttäret. Pikku poniratsastajia tiedossa siis. Tosin, odotan noiden muotoilua kauhulla, koska en ole perehtynyt oikein minkäänlaisten eläinlasten piirtämiseen enkä muotoiluun...
Se oleellinen, eli Hra Proffan nukkeversio on tekeillä. Vihdoinkin. Hänelle tulee tunnesyistä hopeanväriset langat. Valmis hemmo saa pakosti nenärenkaan, halusi hän itse tai ei, eheh. Molen julma. Sanoisinko, että tuosta tulee ylipitkä - mutta onneksi M on pitkä ukko jo muutenkin, eikä 195 cm plus vajaa kymmensenttinen ole mikään kovin paha juttu. Pidän käsitteestä, mutten siitä, että sen syynä on se kun en osaa esim. laskea vissiin yhtään mitään vaikka on samperi laskinkin käytössä. Nyt pitää tehdä pari koesilmämuotoilua erilliseen massapalaan, jotta keksin, miten saan Murkkuselle sen oman ilmeensä.
Proffan seuraksi on valikoitunut ainakin Muurahaisleijona, alias Hiekkis, alias Lasse. Siitä tulee vaihteeksi taas aika pieni otus, sen ryhti on huono ja se on muutenkin luokkaa vähänsinnetännepäinjokatapauksessaepäkelpo. Tahallaan. Tykkään tehdä reppanoita nukkeja. Näen Lassellekin jo luonnetta ja elämää, ai että!
 |
| Kaavailin Lassen värit (ja ehkä vähän anatomiaakin) paperille, jotta en unohtaisi mitään. Läskihännästä huolimatta se ei ole piisami, en vain osaa piirtää ainakaan sivellintussilla... |
Kolme muuta rankaa ovat kaksi akkaa ja yksi ukko. Toinen akoista on tarkoitus muotoilla hiireksi; tekosyy, siitä tuli aika pieni... Mutta hei, sellainen pieni hiiritäti onkin jo kauan ollut suunnitelmissa, joten askarrellaan moinen alta pois! Toisesta naisesta yritin tehdä riittävän pitkää, jotta siitä saisi Murkulle naaraan. Saa nähdä onko sekin liian pätkä. Ukkelista tulee toivottavasti jotain listassa nähtyä. Ainakin tahtoisin sen tummasilmäisen änkyräpaintteriratsumiehen jo tehdä.
Myös Koi näyttää haluavan päivittyä. Sillä on oltava hammasraudat (oikeasti rautalankaa eikä mitään massaa) ja jotain, millä saa ne paljaat poskilihakset pois tieltä, jotta kaikki hampaat näkyvät... Kun ei niitä poskinahkoja hänellä ole. Mietin myös, etten enää pääse eroon ajatuksesta, että laitettaisi tälle joku superhärski ilme. Sellainen söpö mutta ällöttävä. Ei puoliksi lärvitön rotta ole söpö, eihän? Ei se oikein voi olla, vaikka haluaisi.
16/3/18 - Piti jo aiemmin päivittää. Seitsemästä + Koi on valmistunut neljä: Murkku, Lasse, Kauno ja Wishy. Näiden offizielles valmistumispäivämäärä oli 12. maaliskuuta. Hupin tytöt ja hiiritäti odottavat vielä aikaansa, koska en omista riittävästi oikean väristä nahkaa, joten ovat keskentekoisina vielä ehkä kauankin (mikä tahansa nahkalaatu ei kelpaa).
Pikkutytöt ja hiiritäti ovat toistaiseksi vain tassuttomia ja hännättömiä sekä silmänvärittömiä. Ressukat.
 |
| Pikkutytöt... |
 |
| Hiiritäti. |
Wishy oli ensimmäinen, jolle tein massat, ja se oli siksi väkisin myös ensimmäinen, jonka sain lopullisesti valmiiksi. Tyyppi on aika mitäänsanomaton, mutta tein sen tarkoituksella sellaiseksi; piti vähän opetella asioita uusiksi tämän typerän paussin jäljiltä. Se on pelkkä sininen hemmo. Tosin se edustaa myös yhtä uutta juttua, nimittäin olemalla mustarotta - kaikki rottanukkeni ovat tähän asti olleet kesyrottia. Saamme nähdä millaisen luonteen Wishy itselleen hankkii.
 |
| Wishy lainasi Sokeripalan vaatteet ja oppi seisomaan tasajaloin. |
Seuraavaksi valmistunut oli Kauno, josta tuli Orobanchelle se kauan miettimäni naispuolinen
 |
| They're seeing something in each other! (Bansku varasti vaatteet Omarilta.) |
Notta Murkku ja Lasse? Tein heitä peräkkäin ja he ovat aika yhteenlyöttäytyneitä, tai siis Lasse roikkuu Murkun lahkeessa 24/7... Murkku ei oikeasti ole ihan yli parimetrinen, mutta en oikein osaa noita mittajuttuja, joten olkoon sitten ylipitkä. Nukestahan ei onneksi edes kuulunut tulla mitään mukamastäydellistä mukaelmaa hahmon varsinaisesta olemuksesta, joka löytyy lähinä paperilta ja tarinatekstistä.
Lassen design perustuu uneen, jonka joskus söhersin nopsaan ylös. Piirsin tyypille kuvaa siltä varalta, että muistan jotain pieleen. Lopulta piti vähän kikkailla; en omista oranssia viskoosikarvaa, joten Lassesta tuli ruskeatukka. Ja söpö.
31/3/18 Pitänee mainita, että Murkkuhan oli oikea hermonraastaja koko prosessinsa ajan. En viitsi tähän enää heittää hirveää tekstiseinämää siitä, millaista oli tehdä tyyppejä, mutta haluaisin ne julki joskus. Ehkä erillisenä artikkelina?
13/6/18 Lätkin tänne kuvia, ja tekee mieli pohdiskella asioita ja kirjoittaa niitä talteenkin. Harmi kun en oikeasti voi kirjoittaa kunnolla juuri nyt, syyt eivät kuulu nettiin kylläkään.
5/7/18 Ostin nahkaa ja korkkasin nukentekopaussin poistumisen saamalla valmiiksi Hiiritädin ja Hupin tytöt. Hiiritädille tuli tummimmat silmät jotka olen koskaan maalannut, siis ottaen huomioon sen että silläkin oikeasti on pupillit.
Hupin tytöistä tuli Hippu (isompi, cinnamon) ja Hilu (pieni mvk). Hiiritädistä tuli Pieksu.
 |
| Hupi tyttöineen. |
 |
| Hiiritäti on kuvauksellinen. |
6/7/18 Aloitin neljä uutta nukkea: valkoisen paintteritytön, saffroniperusmiehen, suomenkirjavan ja kaljamahapaintterin. En edelleenkään ymmärrä miten saa muovattua nukelle symmetrisen pepun? Voin sanoa etten tämän takia oikein tykkää muotoilla reisiä nukeilleni, kun riski mennä ojaan on liian suuri, enkä osaa muuta kuin toivoa etten tyrisi mitään liian pahasti. Ei auta yhtään se, että massat vain keikkuvat ympäriinsä jalanvarressa, vaikka on rautalankaatia muka tarttumapintana.
 |
| Kankean näköistä porukkaa. (Tuo rulla on jyrsijäverkkoa. Teen siitä häkkejä peukkureille, ja samalla saan jotain minne tunkea nukkien käpäliä kun massat kuivuvat, näin ehkä estetään pahimmat lentelyt jos jotain tärähtää.) |
7/7/18 sain neljä uusinta tyyppiä (mainittu yllä) valmiiksi. Hankaluuksia oli paljon, varsinkin symmetrioiden ja alaraajojen sekä torsojen kanssa. Lisäksi eripituisia tai epäsymmetrisesti tehtyjä raajoja ei näköjään huomaa ennen kuin nukke on jo ratsastuskunnossa... Yksi iso ihmetys on se, että sain nämä valmiiksi näin nopsaan. Luulen siihen menneen oikeasti n. kolme päivää; rungot toki ovat odottaneet kuukausia notta saisivat lihaa päällensä, mutta noin niinkuin yksilöt itse rakentuivat kahdessa päivässä.
Yritän ottaa tavoitteeksi sellaisen, että nukkemäärä on hevosmäärää edellä. Helppoa...
Tätä kirjoittaessani uutukaiset ovat yhä nimettömiä, mutta enköhän taas näe niille nimet heti kun tämä tuli "sanotuksi ääneen" eli kirjoitettua. Melkein jo vitsailin, että paintteritytöstä (joka on itseasiassa keski-ikäinen nainen...) tulisi Helmi, yhden hahmoni mukaan, mutta ei tule.
- Lisään lopulliset nimet kuviin!
Jokaisen kohdalla panostin paljon silmiin, eli sävyjä löytyy. Paintterien naamoihin upposi kauheasti jaksamista, mutta tehty sekin nyt on. Voiko ihminen muka yksinkertaistaa jotain maalausprosessia, jos se tehdään kolmiulotteiselle pinnalle? Paperille ja kankaalle sellainen luonnistuu, mutta nuket haluan tehdä kunnolla...
Tarkahko valmistumisjärkkä on tämä: saffroni, suomenkirjava, paintterityttö ja kaljamaha.
Saffroni ei sinänsä ole yhtikäs häävi, mutta pidän sen yksinkertaisesta designistä - ja korneista silmistä! Korvat sojottavat taakse, mikä vaikuttaa suoriltaan tyypin luonteeseen. Se on säpäkkä ja kireä, semisti elitistinen ratsastaja. Kokemusta hevosista ja ratsastuksesta on niin paljon, että tyypillä on todistusaineistoa kisamenestyksestä; kouluratsastaja. Saffronista ei tosin tule minun ideaaliani, vaan se, jota saa syyttää suustarepimisistä ja muista hevosalan kliseistä, joihin kukaan ei ikinä puutu vaikka kannattaisi. Murkku kommentoi: "Miten tuo voi muka olla ammattilainen?"
 |
| Kammo. |
Suomenkirjavalle tuli kiva ilme. Lisäksi se on saffronia parempi ratsastaja - ei häiritse hevosta ja haluaa pitää ohjat pitkinä - ja sen luonne on rauhallinen ja asiallinen. Suomalainen vaatimattomuus ja toisaalta sisukkuus iskeytyivät mukaan vahingossa, mutta on tarkoituskin, että tästä häiskästä tulee suomalaisuusjuttu. Jalat ovat kai nanomillin verran eripituiset keskenään, sen verran että se härkkii meikäläistä. Yhyy. Käsien erimielisyydet pystyin korjaamaan, koska noiden käpälien koukkuunnuttamisessa ilmenee välillä mittausvirheitä.
 |
| Järvikki. |
Iso paintterityttö oli se "pääprojekti" tällä kertaa, ja remindasi hemmetisti Murkusta. Samaa kokoa ja näköä niissä on kyllä, joskin saatan olla ainoa, joka sen noteeraa. Tästä tuli varmaan goottimetallein naturellinaamainen jonka olen koskaan tehnyt; vähän jo tunnen liki pöllineeni jonkun muun designin, kunnes muistan, että onhan tuollaisia naamakuviointeja moni muukin piirrellyt iät ja ajat. Irokeesistä tuli ylipitkä, mutta se on kivan villi, joten en kehti kyniä sitä saksimalla. Partaa yritin typsylle laittaa, mutta liima ärsytti. Tukkaliimana toimi Kuopiolaisesta Tiikeristä ostettu yleisliima, joka on ihan OK, mutta noiden tukkajuttujen kanssa se kuivuu ihan liian hitaasti. Eikä ole nukennahoillekaan se hienoin vaihtoehto.
 |
| Hiidenkirnu. |
Mietin vielä, kenelle paintterityttö olisi sukua ja miten. Ei se ainakaan Kipon ja Oharin äiti ole, selkeesti.
Paintteritytöllä on tummat silmät. Kyllä, painttereilla kuuluisi olla siniset, mutta tälle halusin tehdä sen kauan himoitsemani opossumisilmättömyysilluusion. Samalla katse pelastuu, kun pupilleja ei erota ihan tuosta vaan.
Kaljamaha on... No, surkea paintterimies. Vähän alikuntoinen ruppana, vaikka iso ukkeli onkin. Perinteinen musta paintteri valkolaukilla ja kivoilla kallotäplillä. Laukki ja täplät ovat epäsymmetriassa, enkä halunnut siitä missään nimessä täydellistä tai ideaalia. Varsinkin oikea puoli päästä tuo mieleen klovnit. Huonoryhtinen kroppa, vähän mahaa pitää olla.
 |
| Skimpy, nimetty samalla tyylillä kuin Corpsepainter -peukkuritkin. |
 |
| Se on söpö. |
Saffroni ja suomenkirjava pääsivät jo ratsastamaan Dreamyä. Osasivat ihan hyvin, varmistuin siitä etteivät nämä tyypit ole ihan toivottomia ainakaan. Corpsepaintterit joutuvat kokeilemaan vaikka Okaytä tai Raastetta, kerta Dreamy ei ole isoin hevonen maailmassa. (Itseasiassa kaikki kokeilivat Dreamyä... Eri aikoihin vaan.)
 |
| Yks roikkuu ohjissa... |
 |
| Toinen tahtoo pitää kontaktin vähäisenä... |
 |
| ...paitsi välillä. Tässä nukke näyttää selkeästi ratsastavan, toisin kuin ylemmässä kuvassa. |
Paintterityttö on pihkassa Murkkuun, ja Murkku esittää, ettei välitä koko asiasta. Kyllä se oikeasti hämmentynyt on.
Kaikista ja vaikka sun mistä muustakin on kuvia, myös vaihekuvia. Pitää vaan maratoonata loppuun niin saan jumittua koneelle räpeltämään roinaa nettikuntoon. Tai ainakin arkistoidakseni ne kaikki itselleni... Varsinkin hiiritätiä tykkään kuvata, se on ihan... hemmetin söpö!
Kesän kuumuus esti tekemästä uusia nukkeprojekteja, mutta ei onneksi niiden ideoimista. Papattelin kaverin kanssa Discordissa 1/8/18 ja kuvailin olotilaani näin: "Ampiaisen pistämä zombi." Lopulta kävi samalla lailla kuin Banskunkin kohdalla, että sanotusta visiosta muodostuu projekti.
17/8/18 helle vähän hellitti (tai taukoili), ja aloitin kolme uutta nukkea. Yksi niistä on yllämainittu zombi. Tein sen sinisestä silkkimassasta. Koska zombi on yleensä aika rikkinäinen, piti sille tehdä haavoja ja tikkausarpia sun muita, joten tein punaisesta massasta värisekoitteen ja muotoilin siitä ohuita suiruja. Painelin niitä muunmuassa sinisten massapalojen kerrostumisesta muodostuneisiin saumakohtiin, joita myös syvensin muovailutikulla. Lopulta 'tikkasin' haavat jotenkuten kiinni veteen dipattua (ja katkennutta) huovutusneulaa käyttäen.
 |
| Rujoa touhua. |
Zombista tuli naaras, mikä on sinänsä sivuseikka. Tärkeämpi ilmoitettava on se, että tein sen harjoitusprojektina Koita varten - kyllä, Koi on edelleen pelkkä ranka vain... Zombileidi sai luopua osasta naamastaan ja on nyt ilman kuono-osan pehmytkudosta. Poskihampaiden kohdalla on vielä "nahkaa", koska en luota kuvamuistiini rotankallojen tekemisessä. Muotoilin kuonon 'luuston' eli käytännössä talttahampaat ja ikenet ensin nokkamaiseksi. Sitten leikkasin kumpaankin leukaan lovet muotoillakseni hampaat, ja lopulta hienosäätelin naamaa niin, että se vastaa käsitystäni siitä, millainen rotan kuono pehmytkudosten alla on. Lisäsin sille kielenkin, ja nenän.
 |
| Nokka indeed. |
Harvinaista kyllä, zombi keksi nimensä jo ennen valmistumistaan; siitä tuli Hilja. Näin kirjoitin sen tekovaiheista tiedostoon:
- Aloittaessani Hiljaa huomasin, että tämä voisi toimia hyvänä koe-eläimenä Koita varten. Koi tarvitsee osittain paljaan suun ja näkyvät hampaat, enkä ole sellaista koskaan muotoillut, joten on kysymysmerkki, miten se tapahtuisi. Täten joku kirjaimellisesti kieli poskella viipottavaksi tehty zombi toimisi hyvänä harjoituskappaleena, joten eikun tekemään sitten. Aloitin pään normaalisti, kunnes revin kuonon irti ja lätkin tilalle eriväristä massaa, jota rumasti leikkelin ja vääntelin, kunnes se alkoi muistuttaa jotain rotankallon kaltaista. Rakastan rottien hampaita, joten niihin pitää panostaa, mikä ei ole ihan helppoa. Hiljan taltoista tuli yllättävän kivat, vaikkeivät ne näytäkään siltä millaisiksi haluan ne aina piirtää. Poskihampaiden teon välttääkseni vedin nylkemisrajan hammaslomaan. Lisäksi tungin suuhun melko huomiotaherättävän kielen, se roikkuu suusta. Zombirouva sai myös ehjän nenän, jotta näyttäisi rotammalta. Korvista nyt puhumattakaan... Ennen kuuloelimiään se näyttikin joltain kuivuneelta kontiaiselta. Silmien kohdalla tuli vähän kriisi; vapautta! Zombilla ei tarvitse olla silmiä ollenkaan, eikä elävälläkään, jos se on ollut tekemisissä Banskun kanssa. Niinollen Hiljasta tuli puolisokea, vasen silmä on korvattu pienellä metallinvärisellä helmellä, josta yritän tehdä kameran näköisen. Valmiina sen reikä saa jäädä näkyviin, koska onhan kameroissa linssi.
- Erikoista Hiljassa on zombiuden ohella se, että sen jalkojen kanssa kävi kämmi. Niiden langat kääntyvät sisäänpäin, vaikka niiden kuuluisi kääntyä ulospäin. Jälleen kerran; zombin kanssa se ei ole niin kauheaa. Ironista. Ihan hyvin ne toimivat, mutta perfektionistia ketuttaa jos tuollainen kämmi pääsee eteenpäin.
 |
| Nurinkuriset varpaat. |
- Hilja on ensimmäinen zombimuotoiluni sitten peukkureissa liikkuvien Piinan ja Aivomadon tekemisen. Ylipäänsä se taitaa olla kolmas zombini ikinä. Ei hassumpi sikäli, kun en osaa muotoilla ollenkaan, vaikka anatomiapäätä toivottavasti löytyykin.
Toinen nukke, joka nimesi itsensä ennen aikojaan, on albiino nimeltä Chimney. Siitä halusin tehdä sukupuolettoman, ja siis nimenomaan albiinon - en ole ennen tehnyt albiinoa nukkea! Se on kuitenkin ihan anteeksiantava väritys, kun vähän miettii, joten on pöhköä etten ole moista aiemmin askarrellut. Yksi syy saattaa olla sekin, kun minulla on jäätävä tarve maalata tuollaisille värillisiä merkkejä pitkin naamaa, ikäänkuin valkoinen nukke tarkoittaisi samaa kuin koskematon maalauskangas.
Muotoilullisesti albiinosta tuli ehkä epäsymmetrinen. Vielä on epäselvillä, vaikuttaako se sen ratsastustaitoon. Hännäntyvi ainakin on enempi vasemmalla. Pitääkö nyt ruveta leikkimään, että sillä on vaikka skolioosi tai jotain? Rotalla se voisi vaikuttaakin nimenomaan häntään; jyrsijöillä selkä- ja häntäviat usein korreloivat keskenään.
Kolmas kerta tod... tai ei mitään. Kyse on vain satsin kolmannesta osapuolesta, joka oli muotoiluvaiheessa myös valkoinen. Lystikkiä sikäli, että ainoa tapa erottaa Chimney ja tämä oli se, että niiden korvat olivat eri asennoissa ja tämä toinen valkoinen oli muotoiltu mieheksi. Molempien kokokin on päällisin puolin yhtäläinen.
Spesiaalia ja tosi ärsyttävää tämän kolmannen kanssa oli se, että aloitin sen pohkeiden muotoilun ehkä viisi kertaa peräkkäin. Ne eivät tahtoneet muotoutua, ja toisaalta massapallerotkin karkailivat lattialle vähän väliä. Pistin tyypin hetkeksi sivuun ja jatkoin jotain muuta. Hetken päästä tein sille pohkeet samalla tavalla kuin muillekin, eli ilman ylimääräisiä sirkuksia.
Jossain välissä helle taisi iskeä jälleen, ja pääsin jatkamaan tätä poppoota vasta 21/8/18. Muotoilut olivat jo reilassa (joku ei jaksa odottaa kameran akkujen lataamista), joten otin niistä talteen prosessikuvia. (Osa näkyykin jo ylempänä.)
 |
| Chimney. |
 |
| Husky. |
Sitten vuorossa oli maalaus. Maalattavaa muuten riittikin! (Maalaus myös venähti yön tultua vuorokauden 22. puolelle.) Ensinnä Hiljassa on alueita, jotka eivät toimi ilman maalia, ja jotka toisaalta jäisivät pöljän näköisiksi pelkästä massasta tehtyinä. Siispä sivellin kouraan ja löträämään. Aloitin tylsimmästä, eli (pienistä) haavoista ja arvista, ja laittelin niihin vetistä akryyliä. Tungin sekaan muutamaa punaisen sävyä, koska osa verestä on väkisinkin kuivunutta ja täten jo ruskehtavaa. Lisäksi mahdolliset paljaat ihokudokset ovat pääosin vaaleanpunertavia.
 |
| Malliesimerkki zombien lajin edustajasta. |
Voin sanoa nauttineeni Hiljan naaman maalailusta. Tein sen kerroksittain pienellä siveltimellä, kahden eri nollakokoisen siveltimen välillä pallotellen. Akryyleistä saa paljon enemmän irti, kun niitä ohentelee vedellä (tai jollain muulla jos ei halua vettä käyttää), sillä näin niitä on helpompi häivyttää ja värikerroksesta ei tule niin paksua.
Vaikka Hiljan kieli onkin tehty punaisesta massasta, sai sekin maalia päällensä. Lisäksi nakkelin suuhun hippusen verran valkoista maalia esittämään vaahtoa; zombi ei varmaankaan niele kovin tehokkaasti, vaikka kuolaa erittyisi useamman edestä.
Kesken maalausrupeaman huomasin, miten paljon meikäläistä häiritsee tuo epäsymmetrinen suu. Ylätaltoista vasen on hieman ylipitkä, joten on ristiriitaista, jos samanpuoleinen alataltta on pariaan pitempi. Siispä katkaisin tämän alataltan - joka oli jo valmiiksi murrettavan näköinen - ja viimeistelin kärjen. Rottien hampaat voivat kuulemma vuotaa verta, jos ne katkaistaan liian ylhäältä, joten pistin vähän punerrusta Hiljan hampuliin.
Chimneylle sävytin vaaleanpunertavuutta 'näkymään turkin alta', kun kerta albiino on. Väri oli hyvin vetistä ja täten letkeää laitettavaa. Naaman kanssa meni pitkälle ja tyyppi sai käytännössä tulehtuneet silmänympärykset. En tiedä mikä siihen olisi syynä. Ehkä se on allerginen jollekin...
 |
| Nenäähän te haluattekin katsoa. |
 |
| Vaaleanpunertavaa sävytystä. |
Viimeistään tässä vaiheessa pääsi varmistumaan se, että siitä toisesta valkoisesta - miehestä - tehdään husky. Husky on yksi suosikkimuunnoksistani rotilla, ehkä osittain myös siksi kun moinen on löytynyt tästä taloudesta. Lisäksi laukit ovat aina kivoja, sekä se miten samanlainen väri tämä on verrattuna hevosilla esiintyvään kimogeeniin.
Huskyn kanssa kävi niin, että se on nukke, jota olen maalannut enemmän kuin ketään muuta, kun pinta-alaa mietitään. Tuon kuvioinnin tekeminen pelkästä massasta olisi kuitenkin tuottanut pelkkää sotkua, ja hemmetti, mie oon maalaajaihminen, joten piti sitten lätkiä siveltimellä tämäkin. Laukin sössiminen oli ihan kivaa. Naamamerkit aina ovat.
 |
| Husky asennossa, jossa sen piti olla maalausvaiheen ajan. |
Seuraavaksi nukuin, koska maalaamisen jälkeen olisi vuorossa maalien lakkaus, pinnoitteena siis mataksi kuivuva Vallejo. Akryylimaali on kestävää eikä tarvitse hirmuisia kuivumisaikoja, mutta on se silti ihan jees odottaa muutama tunti ennen sen päällystämistä suojamönjällä.
Heti ensiksi lakkasin huskyn. Saattoi olla siinä samalla, kun se keksi nimensä. Minulla on tapana väännellä sanojen rakenteita päässäni, esimerkiksi akryyli > rkayyli. Tai jotain tuollaista. Nyt vuorossa oli englanninkielinen sana block, josta muodostui bckol. Tajusin siinä, että olen välillä miettinyt tuollaisten näsäviisastelujen käyttämistä tekeleiden niminä, joten niin se huskytyyppi sai kutsuimekseen Bckol. Älkää kysykö miten se on tarkoitus lausua... En osaa vastata.
Ison maalipintansa takia Bckol tarvitsi kaksi lakkakerrosta, ja niiden välillä piti antaa kuivua 4 tuntia, joten pitkitin aikaväliä mahdollisimman reilusti. Siispä tätä odotellessa lakkailin Hiljaa ja Chimneytä, jotka eivät tarvinneet kuin yhden lakkakerroksen; lähinä siksi, koska Hiljan lärvi tulisi joka tapauksessa päällystetyksi eri valmistajan kiiltävällä lakalla. Lakkausvaihe on aina hauskaa, kun kyse on ns. kosteiden kohtien vuoraamisesta, kuten silmät ja suut. Ensin piti kuitenkin maalata näille silmät.
Liimasin silmät kuoppiinsa jollain tiralla, jonka tiristin elinkaartaan päättävästä liimatuubista. Väline: grillitikku. Nyt oli kivoja silmäkuoppia, kun helmien reiät eivät jääneet pilkistelemään.
Saatoin olla vähän laiska tai jotain, mutta en jaksanut aukoa erilaisia värejä vain joidenkin silmien takia. Siispä jokainen sai näkimiinsä jotain vaaleanpunaisen, punaisen ja mustan väliltä, siis käytännössä punaista tai ruskeaa. Hiljan vasemmasta "silmästä" oli tarkoitus tehdä kameran näköinen, joten annoin metallivärin kuultaa alta. "Linssin" illuusion aiheutin sillä, että laitoin helmen reikään reilusti lakkaa ja maalia.
 |
| Harvinaisen surkea kuva kertakäyttöpaletistani. |
 |
| Näillä tehtiin. |
Bckolinkin olisi pitänyt saada värit silmiinsä vasta toisen kroppamaalilakkauksensa jälkeen, mutta en malttanut odottaa. Ei siinä mitään ongelmaa ollut, varsinkin kun käytän Vallejoa tosi säästeliäästi.
Lopuksi vielä silmien, suiden ja vekkien lakkaamiset kiiltäviksi, ja homma oli selvä. Hilja, Chimney ja Bckol siis valmistuivat ja olivat readyjä kaikkeen mahdolliseen 22/8/18.
Hilja eroaa muusta jengistä (naamansa ohella) silläkin, että olen maalannut sille silmävalkuaista. Keskimäärin vältän tällaista, koska haluan nukeilleni suht neutraaleja katseita, jotta ne toimisivat mahdollisimman erilaisissa lavastuksissa. Toinen nukke, jolla näkyy silmävalkuaista, on Kauno. Näihin ei lasketa Askoa ja Omaria, jotka ovat perustyppisiä ja omaavat irralliset silmämunat.
Chimney, ensimmäinen albiinonukkeni ja ensimmäinen sukupuoleton. Tällaista olin kauan suunnitellut, ja nyt sellainen sitten on.
Bckol, ruskeasilmäinen husky. Pohjaväri ei tiedossa. Laskeskelujeni mukaan tällä olisi 1:1 -skaalassa pituutta saman verran kuin minulla, eli menisi vielä just ja just poniratsastajasta. Ainakin itse koen vaikeaksi könytä minkään issikkaa isomman selkään (kun siis issikkakin tuntuu liian korkealta).
- 28/8/18 Hupsheijaa. Nukkehistoriikki on jäänyt päivittämättä. Hättee ei ole koska olen kirjannut uusien nukkien tilanteet koneelle. Ärsyttävää tässä on vain se, että kun ei jaksa päivittää jokaista päiväkirjaa ajallaan, kasautuu asia, ja asioiden ajantasaistaminen on hangalata. Kirjaan tämän yläpuolelle pari juttua, koska pääni ei tajua, miten sotkisin sivun ajankuvaa niin, etten myöhemmin tulisi tänne pällistelemään ja kaivamaan aivojani etsiessäni selitystä outouksille.
Tuossa männä päivinä sain kamerasta ulos yli 1100 kuvaa. Se on epätavallisen paljon, kun yleensä siirrän kortilta n. 200-500 kuvaa, ja siis nimenomaan järkkäriltä ja pienoismallikuvien muodossa. Kuvasatsi sisälsi Kammon, Järvikin, Hiidenkirnun ja Skimpyn projektikuvat ja ne missä ne olivat valmiita, sekä tietysti näitä seuranneiden vastaavat. Kuvasin myös ison kasan traditional -hevosille tekemiäni suitsia ja satuloita sekä muita teknisiä ratkaisuja.
Tänään tulin lisänneeksi uusimmat nuket myös blogin nukkelistaan. Tosin tämä maininta on tarpeeton, koska kukaan ei vielä ole voinut nähdä luonnoksissa pari vuotta lojunutta sivua.
Hiljalle pitää muuten tehdä se ampiainen... Pitää keksiä miten.
- 16/9/18 sain päähäni idean, jota alustin nukkesivulle. Poiminta Askon tiedoista:
- Mieleen on herännyt myös idea uusintaversion tekemisestä, ja siis tietysti alusta pitäen itse. En ehkä ole tähän vielä valmis, mutta ainakin se on idea. Sama koskee Omaria. Yksilöt olisivat siis samat mutta valmistustapa kehittyneempi ja sisältäisi vähemmän arvailuja.
Elikkä, olisiko mitään tolkkua, jos tekisin Askon ja Omarin... Uusiksi? En uudelleenkustomoimalla, vaan siis kokonaan itse muotoilemalla. Niin minulla olisi kaksi vedosta samoista hemmoista. Koska kun nyt kattoo, niin ovathan nuo aika kamalia jo. No, ovat olleet sitä aina. Materiaalia karvoiksi on myös vielä olemassa, joten hurry hurry. Tai sitten ei. Se rautalanganvääntelyvaihe ei ole suosikkini, kaikki muut vaiheet kyllä ovat.
No, yleisiä uutisia sitten. Ihan uusimpien nukkien tietojen kanssa on hangalata, pää ei oikein toimi siinä. Tyhjän paperin pelko on näköjään ottanut toisenkin muodon; liian vähäisen tekstin pelko.
Näistä eniten tuulta ottanut hyyppä on Chimney. Sillä alkaa olla jo backstoryä ihan kiitettävästi, terveys ja luonnekin ovat kirjoitetut.
Bckol ja muut sitten... Ovat ihan vaiheessa. Orobanche sai tietoihinsa päivitystä, jota en ihan järkisyistä ala blogiin laittamaan. Kyse on hahmon ominaisuudesta, joka ei miellytä hahmontekijää (minua), mutta joka nyt jostakin syystä sattuu kuulumaan hahmolle (nukelle) sen verran, että turha sitä on sivuuttaa.
Modelliversumihistoriikissa joidenkin debytoimistarinat ovat vielä aivan auki. Jostain syystä en osaa keksiä, kuka ilmaantui maisemiin ja miten. Ei jokainen voi tulla paikkaan A tyylillä "tulin kattomaa ja kyselemää jos pääsisin ratsastamaa"... Varsinkin, kun osa ei olemuksineen oikeasti olisi tervetullut yhtään mihinkään talliin. Näin luulen.
- 13/11/18 Aloitin pitkästä aikaa uuden nuken. Vaihtoehtoja oli kolme: vampyyri (Sulo), treenityyppi Koita varten, joku muu. Vaihtoehdoksi päätyi ensin keskimmäinen, koska haluan tehdä sen Koin joskus. Valitsin väriksi vihreän, koska sitä on enemmän kuin tarvitsen... Se kuitenkin kostautui, koska eihän tuosta mitään tullut. Naamatekniikka on hakusessa enkä sitäpaitsi tykännyt värimaailmasta pätkääkään. Sitten kun totesin, ettei siitä tule mitään, olin valmis repimään massat irti, tajusin että hemmetti, enhän minä mitään vihreää nukkea talliini halua! Revin massat siis veke ja rupesin penkomaan jotain kivempaa, luonnollisempaa väriä - siksi osui kullanvärinen helmimassa. Yllättäen vajaa purkki oli kuivunut. Yritin pelastaa sitä tuoreella massalla, mutta totesin yrityksen turhaksi. Heitin käprähtäneen jämän roskiin.
 |
| Todiste siitä, että yritin joskus tehdä vihreää nukkea. |
Symmetrian ylläpitäminen on vaikeaa jo muutenkin, mutta entistä hankalampaa se on silloin kun ranka on ihme vinkura-asennossa, kun muotoilu aloitetaan. Blrgh. Onneksi helmimassa on armeliasta eikä suuria kämmejä nyt näkynyt. Naaman kanssa tosin oli hangalata, ja jouduin lisäämään siihen massapaloja tämän tästä. Sentään tuli riittävän symmetrinen. Korvat väänsin takaviistoon, koska en halua tästäkään jannusta mitään halipupua. Minullahan on tekeillä pari uutta heppakustomia, joiden ilmeet eivät näytä kovin iloisilta... Nuken suusta tuli asteen omituinen, luulisin että se puhuu tai keskittyy. Huutajaa en siitä halua, joten suu meni lopulta kiinemmäksi kuin välillä näytti.
 |
| Se suu. |
Silmäkuoppia muotoillessa tein virheen. En ensisijaisesti ajattele etukäteen, jos haluan tehdä yrmyn nuken, joten nyt päänahka jäi kovin ohueksi kun sitä kaapi silmän päälle. Lanka tuli näkyviin, joten piti länttäillä pari pikkupalaa lisää noin kahtisen kertaa. Ja tämän takia lisäsin massaa myös nenäpiihin... Ja leukaan. Ja kaikkea ennen paksunsin tyypin yläkurkkua ja poskia.
Mikä on erittäin kiinnostavaa ja tervetullutta, on se kun tälle kultakiharalle tuli kerrankin kunnollinen pylly. Se voi tosin olla liian leveä, mutta minkäs tekee. Ainakin se mahtuu liikkumaan ja istumaan...
Miksi minulla on tunne, että Kultakiharasta tulee kovakätinen ratsastaja? Pituuttakaan sillä ei ole liian vähän, samalla kun Murkkuun verratessa ei näytä ihan överimittaiseltakaan.
Pitää vielä jonain päivänä testata sitä Fiendisherin höläytystä, eli muotoilla nukelle pakarat samaan satsiin alavartalon kanssa ja tehdä reidet niistä erilleen. En tiedä toimisiko se, mutta se käypi järkeen.
Kirjoitan tätä 14/11/18 puolella, mutta edellisiltana kultakihara sai loputkin rakenteensa. Mitään suurta sirkusta ei tällä kertaa ollut - kerrankin tuli oikeasti sujuva ja symmetrinen nukke! Ja se on siis mies, joten jalkoväli muotoiltiin sen mukaisesti. Kultakiharalla tosin on mieheksi leveä lantio, mutta sanoisin sitä yksilöoikuksi.
15-16/11/18 Kultakihara tuli valmiiksi. Liimasin sille tassut ja hännän ihonvärisestä nahasta ja maalasin naamaan sävyjä, sivellin se pseudonolla. Olin laiska ja käytin lakkana vain kiiltävää LB:tä. Silmistä tuli ruusukullankuparinruskeat; pohjaväri on vaaleanpunainen, ja se ilmeisesti kuultaa alta sitten. Kuparia piti laittaa miljoona kerrosta ja silti sävy oli kylmä. Käytin kahta purkkia, kerta löytyi paria eri sävyä. Siveltimenä käytin nollakoon hopeavartista.
Kultakihara myös koeratsasti Rispua! Lisäksi se ohjasajoi sitä, eikä mennyt kovin hyvin. Aloin jo vihaamaan nukkea, mutta ainakin sen luonnekuvaus on totta sitten.
23/12/18 Päivitin rautalankarungontekotapaani (ja tein luonnoskirjaan kaavion pituuksista ja myös erikseen mallikuvat 170- ja 180 -senttisiä esittäville nukeille), ja sain tänään muotoiluvalmiiksi ainakin viisi nukenrankaa. Jokaiseen meni noin kaksi lankaa per nukke, koska lakkasin hifistelemästä ja tein vain sen mitä oikeasti tarvitsee. Homma nopeutui heti.
 |
| Ihan laskimen avulla sain tämänkin kaavion tehtyä. |
Sain myös aloitettua uuden nuken. Valitsin tarkoituksella vähän vinkuraan tehdyn rangan, mutta kaipa se itse korjaa itseään sitten kun muotoutuu. Se on suhteellisen lyhyt ja pienikokoinen, ja ennen muotoilua jalat näyttivät tuhoontuomituilta (mitä symmetriaan tulee). Halusin tästä otuksesta harmaanruskehtavan kiharakarvaisen rotan, ehkä naaraan. Löysin kuitenkin vain hopeaa helmimassaa, johon sain sekoitettua viimeiset jäänteet kultaisesta helmimassasta, jolloin värisävy lämpeni muttei pronssiintunut. On tämäkin ihan OK, mutta massapussin rajoittuneisuus ei nyt miellytä. Sen takia en saanut Suloakaan aloitettua, vaikka sillekin on jo ranka valittuna.
Tästä nyt tekeytyvästä tulee kuitenkin lämpimänharmaa hiirinaaras. Rotta siitä piti tulla, mutta naamaa tehdessäni sain päähäni, notta miksi aina rotta? Hiiriä on tällä hetkellä vain yksi, joten lisää kelpaa tehdä. Ja näitä pätkärankoja kyllä tupsahtelee jatkossakin, joten voin vallan hyvin tehdä enemmänkin hiirulaisia. Miespuolisiakin joskus. Minun on joskus vaikea saada rottien naamoista tarpeeksi pitkiä ja kuonokkaita lajipiirteitä ajatellen, joten tällaiset käpypäät voivat olla hiiriä.
 |
| Mikähän siinä on, kun saan naamoista aina vinkuroita? Tätä käy sekä piirtäessä että muovatessa. |
Ihoksi tälle sekoitin jotain mahdollisimman samansävyistä kuin se nahka, josta teen luomuvärisille nukeille ihon. Kultis oli läsnä joten pystyin tekemään pikavertailua sekoittelun lomassa. Väriyhdistelmä on harmaa-vaaleanpunainen-oranssi ja tein tästä sellaisen massaköntin, josta näkee sekoituksen ainekset ja tuloksen.
Muotoillessa ei ilmennyt mitään varsinaisia hankaluuksia, mutta poikkeavaa oli se miten lyhyt kroppa ja leveät hartiat tälle hiirelle tuli. Saa nähdä millainen on sitten valmiina.
- Piti myös mainita Sulo. Se on listattu jo suunnitelmasivulle. Punatukkainen vampyyri, joka on vähän pölkky. Näin kirjoitin siitä suunnitelmiin:
- Vampyyri nimeltä Sulo. Se HALUAA tulla tehdyksi. Nyt on jo joulu tulossa, mutta mietin tätä ennen halloweeniä. Yhden hahmonkehityskeskustelun ansiosta sain selville, että Sulo haluaa olla perustyyppi. Sen iho on tummahko vaalea, kaakao, kylmäsävyinen. Silmät harmaat (punaa mukaan...). Tukka olisi punainen ja asteen pitkä, katsoo josko sen tupeeraisi sekaisin. Hampaista pitää tulla kellertävät ja töhkäiset. Ilme tällä olkoon vähän surkea, sellainen "en tiedä mitä teen, mutta pelätkää minua". Sulon ajantaju on missä on eikä hän pysy kalenterin perässä - halloweeninakin hän taisi vain nukkua, ja älysi tulla resuamaan kylille vasta jouluna.
Toivottavasti saankin jouluahjaksi silkkimassaa. Luonnonväreissä. Ja tuo "punaa mukaan" tarkoittaa punehtuneita silmävalkuaisia.
JOKU PIIRROSKUVA HAVAINNOLLISTAMAAN?
- Muuten nukkeuutisissa semmoista, että... No, jannuja alkaa olla pikkuhiljaa 30 kappaletta. Jos tähtään tuohon numeroon ennen uuttavuotta, olisi lystiä. Ja mikäli Sulo aiheutuu, se toteutuukin.
- Tuo maininta yli 1100 kuvasta on eri sarjaa kuin se kerta, marraskuussa, kun keräsin kokoon yli 1400 kuvaa. Se on ihan himpuran iso luku. Samalla mullistin kuvaamistani kokonaisuudessaan, joten siksi nuo Kultiksen kuvat ovat ihan erilaisia (jos se näkyy muille kuin minulle) aiempiin verrattuna.
24/12/18 eli jouluaattona luulin, että voin tehdä harmaan hiiren loppuun. En voinut, melkein vain. Muovasin sen loppuun, ja liimasin nahat ja maalasin valkoiset merkit ja silmätkin.
- Saattoi olla 24. pvän puolella, kun muotoilin toisenkin nuken. Se on rottamies ja tehty helmimassasta. Väri on pääosin hopea, johon sekoitin mukaan purppuraa ja vähän ruskeaa, siis sen mitä nyt vain pystyi löytämään. (Neonoranssi oli kuivunut ja neonvihreä sekä purppura olivat ehdottomia eitä.) Loppupeleissä pidän väristä melko paljon, koska se on ruskehtava. Muotoiluhuomautuksena sellainen, että tälle oli tosi vaikeaa tehdä oikeanlaisia silmiä; helmet eivät mahtuneet kuoppiinsa kun kuopat eivät pysyneet muodossaan ja täten mitään ilmettä ei voitu tehdä.
 |
| Tungen nukkeni aina johonkin näin tuetuksi, etteivät tipahtaisi lattialle tai menisi ylipäänsä nurin silloin kun en ole paikalla. |
- Sain joululahjaksi silkkimassaa, joten pääsin aloittamaan Sulon! Ihonvärin tein flesh pinkistä johon sotkin mukaan hiukan oranssia ja mustaa. Tuli harmahtavanvaaleaa. Koska Sulo on vampyyri, olin vähän pulmana sen muotoilussa; silkkimassa ei kyllä ole mitään luurankomassaa, muodot ovat parhaimmillaan pyöreinä. No, onneksi kaikki vampyyrit eivät ole ruipeloita, eikä Sulo päässänikään näytä ihan langanlaihalta.
 |
| Näyttää jotenkin pelkäävältä. |
Sulon massojen kanssa tuli sekoituksen ja sen myötä runsaan ilmallealtistumisen johdosta ongelmia, jotka tekivät sen muotoilusta paikoin tuskaisaa. Muunmuassa reisi-pakarakudokset tein kahteen kertaan, kun ensimmäisistä tuli kamalan epäsymmetriset. En osaa tehdä tasaista pintaa, joten myös tämä pikku vampyyri sai osakseen "tikkausarpia" joista tulikin ihan nastoja.
25/12/18 Tällä hetkellä tilanne on se, että harmaa hiiri ja hopeapurppura ovat... No, hiiri tarvitsee vain tukan, mutta hopeapurppura on valmis. Elikkä joulukuun 2018 nukeista tuo lähes ruusukullan värinen örkki on ensimmäinen valmiiksi tullut. Sillä on valkoisia merkkejä ja ruskeat silmät. Iho on vaalea, kuten varmaan mahdollisimman monella nukellani jatkossa. Nimeksi tuli Deft, ei siksi että tyyppi olisi sen veroinen, vaan siksi koska sana on ihan OK värinen tälle.
Nuo kaksi otusta ovat myös sikäli testiyksilöitä, että tein niille silmävalkuaista näkyviin. Hiiri menetti aiotun nyrppäilijäluonteensa ja muuntui lemmikkieläinmäisemmäksi. Rotta taas on liian söpö ollakseen mikään.
 |
| Kattokee nyt tuota hiirtä... |
Hiiri saa ruskean tukan, koska muutakaan ei oikein ole. Pitäisiköhän jättää se pehko nyt lyhyeksi?
- Sulo palleroinen on muotoiltu ja odottaa nahkaosien eli tassujen ja hännän... KANSSA. Maalaamista. En kehdannut maalata sitä samaan aikaan Hopeahiiren ja Hopeapurppuran kanssa, kun massa oli vielä liian pehmeää. Valmistukoon päivemmällä sitten.
Sananen Sulon hampaista... Kaikki muu eteni ihan OK, mutta tämän hammaskalusto on ensimmäinen laatuaan ja sen valmistaminen oli kamalinta ikinä. Tosin kai se vampyyrinhampaistolta vähän näyttää.
 |
| Jos joku ihmettelee tuota vihreyttä, niin se tuli muovailutikun mukana edellisten silkkimassaprojektien jäljiltä. |
- Aivan varmasti menetän järkeni kun yritän käyttää noiden tukkaliimana Bisonin yleisliimaa... Ellen sitten kokeile lahjaksi saatua Uhua? Tällaiset liimat osaavat yleensä haista ihan järkyttävän vahvalle, joten en odota mitään riemulla. Ei auta sekään kun olen tumppu noiden feikkikarvojen liimailun kanssa...
(Vaihekuvia näistä kolmesta pällikästä tulee sitten kun saan kuvat ulos kamerasta. Merkkaan kuvapaikat aina capslockilla, jotta voin läimiä kuvia hooteeämmäl -näkymässä, se kun on huomattavasti vaikealukuisempi verrattuna tähän "luotuun" tekstiin. Joskus kuvia ei aiottuihin kohtiin löydy, joten vanhemmissa tekstiosuuksissa saattaa näkyä näitä merkkejä.)
- Kyseisen vuorokauden iltapäivästä Hopeahiiri ja Sulo jatkuivat.
Maalasin Sulolle sävytykset, suun, hampaat ja silmät. Tykkäsin tehdä - tulos on sellainen, että se ehkä näkyy läpi. Iho sai suklaanruskeat varjostukset, naamaan tein sillä myös "maskit". Ehdin liimata Sulon silmät kuoppiinsa ennen mitään lakkailuja, joten lakkasin kaiken tässä vaiheessa ja jatkoin silmät loppuun. Olinkin maalannut niihin vaaleanpunaiset pohjamaalit jo. Ei sen lakkaaminen haittaile.
 |
| Hitto että on sievä suu. Tuossa ovat ne siveltimet joita Sulon naamaan ja silmiin käytin. |
Hampaiden maalaaminen sujui odotettua loogisemmin, vaikka ainoa väri, jota niihin laitoin, oli se karmea keltainen joka tuntuu olevan kaikenlaisten taidetarvikevalmistajien suosikki (= väri löytyy aina ja kaikkialta, halusi tai ei). Paikoin se rupesi muistuttamaan sitruunankeltaista, mutta pohjalla olleet punaisen ja ruskean sävyt sekä vetisyys muunsivat sen nopeasti oranssiksi. Samalla tulivat häivytykset. Laitoin hieman "veritahroja" suupieliin. Ei mennyt kuten piti joten en tehnyt paljoa. Siisti vampyyri...
 |
| Sulo ei näköjään tykkää tulla maalatuksi EIKÄ kuvatuksi. |
Sulo on perustyyppivampyyri, joten silmien kanssa sai vähän kikkailla. Valkuaiset maalasin tosiaan vaaleanpunaisiksi, jota sävytin kirkkaanpunaisella, ja häivytin nämä sitten vedellä. Katseen suunnaksi valitsin loogisimman ja yleisimmän, eli tyyppi saa katsoa eteensä. Silmänväri on vaaleanharmaa, joten sekoitin paria sävyä harmaata; pohjalle ja iiriksenreunaksi tummaa ja päälle pari vetistä kerrosta hyvin vaaleaa vastaavaa. Tähän sitten mustat pupillit, jotka ovat pyöreät, koska viirupupillit eivät sovi rotille. Tämä olikin sitten ensimmäinen kunnon perustyyppisilmämaali jonka olen tehnyt (Askoa ja Omaria ei lasketa). Silmistä tuli varsin kornit, mutta niin kuuluikin. Oheen maalasin myös kulmakarvat, ensin ruskealla ja mustalla ja sitten päälle punaruskealla, jolloin musta alareuna yrittää toimia varjostuksena. Muotoilemaan en noita todellakaan alkanut, kun silkkimassa ei aina ole sitä sulatejuustolaatua jota tuollaiseen tarvittaisi.
Kiiltävä lakka vetelee viimeisiään (johan se alkaa olla aikakin kun on ostettu joskus 2009?), mutta toimi silti ihan OK, mitä nyt yritti paakkuuntua tai jotain.
Käytännön syistä liimasin Hopeahiirelle ja Sulolle tukat peräkkäisesti kaiken muun tultua valmiiksi. Hiirestä tuli brunetti (kaveri ehdotti kyseistä väriä) ja Sulosta tietenkin punapää. En halunnut näistä mitään hevareita, koska heviletit ovat vaikeita ja sotkuisia käsitellä (Offhand...), joten melkolailla naaman pituisilla tupsuilla mentiin. Liimana käytin Uhua, joka näämmä toimiikin tässä ihan hyvin! Uusi tukkaliima olkoon se sitten. Tosin tätäkin liimaa menee haaskuun ihan järkyttävän paljon, kun kaikkea ei vaan mitenkään ehdi käyttää ajoissa.
Sulo näytti jossain vaiheessa sen verran pöljältä, että piti erikseen tallentaa. Onneksi en kuitenkaan jättänyt sitä tuollaiseksi, koska myöhempi look on paljon, no, sulomaisempi.
Odotin liimojen kunnollista kuivumista hetken, minkä jälkeen hain pieneen massakippoon vettä, otin lattaöljyvärisiveltimen (pienehkö). Dippasin sitä veteen ja pyyhin ylimääräiset leikkuumattoon (kyllä kyllä). Vetelin tällä sitten nukkien hivuksia kosteiksi tyvestä alkaen. Liika märkyys ei tee hyvää, mutta lievä kostutus auttaa karvojen muotoilussa, jolloin ne kuivuvat tiettyyn asentoon (jonka voi "rikkoa" myöhemmin jos haluaa). Sulon tukka sai kuivuttuaan osakseen pöyhimistä, jonka työkaluksi osui... kangashanskassa ollut sormi. Kyllä, näin sain siitä kolmiulotteisemman kuin ikinä aiemmin mistään keesistä! Siitä tuli jopa räjähtäneempi kuin alunperin suunnittelin, ja se on nastaa.
Hopeahiiri eli Tyyne (nimestä kiitos kaverille) ja Sulo valmistuivat illalla 25/12/18.
Tyynellä on muuten vasen silmä hitusen vaaleansävyisempi kuin oikea, eli pupilli näkyy siinä paremmin. Olen alkanut kyllästyä tuohon symmetrian vaikeaan ylläpidettävyyteen, joten en enää yritä saada molempia silmiä tasan samanvärisiksi vaikken tekisikään nukesta heterokroomikkoa. Sulollekin meinasi tulla erisävyiset iirikset, mutta jollain ilveellä (ehkä maalattavan alueen pienen pinta-alan takia) sain niistä yhtäläiset. Sulon silmät myös näyttävät sinisiltä suurimmassa osassa kuvista, vaikka ovat harmaat.
Sulo on ensimmäinen laatuaan varsin monessa asiassa. Se on perustyyppi, joten massailuvaiheessa tarvittiin vain yhtä väriä, koska kaikki on ihoa (ja lopuksi tietysti maalilla kaikki lisukkeet). Toisekseen sillä on näkyvät hampaat - ja siis sellaiset joita en ole ikinä ennen muotoillut, koska en ole ennen tehnyt vampyyrinukkea. Minun vampyyrieni hampaat on kehitelty vampyyrilepakoiden purukaluston mukaan (muunnellen), joten järki meinasi lähteä kun yritin räpeltää kuutta terää (alemmat kulmahampaat eivät näy) jostain silkkimassasta, joka pitäisi vielä saada siististi juntattua paikalleen. Ei tullut juurikaan mitään, mutta onneksi Sulolla on pienet hampaat ja pieni suu, joten tarkkaan ei tarvinnut tehdä. Vaikka olisin halunnutkin.
 |
| Sulon hampaat ovat olemattoman pienet verrattuna johonkin tälläiseen. Anatomiahavainnollistus, joka on samalla ollut vampyyri(rota)nhammasharjoitus. Ja kyllä, se kieli on noin pitkä, koska fiktiiviset verenimijät. |
Ja tietysti nuo silmät. Ensimmäiset perustyyppisilmät ja ensimmäiset harmaatkin. Ja ensimmäiset (maalatut) kulmakarvat. On se ehkä jotain. Ja opin tuon karvansotkemistekniikan, johon käytetään sormea ja puuvillahanskaa. Kätevää sotkea kesken kuvaamisen.
Sulo oli pelkkä nimi, joka halusi olla olemassa. Kerkesin suunnitella sitä jo halloweeniksi, mutten tiennyt miltä tyyppi näyttää. Nyt se sitten on! Valmistui sitten edes jouluksi, joten hän on vähän jouluvampyyri.
- Huom 26/12/18: Nukkehistoriikki on tosi epämääräinen, yhdestä asiasta voi olla tekstiä litanioittain ja toisesta vain pari lausetta. Teksti poukkoilee ja toistoa on paljon. En vain osaa enää kirjoittaa, kun en edes tiedä mitä pitäisi kirjoittaa. Ei ole ihan rutiinia tainnut tästäkään tulla... Outoa. Yksi syy tähän tekstin toistuvuuteen voi olla se, kun teen tätä päiväkirjaa ensisijaisesti itselleni, enkä aina kirjoita bloggaaja-aivoilla, vaan dokumentoidakseni.
 |
| Pumpulipuikkorasiasta ja Really Useful Boxista trehdyt terraariot, Lahjakkaasta hankittu läppärin pienoismalli, ynnä näihin lootiin majoitettuja peukkureita (kyllä, nuo pinkit rutaleet isossa terrassa ovat peukkureita). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olokee sitte immeisiks.