perjantai 12. toukokuuta 2017

Aben tytär

Kerrankin peukkuri, jota ei kutsuta yleisesti nimellä vaan sen mukaan, kelle se on sukua.

Nimi: Aberratio Ictus "Aben tytär"
Ikä/tehty: Nuori aikuinen. Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex. Harjallinen.
Väri: Neonoranssin ja neonvihreän sekoitus tonnikalanvärisellä iholla. Punaiset silmät ja musta harja.
Muuta: Teknisesti varsin mukiinmenevä. Tein tämän etukenoon istuma-asentoon, ja ainoastaan kankku ynnä takaraajat ovat kosketuksissa pintaan jolla rotta on, mutta silti se pysyy pystyssä. Kaatuu herkästi kyllä turvalleen. Korvienväliin laitoin pari harjahaituvaa ja suuhun törppäsin kielen. Etukäpälät ovat niin limittäin, että sain ne sahattua veitsellä periaatteessa irti toisistaan - no, ainakin voin hyödyntää tätä myöhemmin jahka keksin jonkun kuvattavan stoorin. Tassuihin voi nähkääs iskeä vaikka paperinpalasen.

Virkeä, kirpakka ja eloisa, muttei öykkäri. Viihtyy isänsä seurassa.

Aberratio Ictus on, kuten kävi ilmi, Aben tytär. Sen näkee vähän liiankin hyvin, värimaailma on erittäin yhtäläinen. (Tytär myös maastoutuu isukkinsa turkkiin hyvin, totesin tämän kun otin niistä yhteiskuvia.)

Vaikka Ictus on Aben tytär ja Abella on oranssinkellertävä naaras nimeltä Cherry, ei se ole Cherryn poikanen. Toistaiseksi en vielä ole keksinyt miksi Abella on Cherry, ja sen kanssa adoptoitu pikkupoika, ja samaan aikaan täysi-ikäinen tytär jonka emosta ei ole (vielä) tietoa. Ja on selkeää ettei likka ole ollut hollilla sinä aikana, kun rexiukko akkansa löysi ja sen kanssa elämään rupesi.

(Pakko lisätä:)
Likan eksyttyä pitkän ajan jälkeen - isoksi kasvaneena siis - takaisin isänsä luo asumaan, ei muu jengi tietenkään ollut selvillä että Abella on tuon ikäisiä poikasia olemassakaan. Jonkun kysyttyä asiasta saattoi Aben vastaus olla "She was in college..." Tykkään ajatella, että vaikka peukkurit ovatkin pelkkiä rottia, joista iso osa on jonkun lemmikkinä (tai tarkoitettu lemmikiksi), niillä on silti jokin oma pikku maailmansa siinä lemmikkielämän kyljessä. Se on absurdia eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Kuten nyt tämä, että Ictus oli opiskelemassa ja siksi kauan poissa. Pitääpi mainita että jostakin syystä päähäni on iskostunut oletus, että Abe on ammatiltaan ravintoloitsija... Tiedä sitten mitä pirua tämä pentu opiskeli. Missä se opiskeli? Minkälaisia rottien koulut ovat? Miten se pääsi Rottahuoneen ulkopuolelle? Miksi? Mitä järkeä tässä koko yhteiskuntajutussa edes on?!














Ictus Aben (Delicti) seurassa.



Isin nenä on kai likainen.



Eäärg, en pääse yli tuosta kielestä! Voin nyt sanoa että on sekä teknisesti toimiva että myös kameralle kelpaava peukkuri kyseessä. Ja Abekin alkoi heti näyttämään vähemmän yrmyltä, kun on penska mukana. (Sivuhuom. näkee kans sen mitä tapahtuu kun on muutama vuosi välissä... Abe kuuluu ensimmäisiin peukkureihin ikinä, joten arvatenkin sen harja on maailman rumin. Sen tytär sitten on edes hiukan rotan näköinen ja harjakin teknisesti toimivampi.)

Makkara

Tämän nimeäminen oli oikeasti taas tylsintä ikinä, ei inspannut sitten yhtään. En tykkää värien tai tylsien arkisten asioiden laittamisesta jonkun nimeksi yleensä... Enkä varsinkaan nyt.

Nimi: Sekamelskan Magenta "Makkara"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Neonpinkki sinisellä iholla ja mustilla silmillä; teknisesti tässä on myös purppuraa ja neonvihreää.
Muuta: Tämä on taas näitä monitoimipeukkureita, joilla on vain yksi asento mutta josta on moneksi. Se köllii, sukii, nuolee sormia, pönöttää kannikallaan... Helmimassa ei melkein ikinä petä muovattavuudessa, mutta tuo sininen silkkis tuppaa tällä hetkellä olemaan vähän turhan möhlöä. Jäi sormiin kiinni, ei muovautunut, litistyili, oli liian pehmeää. No kyl siitä yhen rotan raajat askartelee. Ja on muuten tietysti kamalan värinen otus myös... Luulin sotkevani jotain epämääräistä sotkua, kun pyörittelin sekaisin pinkkiä, purppuraa ja vaaleanvihreää - rakastan yleisesti törkyisinä pidettyjä värejä... No, yllätyin kun vihreää ei näkynyt nimeksikään. Enkä halua, että rotasta tulee silmiäkirvelevän sokerinen, joten tein sille mustat silmät sitten. Ja punaisen kielen.

Näyttää vähän pöhköltä, joskin sopivalta lemmikkiluonteelta.

Päähäni ponnahti ajatus - osin siksikin kun en saa tähän mitään järkevää täytettä, jos pitäisi pohjustaa se pelkästään Makkaraan - liittyen Sekamelskojen lemmikkikelpoisuuteen. Mitä jos niilläkin olisi oma standardi? Ainakin ne ovat nyt alkaneet näyttää luvattoman suurilta peukkureiksi, toisin sanoen mitat menevät hiukan liian pitkiksi peukaloihini nähden. Uskoisin, että juuri koko on asia jota Sokeripalan rotissa yritetään kasvattaa, niiden tulee olla isoja. Värit taas tuntuvat olevan aivan päättömiä, tai no, siihenhän Sekamelskan rotat perustuvat täysin ettei väreissä ole tolkkua. Mutta jos kehittelen jotain yhdistelmiä, joihin pyrkisi? Tulisi haastetta ja järkeä.











Olisi kannattanut ottaa vaikka valkoinen tausta tälle, mutta eööö. Voinhan aina kuvata samat jutut miljoonalla eri tavalla...

Ideologi

Minulla ei leikannut.

Nimi: Sekamelskan Ideologus "Ideologi"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Uros.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex dumbo.
Väri: Neonpurppura, vatsa neonpinkki. Tummanruskea iho. Silmät punaiset.
Muuta: Ideologia tehdessä sattui pieni ylläri. Sen vatsakuviosta todellakin tuli vatsakuvio, eikä mitään epämääräistä värikuviomössöä! Toisin sanoen se on purppura rotta neonpinkillä vastavarjostuksella - niin miltä tuollaisen pitäisi nyt sitten suojata saaliseläintä? Värisokeilta pedoilta vai joltakin joka näkee eniten juuri Ideologissa olevia värejä?

Peruslemmikki, joskin vähän ilkikurinen. Ei mikään tumpelo kuitenkaan. Näyttää siltä kuin suunnittelisi varastavansa töllöä katsovien kaksilahkeisten leivät.

Rivipeukkuri linjasta Sekamelskan, kuten voi olettaa. Välillä kadun kun pakotan itseni lisäämään tähän tällaisen "mikä linja, asema laumassa, blaa blaa tarinallinen rooli" -osuuden...













Kelpaa yltiövärikkäisiin kuviin. Saan sellaisista säännöllisesti yliannostuksen. Lempivärejäni ovat varmaan kaikki likaisimmat ja rumimmiksi taikka masentaviksi haukutut, eli luonnonvärit.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Päikkäri

Nimi valkkaantui vain värien takia, tosin tuo kokonimihän on suorastaan oranssinen käyttönimeen verratessa.

Nimi: Stainygate's Takinganap "Päikkäri"
Ikä/tehty: Saatu valmiiksi 4/5/17.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, rex.
Väri: Black & masked + stripe (oikeasti joku... epämääräinen).
Muuta: Eipä minulla muuta sanomista ole kuin se, että tämä otus on yksi kolmesta ensimmäisestä, joille tein kielen. Tai siis ensimmäisestä sen jälkeen, kun olin tehnyt kielen myös Vaikeudelle 2014. Miksi pirussa luulin niin kauan, että tämä olisi liian vaikeaa, nyt nimittäin suorastaan tahdon tehdä tuollaisen punaisen puikulan jokaisen rotan turpaan?

Humoristisen näköinen. En tiedä tiesikö kukaan lukijoista (jos eivät ole rottaihmisiä) että rotat osaavat nauraa?

Rotta on kuviokukkanen, ja minun piti vissiin tehdäkin tästä esimerkiksi capped... Mutta jaa, jos se on tarpeeksi realistinen sekä värin että kuvion osalta, silloin peukkuri kuuluu mieluusti Stainygate'sille.





















Päikkäri on myös sangen kuvauksellinen, ehkä tuon kielen takiakin. Se on niin urpo näky ettei tosikaan, silleen lystikkäällä tavalla urpo. (Mien nyt osaa kirjottaa.)