* Hirveydet jatkuvat taidetasolla, varoitinpas.
*
Nimi: Dearest de Deboire "Dea"
Ikä: Teini. Muovailtu kesällä 2016.
Sukupuoli: Naaras.
Laji/rotu/tyyppi: Kesyrotta, hairless.
Väri: Pigmentitön iho. Silmät ovat alikehittyneisyyttään vain verestävät valkuaiset.
Muuta: Taas yksi Deboiren ja Punaraudan poikasista. Yritin alunperin tehdä tästä jotain kuolleen poikasen raatoa, joka lojuisi selällään jossakin. Se sitten kerkesi muovautua liikaa elävänlaiseksi ja väärään asentoonkin, joten nassikka sai jäädä vaivaisesti henkiin, raahautumaan yhdellä etutassulla vasemman ollessa taannoin irti nakerrettu. Silmiksi löysin punaisesta helmimassasta kaksi erikokoista palloa, joista pienemmän tungin mahdollisimman syvälle, ja isomman jätin näyttämään ehkä vähän tulehtuneelta. Rotta toimii sekä vatsalleen että selälleen aseteltuna, mutta näyttää jälkimmäisesti paremmalta pehmeillä pohjilla joihin sen voi vähän upottaa.
Voi ehkä arvata, että Dea on täysin sokea. Se ei ole se suurin ongelma, koska mitä jatkuvasti nuutunut rotta tekee kyvyllä aistia liikettä ja etäisyyksiä (kun näkö ei ylipäänsä ole rotille tärkeä aisti)? Pahemmaksi juttu menee sillä, että tämä on todennäköisesti myös kuuro. Se ei myöskään jaksa mitään, koska sen kasvatus ja hoito on laiminlyöty vastoin Deboire -emon tahtoa. Tämän takia poikanen vain on, ja syö tasan sitä mitä edestään löytää. Siksi se myös sopii sairasboksiin hyvin, siellä se saa olla yksin ruokinensa ja lojua huovalla. Edes jotain eettistä.
Rupesin tässä miettimään, että voiko joku vetää herneet nokkaansa siitä, kun joku tieten tahtoen tekee taidemielessä tälläisiä skulpteja, mitkä esittävät sairaita, usein henkisesti häiriintyneitä tai muuten poikkeavia eläimiä. Tarkoitus ei ole kauhistella mitään näistä, vaan tehdä selväksi, että en tykkää kesyeläinten pilallejalostamisesta enkä siitä, että annetaan periytyvien sairauksienkin levitä. Lisäksi karu fakta nyt vaan on se, että kaikkea on, myös niitä jotka eivät ole sellaisia söpöjä nappisilmiä tai täysin terveitä yksilöitä. Surkeita elinoloja on. Ajattelemattomia kasvattelijoita on. Tyyppejä, joille merkitsee jotain vain se, että sairas eläin on kiinnostavampi ja "lällyteltävämpi" tai että se sairaudellaan herättää ihmisissä jotain hyysäämisentarvetta. Tätä ilmiötä sanotaan esineellistämiseksi, inhimillistämiseksi tai typeryydeksi - että jalostetaan tieten tahtoen elukoita, jotka eivät voi elää terveesti ja jotka kärsivät siitä, että niiden ylläpitäjät tykkäävät "paapoa" niitä.
Luonto ei arvostaisi eläintä, jolla ei toimi jokin lajille tyypillisesti tärkeä aisti tai toiminto. Turkittomia rottia ei pitäisi kasvattaa ollenkaan, Suomessa se onkin kiellettyä mutta melkein missään muualla ilmeisesti ei. Rupesin itse muunmuassa miettimään, että katoaako oikeasti karvattomilta myös mm. silmäripset, kun viiksiäkään niillä ei ole? Karvojahan nekin ovat - ja tarpeellisia rotille. Silmävikaisia rottia en katso sinänsä niin pahalla, koska kuten olen usein näiden peukkureideni yhteyteen ilmoittanut, näkö ei ole rotille tärkeä aisti. MUTTA se ei tarkoita, että silmättömänä syntynyt tai silmävaivan kanssa elävä rotta ei asiasta saattaisi kärsiä. Silmättömiä on, niillä menee kai ihan hyvin yleensä, mutta tulehtunut silmä on takuuvarmasti kipeä millä elukalla tahansa.
Tottahan toki itsekin pitäisin esimerkiksi just silmätöntä rottaa spesiaalina eläimenä itselleni, se voisi olla erittäin kiintoisa tyyppi jonka kanssa elää, mutta tuskin sellaista haluaisin kasvatukseen käytettävän. Jos jollekin tuollainen outous sattumalta syntyisi, saattaisin haluta tarjota sille kodin kyllä, jos kukaan muu ei mokomaa kelpuuttaisi (on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua esimerkiksi tietyn värisiä rottia ottaa, vain siksi koska se väri on vastenmielinen). Silmäviat voivat periytyä, eikä niin saa käydä...
Pohdiskelin vaan, että voiko joku loukkaantua. Monilla nisäkkäillä esiintyy samantapaisia, ellei täysin samoja, sairauksia ja vikoja. Näillä rotillani ei kuitenkaan ole tarkoituksena loukata ketään - samoja ongelmia kun on myös ihmisillä, siinähän sekin on eläinlaji muiden joukossa. En itsekään ole mikään terveyden perikuva, enkä tiedä millaista normaalin ihmisen elämä on. Koen lääketieteelliset asiat kiinnostaviksi, ja tietysti haluan tuoda sitä ilmi taidejutuissani. Vialliset yksilöt ovat yleensä kiinnostavampia kuin tavalliset ja terveet. Niissä on jotain omalaatuista.
Olen myös ikävä kyllä sitä mieltä, ettei vikoja tule kaunistella. Yksilö voi olla hyvä tyyppi kaikin puolin, mutta terveydentila ei. Esimerkiksi joku sairaus saattaa tehdä elämästä läpeensä vaikeaa, tekemättä siitä kärsivästä yksilöstä yhtään huonompaa tyyppiä.
 |
| Ruokaa ainakin on... |
On se kyl jollain tavalla ruppana ja söpö. Siksi säälittävä... Tarkoituksella.
